Grand Theft Auto III

Useita vuosia sitten julkaistu Grand Theft Auto oli hyvin lähellä todellista läpimurtoa, mutta sitä ei kuitenkaan tapahtunut. GTAII oli puolestaan tyypillinen jatko-osa, jolla pyrittiin parantamaan alkuperäistä GTA:ta, mutta tulokseksi jäi melko keskinkertainen peli. GTA2:lle yritettiin antaa lisää potkua GTAII: London -lisälevyn myötä, joka sekään ei ottanut suurempaa tuulta purjeisiinsa. Tämän jälkeen pelisarja jäikin unholaan, kunnes PlayStation 2:lle julkaistiin Grand Theft Auto III, joka räjäytti pankin. Peli keräsi useita ”vuoden peli” -pystejä ja muutenkin pelin arvostus oli todella korkealla. Sittemmin Rockstar lupasi julkaista GTA3:n myös PC:lle ja se nyt on täällä. Kauan odotettu Grand Theft Auto III:n PC-versio. Grand Theft Auto III:ssa rikos kannattaa ja paha saa palkkansa kylmän käteisen muodossa.

Grand Theft Auto III:n tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Liberty Cityyn. Liberty City on jaettu kolmeen osaan. Aluksi pelaaja pääsee tutustumaan vain Portlandiin, joka on paikallinen teollisuus- ja satama-alue. Pelin edetessä portit aukeavat kaupungin bisnes-elämän keskukseen, Staunton Islandille, sekä Liberty Cityn esikaupunkiin, Shoreside valeen. Pelialue on rehellisesti sanottuna laaja. Kaupunginosiin tutustuminen viekin pitkän tovin, mutta kujiin ja katuihin tutustuminen on tärkeää, jotta tietää mistä mikäkin paikka löytyy. Pelipaketista löytyy myös Liberty Cityn kartta, josta näkee helposti kaikki tärkeimmät kohteet. Itse en kuitenkaan karttaa joutunut kuluttamaan, sillä ruudun alareunassa näkyvää tutkaa seuraamalla pysyy helposti oikealla reitillä. Tutka näyttää tehtäviä antavien mafiosojen sijainnit, tehtävien kohteet sekä pikkurikollista kiinnostavat palvelut aina asekaupoista automaalaamoon.

Kaupunki on hämmästyttävän tarkasti mallinnettu. Joka puolelta löytyy kauppoja ja kuppiloita, eikä unohtaa sovi myöskään joukkoliikennevälineitä kuten junia ja metroja. Liikennettä voisi kuitenkin olla hieman enemmän, sillä Liberty Cityn kokoisessa kaupungissa tuntuu asuvan tavattoman vähän väkeä ja vielä vähemmän porukkaa, jolla sattuisi olemaan rahaa autoon. Liikenteen vähäisyys on kyllä positiivinenkin juttu, sillä rankoissa ruuhkissa ajaminen tekisi useiden tehtävien suorittamisesta lähes mahdotonta.

Pelin päähenkilönä toimii ryöstön yhteydessä petetty pikkurikollinen, joka pääsee pakenemaan häntä vankilaan kuljettavasta autosta. Pienten alkuhässäköintien jälkeen päästään tutustumaan paikalliseen pikkumafiosoon, joka palkkaa pelaajan toimimaan hänen autonkuljettajanaan sekä muiden hanttihommien hoitajana. Pelin ensimmäiset tehtävät ovatkin lähinnä huorien kuskaamista paikasta toiseen. Pian astetta suuremmat rötösherrat saavat kuitenkin kuulla aloittelevan rosmomme toilailuista ja pian töitä alkaakin tulla yhä vaikutusvaltaisemmilta mafiosoilta. Pelituntien kuluessa pelaajan status nouseekin alamaailman paskakuskista todella arvostetuksi henkilöksi, jolle uskotaan vain ne tärkeimmät tehtävät.

Matkan varrella vastaan tuleekin todella monimuotoisia tehtäviä, joita voi pelata suhteellisen vapaassa järjestyksessä. Tehtävien tavoitteet ja niiden suoritustavat vaihtelevat paljon, eikä toistoa juurikaan ole. Vaikka useat tehtävät sallivat useita erilaisia ratkaisumalleja, on muutamissa tehtävissä hirveitä epäloogisuuksia, joiden takia helpoimmat ratkaisumallit eivät toimikaan. Esimerkiksi muutamissa kilpa-ajoissa voisi kuvitella runnovansa vastustajien autot hajalle, mutta pelissä tämä ei onnistukaan, sillä tekoälyn ohjastamat kilpurit tuntuvat olevan täysin hajoamattomia.

