Etherlords

15.06.2002

Monet tuntevat varmasti Magic The Gathering -keräilykorttipelin. Nyt arvostelussa oleva Etherlords on paljon velkaa Magicille, varsinkin sen taistelujärjestelmän osalta. Pelin juoni on aika heikko, eivätkä tehtävien tavoitteetkaan ole mitään kovin erikoisia. Kartalla könyävän vihollisen linnan tuhoaminen tuntuu olevan tarpeeksi kova juttu tehtävän läpäisemiseen. Toisaalta, jos vihollinen tuhoaa pelaajan linnan, on edessä tappio.

Etherlords on vuoropohjainen strategiapeli, jonka karttanäkymä muistuttaa pitkälti Heroes of Might and Magic -pelien vastaavaa. Kartalla keräillään erilaisia resursseja ja käydään muissa paikoissa, kuten loitsukaupoissa. Loitsukaupan idea on ihan hyvä, mutta sieltä ostettuja loitsuja ei voi käyttää heti, vaan pelaajan on ravattava toiseen paikkaan (yleensä kartan toisella puolella) ostamaan riimuja, jotta uusia loitsuja pystyy käyttämään. Tämä pakollinen paikasta toiseen ravaaminen ei pitkässä juoksussa jaksa kiinnostaa.

Luonnollisesti kartalla on myös vihollisia, jotka estävät pelaajan mutkattoman etenemisen paikasta toiseen. Viholliseen törmätessä on edessä taistelu, jonka pääosassa on erilaisia loitsuja heittelevä sankari. Loitsut toimivat Magic The Gatheringistä tuttuun tyyliin, eli ensin on ladattava varastoihin manaa, jolla voi sitten heitellä erilaisia loitsuja. Taistelun alussa pelaaja saa käteensä viisi sattumanvaraista loitsua ja jokaisen vuoron jälkeen käteen napsahtaa yksi loitsu lisää. Erilaisia loitsuja heittämällä vastustaja pitääkin sitten lähettää manalan majoille.

Taistelun tiimellyksessä tulee käytettyä jos jonkinlaisia loitsuja niin hyökkäykseen kuin puolustamiseenkin. Ruudulla olevan sankarin pelinappuloina toimivat otukset, joita sankari voi manata hoitamaan varsinaisen taistelun. Näiden otusten ominaisuudet on jaettu hyökkäykseen ja puolustukseen ja taistelussa ne tuottavat hyökkäyspisteiden verran vahinkoa. Puolustuspisteet toimivat otuksen energiana, joka kasvaa täyteen jokaisen vuoron alussa. Jälleen kerran tuttua MTG:tä. Taisteluiden laajuutta on rajattu rajoittamalla otusten maksimimäärä kymmeneen.

Jotta taistelut eivät menisi pelkäksi summittaiseksi mättämiseksi, on mukaan ahdettu myös loitsuja, jotka vaikeuttavat pelaajan elämää merkittävästi. Mikään ei ole sen ikävämpää, kuin huomata, että vastustaja niittasi yhdellä taialla kaikki omat joukot. Tässä tapauksessa kannattaa toivoa, että takataskusta löytyy vaikkapa Fog, jolla voi estää vihollisen hyökkäykset yhden vuoron ajalta. Erilaisia loitsuja on yhteensä noin 300 kappaletta.

Peliin on ahdettu myös roolipelielementtejä, sillä menestyksekkäiden taisteluiden myötä pelaajan sankari saa kokemuspisteitä, joita keräämällä hän voi nousta korkeammalle tasolle saaden mm. lisää kestävyyttä. Harmi vain, että jokaisen tehtävän jälkeen sankareiden taso laskee takaisin ykköseen ja aiemmin kerätystä kokemuksesta jää jäljelle vain kaukainen muisto.

Etherlordsin käyttöliittymä on suunniteltu heikosti. Se on aivan liian sekava ja varsinkin ensimmäisillä pelikerroilla haluamaansa asiaa joutuu etsimään kissojen ja koirien kanssa. Pelin uudelleenpeluuarvokin on vähäinen, sillä kentän ominaisuudet eivät vaihdu yhtään, vaan jokaisella pelikerralla vastaan asettuvat samat viholliset, jotka seisoskelevat ennalta määrätyissä paikoissa.

Peli on myös uskomattoman vaikea. Helpoimmallakaan tasolla kenttien läpäisy ei usein onnistu ensimmäisellä kerralla. Haastavuus on tietysti hyvä asia, mutta vaikeustason noustessa alkaa peli menemään jo mahdottomaksi. Jo helpoimmallakin tasolla joutuu pelaamaan jokseenkin kaavamaisesti, jotta kentän läpäisy onnistuu. Viholliset tuppaavat nimittäin hyökkäämään hyvin nopeasti ja jos pelaaja ei ole ehtinyt tehdä kaikkia tarpeellisia asioita, on edessä tyly tappio. Yksinpelin lisäksi pelaaja voi mitellä taitojaan toista ihmisvastustajaa vastaan duel-moodin merkeissä.

Pelin grafiikka on tyylikästä tavaraa. Varsinkin loitsujen yhteydessä ruudulle tykitettävät erikoisefektit ovat todellista silmäkarkkia, kuten myös hahmojen animaatiot, jotka ovat todella elävän näköisiä. Myös taustat ovat laadukasta työtä. Pelin äänimaailmakin on toteutettu tasaisella varmuudella. Äänet ja musiikit eivät varsinaisesti häikäise, mutta pelin yleisilmeeseen ne sopivat varsin hyvin.

Etherlordsissa on muutamia hyviä oivalluksia, jotka tekevät pelistä erilaisen, kun sitä verrataan muihin markkinoilla oleviin strategioihin. Varsinkin MTG:n ystävät saattavat rakastua Etherlordsiin sen Magicmaisen taistelujärjestelmän vuoksi. Ei peli huono vaihtoehto ole muillekaan strategiapelien ystäville. Ongelmia ja typeriä ominaisuuksia on kuitenkin sen verran, että paikoin peli syö hermoja ihan tosissaan.