Viime vuosien merkittävimpien kulttuuri-ilmiöiden joukkoon noussut Harry Potter jatkaa taivaltaan myös pelimarkkinoilla. Juuri ensi-iltansa saaneen elokuvan jalanjäljissä on nimittäin julkaistu Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio -peli. Se ilmestyy välittömästi kaikille mahdollisille alustoille ja jokaiselle hieman erilaisena versiona. Konsolipelaajille on tarjolla lisenssipeleille tyypillinen toimintaseikkailu, joka uppoaa syvälle keskinkertaisuuden suohon. PC:lle julkaistu painos on sen sijaan selvästi laadukkaampaa jälkeä.
Kyseessä on viime vuonna ilmestyneen Viisasten kiven kaltainen pulmavetoinen seikkailupeli. Se asettaa pelaajan Harry Potterin ohjaimiin ja kuljettaa hänet läpi koko Tylypahkan kouluvuoden. Sen aikana eteen tulee mm. oppitunteja, huispausotteluita, Bertie Bottin Joka Maun Rakeiden ja velhokorttien keräilyä sekä valtava määrä erilaisia tilanteita, joista on selvittävä Harryn osaamien loitsujen avulla.
Tarinansa puolesta peli on sangen uskollinen alkuperäiselle kirjalle, mutta ei seuraa sitä orjallisesti. Monet juonen kannalta oleelliset tapahtumat ja selostukset ohitetaan lyhyiden välianimaatioiden avulla ja suurin osa ajasta käytetään pelillisesti mielenkiintoisten elementtien parissa. Peli onkin selvästi suunnattu yksinomaan tarinan tunteville henkilöille, joille riittävät yksinkertaiset viittaukset kirjan tapahtumiin. Maallikon näkökulmasta kokonaisuus vaikuttaa todennäköisesti melko sekavalta, joten Rowlingin teokseen tutustuminen on lähes pakollista.
Pelillisesti Salaisuuksien Kammio on mielenkiintoista jatkoa Viisasten Kivelle. Harry nimittäin osaa automaattisesti kaikki edellisessä osassa oppimansa loitsut ja Tylypahkan arkkitehtuuri on pysynyt pääosin ennallaan. Pieniä muutoksia on tehty vastaamaan uusien taikojen asettamiin haasteisiin, mutta pohjimmiltaan linna on pysynyt samanlaisena. Peli ei vaadi edeltäjänsä tuntemista, mutta yhtäläisyyksien havaitseminen tuo siihen tervetullutta jatkuvuuden tuntua.
Tylypahkan pihapiirin ja käytävien lisäksi pelin kentät on jaettu oppitunteihin, loitsuhaasteisiin, huispausotteluihin, suureen loppuhuipennukseen ja muutamiin välinäytöksiin. Luudalla lentämistä ja erikoisvastustajia lukuun ottamatta pääpaino ei ole toiminnallisuudessa, vaan erilaisten pulmien ratkomisessa. Työkaluina toimivat taiat, joiden avulla pelaajan on tönittävä esineitä, paljastettava salaisia kulkuteitä, avattava lukkoja ja leijuttava luoksepääsemättömiin paikkoihin. Pääsääntöisesti tämä on suhteellisen helppoa ja suoraviivaista, sillä loitsuja voi käyttää vain tiettyihin kohteisiin. Minkäänlaista luovuutta pelaajalta ei siis odoteta, mutta hoksottimien on syytä olla kohdallaan. Kaikkien kenttiin piilotettujen bonusten ja salaisuuksien löytäminen vaatii nimittäin kokeneeltakin pelaajalta keskittymistä ja huolellisuutta. Extroja on valtavasti ja niiden etsiminen on yksi koko pelin tärkeimpiä kulmakiviä.
Viime vuoteen verrattuna pelisysteemiä on uudistettu jonkin verran. Uusia taikoja ei enää opetella piirtämällä hiirellä ruudulle ilmestyviä kuvioita, vaan painelemalla nuolinäppäimiä oikeassa järjestyksessä. Loitsimisen lisäksi Harry osaa nyt myös valmistaa parantavia juomia linnasta löytyvien patojen ja raaka-aineiden avulla. Uutta ovat myös velhojen väliset kaksintaistelut. Reaaliaikaiset koitokset ovat kuitenkin pienimuotoinen pettymys, sillä niissä on käytettävissä vain kolme eri taikaa, joista yksi on selvästi muita voimakkaampi. Virtuaalinen huispauskaan ei tarjoa esikuvansa veroisia jännitysnäytelmiä, vaan sisältää lähinnä jatkuvaa siepin perässä lentämistä.
Teknisesti pelin PC-versioon on ilmeisesti panostettu enemmän kuin sen muihin painoksiin. Tämä näkyy ennen kaikkea pelattavuudessa, sillä nuolinäppäimien ja hiiren yhteistyöllä hoidetut kontrollit toimivat erinomaisesti. Hahmomallit ovat sen sijaan karkeita ja välianimaatiot kiusallisen kömpelösti toteutettuja, vaikka monitorin ruudulla pyörivä grafiikka onkin muuten melko komeaa katsottavaa. Alkuperäinen äänimaailma hoitaa hommansa mallikkaasti, mutta suomenkielisessä toteutuksessa olisi paljon parantamisen varaa. Ääninäyttelijät eivät nimittäin kuulosta esikuviltaan ja repliikkeihin on eksynyt liian paljon erilaisia käännöskukkasia.
Vaikka kyseessä olisi huono peli, Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio menestyisi tämän joulun myyntilistoilla varmasti. Onneksi se kuitenkin on virkistävä poikkeus leffapelien ikävän keskinkertaisessa joukossa. Sen pelaaminen on hauskaa eikä tekeminenkään lopu runsaiden bonusten ja erilaisten pelimuotojen ansiosta kovin nopeasti kesken. Valitettavasti sama ei päde konsolipainoksiin, vaikka nekin parantavat viime vuoden esitykseen verrattuna. Kannattaakin varmistaa, että perheen Potter-fanien lahjapakettiin kääritään nimenomaan pelin PC-versio, mikäli kotikoneen tehot vain antavat siihen mahdollisuuden.