Paluu Dinosaarelle – arvostelussa Exoprimal

Capcomin uutukainen tarjoilee kilpailullista verkkopelaamista ja yhteispelattavaa dinonlahtausta. Potentiaalia piisaa, mutta aivan kaikkea ei lunasteta.

05.08.2023

Tiltin kattavassa ennakkotestissä ollut Exoprimal on viimein saavuttanut lopullisen julkaisumuotonsa. Sisältönsä puolesta käytännön valmiiseen ennakkoversioon ei juuri ole lisätty uutta tavaraa, mutta pieniä viilauksia konepellin alle on tehty. Verkkopelin avautuminen kaikelle kansalle antaa myös vihdoin mahdollisuuden testata nettikoodin toimivuutta suuremmassa mittakaavassa.

Eräänlaisen epämääräisen suurkatastrofin jäljiltä pelaajan ohjastama soturi yksiköineen jää jumiin vinksahtaneen tekoälyn hallitseman aikakuplan sisään. Pysähtyneen aika-anomalian sisältä pelaaja tempaistaan taistelemaan erinäisiä hirmuliskoja ja muita mutanttiperkeleitä vastaan uudestaan ja uudestaan. Ilkikurinen tietokoneaivo pyrkii käyttämään taisteluista kertyvää dataa edukseen maailmanvalloitusaikeissaan. Murmelipäivää elävän erikoisjoukon tavoitteena on luonnollisesti rikkoa aikaluuppi ja samalla ratkoa mahdollisesti koko ihmiskuntaa kohdanneen suurtuhon syyt sekä salat. Kohtalaisen happoinen tarina pitää ihan mukavasti otteessaan tarjoamatta kuitenkaan varsinaisesti mitään erityisen unohtumattomia hetkiä. Satuilu kuitenkin sitoo paketin kauniiksi kokonaisuudeksi ja antaa toiminnalle ihan mukiinmenevät puitteet.

Asynkronisia kilpailullisia moninpelielementtejä ja yhteistyöpelimuotoja yhdistelevä Exoprimal on melko erikoinen paketti. Pääosan ajasta pelataan eräänlaista kujanjuoksumaista pelimuotoa kahden tiimin välillä. Joukkueet koostuvat viidestä pelaajasta. Rivejä täydennetään ihmispelaajien puutteessa tietokoneen ohjastamien bottien avulla. Tekoälysoturit toimivat pääosan ajasta erinomaisesti, joskin tietyissä tehtävätyypeissä koneella tuntuu menevän sormi suuhun. Jokainen matsi itsessään koostuu useammasta pienestä satunnaisesti arvotusta tehtävästä. Tehtävätyyppeihin sisältyy niin alueen puolustusta, dinonlahtausta kuin esimerkiksi Overwatchista tuttua kohteen saattamista. Tavoitteiden ohella myös maastossa kohdattavat hirviöt vaihtelevat. Dinosaurusrykmenttien koostumukseen sekä tavoitteiden tyyppeihin vaikuttavat matsissa mukana olevien taistelijoiden kokemustasot. Alkuun kattaus tuntuu melko suppealta, mutta korkeammille tasoille päästessä touhu monipuolistuu huomattavasti.

Käytännössä aina moninpelattavaksi tarkoitetut tehtävät edistävät pääjuonta jatkuvasti ja esimerkiksi tietyn matsimäärän jälkeen eteen osuu tarinallisempia koitoksia. Erikoistehtävissä vastaan asettuu usein eräänlaisia pomohirviöitä tai muita elokuvamaisempia koitoksia. Varsinaiset kilpailulliset osa-alueet rajoittuvat pääosan ajasta lähinnä toisen joukkueen instanssiin lähetettäviin itse ohjattaviin erikoisliskoihin, mutta matsin viimeinen osio käydään lähes aina suoraan vastakkain. Tuntuukin siltä, että vasta aivan viimeinen koitos laittaa tiimien todelliset taidot koetukselle, sillä normaalisti tekoälyn ohjastamia velociraptoreita, triceratopseja, pteranodoneja ja muita tuttuja sihiliskoja vastaan käytävät taistot ovat melko helppoja. Koko ottelun hävinnyt tiimi tienaa hieman vähemmän rahaa ja kokemuspisteitä, mutta muuten taiston lopputulos ei juuri vaikuta suuremmin menoon.

Pelaajan avatarin saa luoda itse, mutta kovin kattaviksi hahmonluontiominaisuuksia ei voi kehua. Muutamista ennakkoon luoduista osista kasataan sopiva naamavärkki ja keho. Hahmon sukupuolen voi valita vapaasti ulkomuodosta riippumatta ja voipa taistelijansa määrittää myös ei-binääriseksi. Capcom ansaitseekin suitsutusta nykymuotoisesta linjauksestaan, jossa inklusiviteettiin todella panostetaan.

