Gauntlet: Dark Legacy

08.02.2002

Loputtomien hirviöjoukkojen tuhoamisessa täytyy olla jotakin ihmismielen perusvaistoihin vetoavaa. Sen verran suosittuja Gauntlet-sarjan pelit 80-luvulla olivat. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Sarjan paniikinomaisessa tunnelmassa oli jotakin harvinaisen vetoavaa. Viime vuosina Midway on pyrkinyt tavoittelemaan tuota samaa tunnelmaa uudemmille konsoleille julkaistuissa Gauntlet-peleissään. Alkuperäisten pelien henki on valitettavasti päässyt eksymään jonnekin kuluneen vuosikymmenen syövereihin, mutta Playstation 2:n Gauntlet: Dark Legacy tarjoaa kuitenkin yksinkertaista, mutta hilpeää moninpeli-viihdettä.

Gauntlet-pelien perusajatus on varsin yksinkertainen. Yksi tai useampi urhea seikkailija tarttuu aseeseensa ja tunkeutuu sekalaisten hirviöiden kansoittamaan sokkeloon. Teräksen ja taikuuden avulla seikkailijoiden täytyy tuhota ensin hirviöt ja sitten näiden pesäkolot, joista uutta hirviökantaa tunkeutuu ulos tasaiseen tahtiin. Tehtävää helpottamaan sokkelosta löytyy energiaa palauttavaa ruokaa, räjähtäviä maagisia pulloja ja väliaikaisia erikoisominaisuuksia. Yhden kentän puhdistettuaan sankarit pääsevät käymään kaupassa, jonka jälkeen rynnätään seuraavan hirviölauman kimppuun.

Dark Legacyn taustatarina kertoo ikivanhasta demonista, joka tunnetaan nimellä Skorne. Tämän ihmiskuntaa kiusaavan pahantekijän voi kukistaa vain kolmentoista riimukiven avulla. Estääkseen riimukivien kokoamisen Skorne on piilottanut ne kahdeksaan hirviöiden täyttämään maailmaan. Demonin ikeessä kärsivien ihmisten onneksi Sumner-niminen velho on onnistunut löytämään muutaman urhean sankarin, jotka ovat valmiita uhmaamaan vaaroja ja etsimään Skornen kukistamiseen tarvittavat riimukivet. Kenelläkään ei pitäisi olla vaikeuksia arvata, mikä pelaajien rooli tässä kaikessa on.

Pelin alussa Dark Legacy tarjoaa valittavaksi kahdeksan erilaista hahmoa, joiden lisäksi pelin aikana on mahdollista avata kahdeksan bonushahmoa. Bonushahmot ovat aloitushahmoja voimakkaampia, mutta muuten kaikki kuusitoista vaihtoehtoa ovat käytännössä variaatioita neljästä perus-hahmotyypistä. Soturit ovat hahmoista voimakkaimpia ja tekevät eniten vauriota. Vahvasti haarniskoituneet taistelijat ovat heikompia, mutta vastaavasti kestävät enemmän vahinkoa ja ovat ominaisuuksiltaan kaikkein tasapainoisimpia. Erilaisiin jousiaseisiin erikoistuneet hahmoluokat ovat joukon nopeimpia ja velhojen voima on luonnollisesti taikuudessa.

Hahmoille on määritelty neljä ominaisuutta: voimakkuus, haarniska, nopeus ja taikuus. Nämä parantuvat hieman aina, kun hahmo nousee tason, minkä lisäksi lisävahvistusta voi hankkia jokaisen tason jälkeen kullan avulla. Yltäessään riittävän korkealle tasolle hahmot oppivat myös kohtuullisen hyödyllisiä erikoistaitoja sekä saavat mukaansa uskollisen eläinkumppanin auttamaan hirviöiden lahtaamisessa.

Pelillisesti Gauntlet: Dark Legacy on hieman edeltäjäänsä Gauntlet: Legendsiä monipuolisempi. Kaikille DualShock2:n napeille on keksitty jokin käyttötarkoitus, joten pelin kontrollien oppimiseen menee tällä kertaa hieman enemmän aikaa. Toisaalta hahmot ovat samalla oppineet muutaman hyödyllisen tempun ja osaavat nyt esimerkiksi kävellä takaperin samalla kun hakkaavat päälle käyviä hirviöitä. Myös puolustautuminen onnistuu, joskin se tuntui hyödylliseltä taidolta lähinnä suurempia loppuvastuksia vastaan taisteltaessa.

