Jos FireBugsilla olisi toinen nimi, se olisi Rollcage 3. Viime vuosina pääasiassa virallisia olympiapelejä ja useita LEGO -titteleitä hataralla menestyksellä tehtaillut Attention to Detail -studio palaa takavuosien kaahailuhitin teemoihin futuristisessa arkadihurjastelussa. Kyseessä ei kuitenkaan ole todellinen jatko-osa, vaan enemmänkin kevennetty junioriversio pelikoneen futurististen ajopelien hallitsijasta.
FireBugs seuraa pitkälti Rollcage-pelien rakennetta. Turnausmuoto kattaa kolme asteittain vaikeutuvaa liigaa. Kussakin kisataan viidessä eri maailmassa neljää kuljettajaa vastaan. Palkinnot voi korjata talteen kahdella voitolla, sillä paalupaikan finaalista voi kuitata jo alkukilpailun kärkisijoituksella. Alempien sijojen kuskit ratkaisevat loppukilpailun lähtöjärjestyksen keskenään kahden kuskin välisillä kaksintaisteluilla, jotka käydään liiga liigalta hullummiksi käyvillä harjoitusradoilla.
Vaikeustaso pysyy merkillisen kevyenä aina kolmanteen ja viimeiseen liigaan asti. Vasta silloin ajosuoritukseensa joutuu panostamaan kaikilla taidoillaan mitalisijoille päästäkseen. Tavanomaisten pikakisojen ja aika-ajon ohella vaihtoehdoksi tarjotaan mainio kaksinpeli jaetulla ruudulla. Sokerina pohjalla ansiokas kilpaura palkitaan kuudella minipelillä, jotka nekin on lainattu Rollcagesta. Minipelit ovat muunnoksia peruskisoista, joissa esimerkiksi lisävoimia on käytössä rajattomasti tai ei yhtään.
Futurististen kaahailujen hengessä myös FireBugsin käsitys tulevaisuuden moottoriurheilusta on epäurheilijamainen. Tulevaisuuden formuloissa kepulipeli on osa sääntökirjaa. Muiden motoristien moukarointiin tarjotaan kymmenkunta Rollcagesta tuttua asetta. Jokaisella kuskilla on lisäksi käytössään tavallista tuhovoimaisempi erikoisase. Taktisia lisävoimia ovat turbot, immuuniksi paineaalloille tekevät kilvet sekä kuskin kilpailijoiden ohitse sinkoava madonreikä. Varusteet arvotaan sattumanvaraisesti radalta poimittaessa ja kerralla olkapäänappien alla voi pitää valittuna kahta lisävoimaa.
Painovoima tai fysiikan lait eivät rajoita hurjalla vauhdilla viilettäviä ajokkeja. Motoristi voi kaartaa kilpailijoiden ohi seinää tai kattoa pitkin, eikä edes ajokin pyörähtäminen katolleen hidasta vauhtia. Vauhdin tunnetta on kiitettävästi, vaikka aivan Wipeoutin nopeuksiin ja grafiikan sulavuuteen ei päästä.
Grafiikkaan ja valikoihin on etsitty japanilaisvaikutteita, josta tekijät käyttävät koomista termiä Euro-manga. Värikylläiset maailmat ovat kieltämättä komeita, mutta radat voisivat olla monipuolisempia. Piilotetut oikotiet, reittivalinnat ja vastustajien reitille sortuvat rakennelmat olivat esikuvan suola. Niistä ei FireBugsin putkimaisilla radoilla näy jälkeäkään.
FireBugs polveutuu selvästi Rollcage- perheestä, mutta serkkujensa tasoinen lajityypin valioyksilö se ei ole. Rollcaget ovat paitsi haastavampia, myös laajempia ja viimeistellympiä pelejä. FireBugs on silti tyylipuhdas arkadikaahailu pleikkarille, etenkin tänä ennätysmäärän kakkosluokan julkaisuja nähneenä vuonna.
Plussana kieleksi voi valita myös suomen (tai ruotsin, tai tusina muuta), jolle kaikki valikot on käännetty hetkittäin hupaisinkin tuloksin. Kotimaa on esillä myös ääniraidalla, jolla kuullaan mm. Bomfunk MC:tä, joka on edustettuna kahdella raidalla marraskuussa ilmestyvältä Burnin’ Sneakers- albumilta. Muusikot itse löytyvät tunnistettavina karikatyyreinä kirjavasta mutta suppeasta hahmovalikoimasta.