Todellisuudessa hahmon ulkomuodolla ei ole niinkään väliä, sillä kaikki ottelut käydään mechapukujen sisällä. Ilman pukua omaa luomustaan pääsee ihailemaan lähinnä matsien välisissä välivideoissa. Robottihaarniskoja on tarjolla yhteensä kymmenen kappaletta. Jokaisella puvulla on määritelty rooli, joskin kokemuspisteitä keräämällä avattavien kykyjen avulla painotusta voi muuttaa mukavasti. Täysin arkkityypien puitteista ei ole mahdollista vapautua, mutta ihan mukavia nyanssieroja saa aikaiseksi helposti. Pelaajia ei myöskään ole sidottu käyttämään yhtä ja samaa pukua koko matsin ajan, vaan uusia kuoseja voi tilata kentälle oman maun mukaan. Hahmotyypin vaihtamisesta ei rangaista kuin pienellä odottelulla, joten taitava soturi vaihtelee kuortaan aina tilanteen niin vaatiessa.

Teknisesti kaikki oli niin sanotusti mintissä jo ennakkoversiossa, eikä nytkään ole moittimisen aihetta. Touhu pyörii tehokoneella keveästi kuin kevätilma. Ruudunpäivitys ylsi pääosan ajasta helposti näyttöni natiivin 144 hertsin tasolle resoluution ollessa 3 440 x 1 440 ja kaikkien krumeluurien ollessa tapissa. Budjettikoneillakaan ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia säilyttää yli sadan päivitysnopeutta ilman kuvaskaalaimien apua. Sekä AMD:n että Intelin ohjainkortit pyörittivät peliä käytännössä täysin yhtä tasaisin tuloksin. Moderneista tekoälypohjaisista resoluutioskaalaimista tukea ei valitettavasti ole tarjolla kuin AMD:n avoimen lähdekoodin FSR 2.0:lle. Avoimuutensa ansiosta ominaisuutta voi käyttää lähes kaikkien näytönohjainten kanssa, mutta kuvanlaadullisesti se ei ole aivan kärkipäätä. Teoksen ollessa melko kevyt, ei ominaisuudelle juuri ole tarvetta kuin merkittävästi vanhempaa rautaa käytettäessä, joten ominaisuuden mukana olo on joka tapauksessa ihan kiva lisä.

Bugeja arvostelujakson aikana ei suuremmin esiintynyt. Myös verkkokoodi tuntuu kaikin puolin toimivalta, eikä yhteys katkennut tai pätkinyt yhdenkään matsin aikana. Vaikkei grafiikan taso ehkä aiheutakaan kultasilmille spontaania kuolan valumista, on iloinen yllätys, että näinkin näyttävä meno saadaan pyörimään näin hyvin laajalla kattauksella rautakokoonpanoja. Kun minkäänlaista kaatuiluakaan ei ollut havaittavissa, voin iloisesti todeta teoksen olevan yksi vuoden parhaimmin optimoiduista pc-julkaisuista.

Exoprimal on suunniteltu jatkuvasti päivittyväksi verkkopeliksi, joten sen lopullinen arvo tullaan mittaamaan vasta tulevien päivitysten ja lisäysten myötä. Jo nyt linjoille on tuotu julkaisun jälkeen uusi pelimuoto ja nipullinen kosmeettisia lisäyksiä. Lähitulevaisuudessa pakettiin lisätään muun muassa Street Fighter -aiheista lisäsisältöä. Noin 20 tunnin mittainen kampanja on joka tapauksessa jo itsessään mukavan kokoinen kattaus. Läpipeluun jälkeen avautuvat bonuspelimuodot myös takaavat, ettei pelin tarvitse tarinan kokemisen jälkeenkään jäädä pölyttymään kirjaston hyllyille. Mikäli aktiivista tukea jatketaan ja lisäsisältöä valuu linjoille tasaiseen tahtiin, voidaan paketille povata pitkää ikää fanien parissa.

Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (voimakas väkivalta, voimakas kielenkäyttö, verkko-ostot)

YHTEENVETO:
**** / *****
Dinosaurusten lahtausta ryhmässä tarjoileva teos on piristävän omalaatuinen ja teknisesti toimiva paketti. Jatkossa pakettiin julkaistava lisäsisältö voi pitää teoksen pelaajien huulilla vielä pitkäänkin.

Käytetyt arvostelukoneet:

Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti 12 Gt OC

AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600

Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 750

Lisää Tiltin arvostelukoneista täällä.

Ferrarin punainen on klassikkoväri, mutta Turun Sinapin ruskea on viime aikoina alkanut kerätä suosiota.

Lisää luettavaa