Muutama astetta huonompi ratkaisu sen sijaan on ollut kerättävien tavaroiden määrän lisääminen moninkertaiseksi. Legendsissä pelaajien oli huolehdittava vain erikoisaseiden, riimukivien ja obeliskien löytämisestä ja seuraavaan maailmaan pääsi aina, kun edellinen oli käyty lävitse. Nyt pelaajien on perusesineiden lisäksi kerättävä myös kristalleja ja kultaesineitä, jotka avaavat teitä uusiin maailmoihin. Käytännössä eteneminen paikasta toiseen on kuitenkin edelleen täysin lineaarista, joten muutosta ei voi oikeastaan pitää minkäänlaisena parannuksena. Etenkään kristallien löytämiseen ei yleensä tarvitse edes nähdä minkäänlaista vaivaa, joten niiden keräileminen alkaa varsin pian tuntua turhalta, mutta ikävän pakolliselta toiminnalta.

Suuri osa Dark Legacyn kentistä on napattu pienin muutoksiin suoraan Gauntlet: Legendsistä. Kenttien rakennetta on onneksi hieman hiottu ja päämäärätön vaeltelu jonnekin unohtuneiden riimukivien perässä tuntuu vähentyneen. Uudet kentät on myös suunniteltu hyvin ja täysin uusista maailmoista etenkin unimaailma on erittäin mielenkiintoinen paikka.

Teknisesti Gauntletin PS2-versio ei kuitenkaan ole aivan samaa tasoa. Grafiikat on käännetty lähes suoraan parin vuoden takaisesta kolikkopelistä ja ne näyttävät PS2-pelien joukossa erittäin karuilta. Suoran käännöksen laiskuus jää pahasti harmittamaan, sillä muutamat pelkästään Dark Legacya varten suunnitellut täysin uudet hirviöt näyttävät erittäin tyylikkäiltä. Paljon parempaankin olisi siis ollut resursseja, mutta valitettavasti pelitiimi on mennyt läpi siitä, mistä aita on matalin.

Myös äänityöskentely on jäänyt varsin keskinkertaiselle tasolle. Osa ääninäyttelijöistä on onnistunut saamaan hahmoihinsa peliin sopivaa mahtipontisuutta, mutta kokonaisuutena laatu on hieman mitäänsanomatonta. Paikoitellen erinomaiset musiikitkin hukkuvat liian helposti muiden ääniefektien alle.

Gauntlet-pelit ovat aina olleet parhaimmillaan moninpeleinä ja sama pätee myös Dark Legacyyn. Yksinpelinä pelaaminen alkaa varsin pian tuntua yksitoikkoiselta, mutta kavereiden kanssa pelin vetovoima nousee moninkertaiseksi. Dark Legacy onkin yksi niistä peleistä, jotka kärsivät hieman siitä, että Playstation 2:een joutuu lisäohjaimien lisäksi ostamaan myös Multi-tapin, mikäli mielii saada neljä pelaajaa saman konsolin ääreen. Toisaalta, mikäli laitteesta löytyy jo neljä ohjainta ja kiinnostuneita kavereita riittää, Dark Legacysta riittää erinomaista hupia useammaksi illaksi.

Pelinä Gauntlet: Dark Legacy tarjoaa vain hyvin suoraviivaista hirviöiden lahtaamista eikä varmasti ole kaikkien mieleen. Mikäli pelin ääreen saa raahattua ainakin yhden kaverin ja yksinkertainen idea tuntuu viehättävältä, Gauntlet: Dark Legacy voi kuitenkin olla hankkimisen arvoinen paketti. Yksinkertaisesta luonteestaan huolimatta – tai juuri siitä johtuen – se onnistuu kuitenkin tarjoamaan mukavan annoksen rentoa moninpeli-viihdettä.

Lisää luettavaa