Capcomin arvostetun Street Fighter -sarjan osia on jo julkaistu useampia kuin kenenkään tolkullisen ihmisen on edes syytä yrittää nimetä. Jokainen numeroitu osa on kuitenkin genren sisällä melkoinen merkkitapaus. Neljäs osa oli sarjan ensimmäinen onnistunut hyppäys kaksiulotteisten spritepohjaisten grafiikoiden maailmasta kolmiulotteisesti mallinnettujen hahmojen maailmaan. Täysosumana pidetyn nelosen jälkeen julkaistua sarjan viidettä osaa pidettiin alkuun pienoisena tason notkahduksena. Täytenä raakileena julkaistu lupaus tulevasta lunasti kuitenkin vuosien varrella paikkansa kahinakaanonissa. Lopulta viideskin osa vastasi sisällöltään totutun muhkeita standardeja.
Kuudes osa kohahdutti faneja ja sarjan kasuaalimpia tuttavia jo ensitrailerillaan. Samanaikaisesti tunnuttiin siirtyneen sekä realistisempaan että myös taiteellisempaan visuaaliseen ilmeeseen. Siinä missä neljännen ja viidennen osan hahmot vaikuttivat ajoittain lähes lasten aamupiirretyistä tutuilta karikatyypeiltä, ovat kuudennen tulemisen kahinoitsijat lähempänä realistisen näköistä ihmismallia kuin sarjassa koskaan aiemmin. Hahmojen tosin ollessa piirteiltään realistisempia, ovat puitteet näiden ympärillä saaneet lähes surrealistisia piirteitä. Onnistuneita teholiikkeitä ja vastaiskuja korostamaan ruudulle piirtyy muun muassa öljyväriliukuja muistuttavia värisuihkuja ja muita korostuneen värikkäitä efektejä. Ratkaisu on onnistunut ja yleisilme on todella omaperäisen näköinen.
Suljetun betan kattaus itsessään ei sisällön osalta ole kovinkaan laaja. Käytännössä muutama taistelumuoto, kahdeksan hahmoa ja avoimesti kahlattavissa oleva uusi aulajärjestelmä. Uudenlainen sosiaalinen tila tuntuukin olevan juuri se osio, jota Capcom itse haluaa teoksesta tässä varhaisessa vaiheessa nostaa framille. Kyseessä on kolmiulotteinen tila, jossa pelaajat voivat vaellella, tanssia, bilettää ja tietenkin haastaa muita pelaajia taisteluun. Onpa aulan nurkkaan rakennettu pieni arcadehallikin, jossa pääsee ilmeisesti pelaamaan vaihtuvia pelihalliklassikoita matseja odotellessa. Kaikki toiminnot tehdään valikkorakenteen sijaan paikan päällä itse kustomoidun avatarin puikoissa. Uskomattoman laaja ja monipuolinen hahmoeditori mahdollistaa kertakaikkisen kummallisen näköisten friikkien luomisen. Nähtäväksi jää, pääseekö omilla avatareilla joskus myös ihan taistelemaankin, mutta ainakin näin betan puolella niiden funktio on vain edustaa pelaajaa eräänlaisena taisteluiden tarkkailijana.
Taistelemaan tämän kertaisessa testissä pääsee kahdeksalla hahmolla, joka on poikkeuksellisen paljon betalle. Hahmojen joukkoon lukeutuivat ikisuosikit Guile, Ken, Ruy ja Chun-Li, tuoreemmat tuttavuudet Luke sekä Yuri ja täysin uudet kasvot Kimberly ja Jamie. Uusista kasvoista Brasiliasta kotoisin oleva Kimberly tuntui ainakin omiin näppäimiin juuri sopivalta yhdistelmältä vauhtia ja tehoa. Vanhat hahmot tuntuvat ja näyttävät pääosin tutuilta, mutta täysin vanhoja latuja ei kuitenkaan kahlata. Äkkiseltään tempo tuntuisi olevan piirun verran nopeampaa kuin viidennessä osassa ja iskut vahingoittavat enemmän. Ensimmäisistä osista saakka mukana roikkuneet veteraanihahmot ovat myös ikääntyneet totuttua vauhdikkaammin. Esimerkiksi sängen kasvattanut Ruy on nykymuodossaan jo lähempänä hopeakettua kuin sarjan alkupään nuorta haastajaa.
Alunperin Resident Evil -sarjan pelejä varten kehitetty Capcomin oma RE Engine on graafiselta anniltaan ja sulavuudeltaan varsin omassa luokassaan. Jo tovin japanilaistalon muidenkin sarjoja konepellin alla ruksuttanut moottori tuntuu oleva nappivalinta myös Street Fighterille. Peli nimittäin näyttää aivan naurettavan hyvältä ja pyörii sulavammin kuin voissa pyöritetty muikku savolaisen keittiön lattialla. Sarjalle ja genrelle epätyypillisesti isompaa verkkoviivettäkään ei ollut matsien aikana havaittavissa. Jonkinlaisia serverien yhteysongelmia oli havaittavissa, mutta itse matsit pyörivät viiveettä ja sulavasti. Historiallisesti nettipelimuodot ovat olleet tappelupeleissa varsinkin julkaisuikkunan alla täysin pelikelvottomassa tilassa, joten näinkin toimivan verkkokoodin olemassaolo pääsi yllättämään positiivisesti.
Kaiken kaikkiaan vuonna 2023 saatetaan hyvinkin saada markkinoille todella tuoreen ulkomuodon saanut, perinteitään kunnioittava ja ennen kaikkea sulavasti liikkuva taistelupelipaketti. Toivoa sopii, että myös yksinpelattavan sisällön määrä on tällä kerralla heti julkaisussa odotetulla tasolla.
Tulossa: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: ei vielä tiedossa
Kourallinen taskuhiekkaa varmisti Jarmon epärehellisen voiton.