Varsinaiseen juoneen liittyvien tehtävien ohella pelistä löytyy useita erilaisia minitehtäviä, joista voi hankkia mukavasti taskurahaa. Tarpeen vaatiessa pelaaja voi ryhtyä vaikka taksisuhariksi, jolloin asiakkaita kuljetetaan paikasta toiseen tietyn aikarajan puitteissa. Samanlaista hommaa on tarjolla myös poliisin, palokunnan ja ambulanssimiehistön töiden muodossa. Muita minitehtäviä ovat mm. kentältä löytyvien bonusten kerääminen, varastettujen autojen toimittaminen välittäjille ja silmitöntä väkivaltaa edellyttävät rampage-tehtävät.

Kuten pelin nimestäkin voin päätellä, ovat autot tärkeä osa peliä. Pelissä nimittäin varastetaan autoja todella reippaaseen tahtiin. Autojen varastelu ei ole mitään sorkkaraudan käyttöä ja johtojen yhdistelyä, vaan suurin osa autoista napataan omaan käyttöön ns. vauhdista, eli autoa ajava kuski heitetään tylysti tielle ja hypätään itse ratin taakse. Pelin manuaali toteaakin osuvasti, että sinun autosi on kaikkien auto.

Erilaisia ajoneuvoja pelistä löytyy kiitettävästi aina normaaleista henkilöautoista tankkeihin ja veneisiin. Autojen ohjaaminen on vahvasti arcade-henkistä, mutta autojen ominaisuudet ovat varsin realistiset. Esimerkiksi rekan nupilla pystyy jyräämään edessä olevat autot tieltään, mutta kilpa-ajoihin osallistujaksi ei rekasta ole. Tätä varten onkin sitten urheiluautot, jotka kulkevat niin maan peevelisti, mutta hajoavat jo muutaman kolarin jälkeen. Pienen erikoismaininnan ansaitsevat nopeasta vauhdista tehdyt jarrutukset (käsijarrun käyttö), joista autot lähtevät komeisiin liukuihin ja meininki on kuin elokuvissa. Osansa pelaajan kaahailusta saavat myös muut kadulla liikkujat. Jalankulkijoiden olo on varsin tukalaa, kun jalkakäytävällä vastaan tuleva rekka jyrää alleen ihmisen toisensa jälkeen. Koska kaupungissa on myös muita autoilijoita, ovat kolaritkin tuttuja tapahtumia.

Ajoneuvojen vaurionmallinnus on todella laadukasta. Ajoneuvot hajoavat osiin pala palalta ja auton vedellessä viimeisiään, se syttyy palamaan räjähtääkseen muutaman sekunnin kuluttua. Tämä räjähdysjuttu ei välttämättä ole kovin realistinen, mutta pelin luonteeseen se sopii täydellisesti.

Poliisit eivät luonnollisestikaan ymmärrä pelaajan rötöksiä ja mikäli poliisi sattuu huomaamaan pelaajan tekemän rikoksen, napsahtaa ruudun yläreunassa olevaan wanted-mittariin yksi tähti. Mitä enemmän tähtiä mittarissa vilkkuu, sitä kovemmat poliisijoukot lähtevät pelaajan perään. Alun yksittäiset poliisit saattavat tuntua naurettavilta, mutta FBI:n ja armeijan ilmestyessä katukuvaan, alkaa tiukimmankin kriminaalin housunpuntti tutista. Jos (ja kun) pelaaja jää kiinni, hänet heitetään pariksi sekunniksi putkaan, hänen hallussaan olevat aseet takavarikoidaan ja menee poliisien voiteluun pieni summa rahaakin. Luonnollisesti myös mahdollisesti käynnissä oleva tehtävä menee pieleen. Putkareissun jälkeen ollaan kuitenkin taas kadulla valmiina jatkamaan urakehitystä mafian leivissä. Poliiseja voi kuitenkin hämätä maalauttamalla autonsa tai napsimalla talteen kentän varrelta löytyviä bonuksia, jotka tiputtavat poliisien halua napata karkuun kaahaava rikollinen.

Poliisien lisäksi harmia aiheuttavat kaduilla liikkuvat jengit, jotka eivät pidä pelaajan puuhasteluista. Nämä jengit eivät ole mikään vähäpätöinen uhka, sillä jengialueella saa kaahata ihan tosissaan, ettei joudu keskelle luotisadetta. Autot toimivat hyvänä suojana luoteja vastaan, mutta eivät nekään kaikkea kestä. Jengialueen läpi käveleminen on puhdas itsemurha. Onneksi peli ei rankaise kuolemastakaan kovin pahasti, ainoastaan aseet lähtee ja pieni summa rahaa on laitettava lääkärinpalkkioihin.

