Epämääräisesti liikkuva Crash on jälleen herätetty henkiin. Varsinkin nuoremman väen suosiossa oleva Crash saa tällä kertaa seikkailuunsa seuraa, ja vieläpä vanhasta vihamiehestään. Olosuhteiden pakosta Crash lyö hynttyyt yhteen tohtori Cortexin kanssa. Kikalla yritetään piristää jo varsin ikääntynyttä sankaria ja tämän itseään toistavia seikkailuja, kohtalaisella menestyksellä.
Perusasiat ovat ennallaan: Crashin liikkuminen on yhä kulmikasta, ja kontrolleja on turha väittää ainakaan liian hyviksi. Tunto on epämääräinen, mutta onneksi mistään tarkkuushypystä ei ole kysymys. Riittää, kun osaa ajoittaa hyppynsä edes jotenkuten oikein. Ja hyppyjä riittää, sillä pohjimmiltaan kysymys on yhä tasoloikasta perinteisimmillään. Kaiken lisäksi vaikeustaso on kokolailla helppo, joka ei palvele ainakaan vanhempaa pelaajakuntaa.
Pelin edetessä Crash rikkoo satoja laatikoita, tyrmää kymmeniä vastustajia pyörivällä liikkeellään ja tuhoaa ylipäätään kaikkea mahdollista vastaan tulevaa. Touhussa ei ole kuin yksi vika: se käy nopeasti tylsäksi. Varsinkin, jos Crashin seikkailut ovat ennestään tuttuja. Tohtori Cortexkin on lähinnä ärsyttävä vaaleassa, etten sanoisi neitimäisessä, asussaan ja äänenkäytössään. Nuorempi väki nauraa silti varmasti.
Grafiikkaa on siloiteltu kirveellä, eikä näky ole kummoinen. Toisaalta, eipä peliltä jaksa mitään kovin kummoista odottaakaan edeltäjiinsä verrattaessa. Yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen seikka on se, että pelissä pääsee pelaamaan hetkittäin myös muita hahmoja. Tämä tuo touhuun kaivattua vaihtelua. Tunnelmaa luo myös kohtalainen musiikki, joka sopii hyvin eri tasoihin.
Crash Twinsanity on kelpo tasoloikka, joka miellyttää ainakin sarjan aiempia osia pelanneita.