Poliiseja, vihamielisiä jengejä sekä muita kadun kulkijoita on paikoitellen koulutettava pesäpallomailalla tai vähän raskaammalla aseistuksella. Anti-sankarimme saakin käyttöönsä monenmoisia tuliaseita aina pistoolista rynnäkkökivääriin ja raketinlaukaisimeen. Rockstar ei suotta pehmoile kuolinanimaatioiden kanssa, vaan vastustajien jäsenet lentelevät ja päät irtoilevat kunnon osumien merkiksi. Jalan kulkeva pelihahmo on myöskin pelin suurin kompastuskivi. Pääsyy tähän on huonosti toteutettu kamera, joka onnistuu silloin täll
öin menemään sellaiseen kulmaan, josta tapahtumien seuraaminen on lähes mahdotonta. Myös ampuminen on hankalaa, sillä kontrollit ovat hieman kankeat. Paras ohjattavuus saavutetaan kunnon padillä, mutta hiiri+näppäimistö -yhdistelmälläkin pärjää yllättävän hyvin. Kokonaisuutena kontrollit kuitenkin toimivat riittävän hyvin niin autojen ajon kuin juoksentelunkin osalta.

Pelin musiikillinen anti on hyvää, mutta varsinkin sen toteutus ansaitsee suuret aplodit. Autoilla ajettaessa kuunnellaan nimittäin Liberty City Radiota, jolta löytyy useita erilaisia kanavia, joilta tulee laidasta laitaan olevaa musiikkia ja muutamia keskusteluohjelmiakin. Silloin tällöin ohjelmaa sävytetään mainoksilla, joista suuri osa heittää lokaa ostos-tv -tyyppisten ohjelmien niskaan. Varsinkin ensimmäisillä kerroilla osa mainoksista on todella hauskoja. Muuta äänimaailmaa autoilevan kriminaalin elämään tuo poliisiskanneri, josta kuuluu sinivuokkojen keskustelua aina silloin tällöin.

GTA3:n ääninäyttely vetää vertoja Metal Gear Solidille, jota itse pidän pelimaailman ääninäyttelyn parhaimmistoon kuuluvana tapauksena. Pelihahmojen juttelu kuulostaa uskottavalta ja puheista voi usein erottaa millaisessa mielentilassa ruudulla höpöttelevä ukkeli on. Kaduillakin kuuluu keskustelua, tai lähinnä huutelua, kun vihaiset kaupunkilaiset huutelevat pelaajalle rivouksia ja silloin tällöin kaupunkilaiset äityvät näyttämään kansainvälisiä käsimerkkejäkin. Kirosanat, pelin moraalisesti arveluttava teema sekä brutaalit kuolinanimaatiot ovatkin aiheuttaneet sen, että pelin kylkeen on isketty K-18 -leima. Tässä tapauksessa on myönnettävä, että K-18 ikäraja on ihan oikeutettu.

GTA3:n grafiikka on jonkin verran PS2-versiota parempaa ja peliä kelpaa kyllä katsella vähän pidempäänkin. Perusgrafiikoiden lisäksi efektit ja animaatiotkin ovat kovaa tavaraa. Erilaisia kamerakulmiakin löytyy riittävästi aina klassisesta ylhäältä kuvatusta kuvakulmasta 3rd-person -kameraan, joka onkin yleisesti ottaen paras ja käyttökelpoisin kuvakulma. Pelin grafiikkamoottori on myös yllättävän raskas ja pelipaketissa ilmoitetulla minimikokoonpano on lähinnä vitsi. Testikoneellakin esiintyi hidastumista jo 1024×768 -resoluutiolla. Pitää myös mainita, että Geforce-pohjaisilla näytönohjaimilla varustetut tietokoneet saattavat kärsiä grafiikkaongelmista, mutta ne saa korjattua imuroimalla readme-tiedostossa ilmoitetun päivityksen.

Grand Theft Auto III on sanalla sanoen uskomaton peli. Sen maailma on niin elävä ja täynnä yksityiskohtia, että vastaavaa ei olla pelimaailmassa ennen nähty. Alunperinhän GTA3:n PC-versioon piti kuulua myös moninpeli, mutta ilmeisesti ajanpuutteen vuoksi se on jätetty pois. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä pelaamisen vapaus ja runsas määrä erilaisia tehtäviä pitää huolen siitä, että pelistä irtoaa pelattavaa todella pitkäksi aikaa. Pelin ainoa suuri miinus on grafiikkamoottorin vaatimien tehojen määrä, mutta jos sen on valmis sulattamaan, on Grand Theft Auto III sellainen PC-peli, jota kenenkään ei tulisi ohittaa.