Uudeksi trilogiaksi venähtänyt Call of Duty: Modern Warfare III herätti jo ensimmäisissä kiusoitteluvideoissa terveettä skeptisyyttä. Vuonna 2019 uudelleen herätelty moderni sotaeepos lähti todella vankasti liikkeelle, ja sitä seurannut jatko-osa vuonna 2022 rullasi myös vallan mainiosti. Sen mitä yhtään ymmärrän videopeliteollisuudessa kehitysajan tärkeydestä, niin vuodessa kasattu jatko-osa tämän kokoluokan teokselle kuulostaa hirvittävältä. Epäilykseni osuivat nopeasti todeksi, sillä kolmas komennus kopsahtaa pahimman kerran metsään.
Modern Warfare III jatkaa kronologisesti viime vuoden paukuttelun tapahtumia. Tämä tosin aukeaa pelaajalle vasta parin ensimmäisen tehtävän jälkeen, sillä toiminnan alussa ei ole minkäänlaista pohjustusta tai lyhyttä katsausta viime kerran tapahtumista. MWII:n tarina kannattaa siis olla todella jykevästi lähimuistissa tai alussa ollaan aivan hoomoilasena miettimässä paikkaa ja valuuttaa. Kampanjan startti vaikuttaa vallan lupaavalta, mutta paha mieli ja pettymys iskee vasten kasvoja hyvinkin ripeästi.
Aloitustehtävä on aika pitkälti koko teoksen ainoita hyviä hetkiä ja se esittelee meille samalla pahamaineisen Vladimir Makarovin, joka toimi myös alkuperäisen Modern Warfare -trilogian pääpahiksena. Siinä missä kehuin uudistettuja sankareita, myös uusi Makarov ansaitsee hatunnoston. Vanhoina päivinä Vladimir oli mystinen paha venäläinen, joka heilutteli valtakorttia lähinnä puheluiden ja nopeiden pakohetkien kautta ennen väistämätöntä loppuaan. Vuoden 2023 Vladimir Makarov on totinen nihilisti, joka tahtoo voittaa, valloittaa sekä tuhota piittaamatta juuri kenestäkään. Mies vaikuttaa aidosti uhalta maailman tasapainossa, eikä vaan sormea heiluttelevalta sarjakuvapahikselta.
Lupaavan startin jälkeen ongelmat hiipivät tasaisella vauhdilla estradille. Modern Warfare III esittelee uuden Open Combat -pelimuodon kampanjaan, jossa pelaajalla on vapaus suorittaa annetut käskyt haluamallaan tavalla. Hiekkalaatikkomainen vapaa lähestyminen tuntuu paperilla hienolta ajatukselta, mutta totuus on paljon surullisempi. Avoimet taistelut käydään nimittäin kaikki Verdanskissa, joka toimi alkuperäisen Call of Duty: Warzonen battle royalin karttana. Eikä kyse ole koko kartasta, vaan tehtäviä varten on rajattu pienen pieni osuus kentän ajaksi. Pelaajalle huudellaan radion kautta tehtävänanto, jonka jälkeen eteenpäin mars. Taskussa saattaa operaatiosta riippuen olla alussa aseistusta tai sitten ei. Kentältä voi keräillä varustusta aina tuliluikuista luotiliiveihin ja kaikkea siitä väliltä battle royalin tyyliin. Radion kautta saatu ohjeistus ei tunnu tarinankerronnallisesti järin immersiiviselta, vaan lähinnä laiskalta filleriltä.
Koko Modern Warfare III:n kampanja koostuu noin viidestätoista tehtävästä, jotka on jaettu puoliksi Open Combatia ja oikeasti käsikirjoitettua tarinaa. Tarinallinen sisältö on ihan kohtuullista, mutta jää silti pahasti edeltäjiensä varjoon. Valitettavasti MW:III myös hylkää viime vuoden vaihtelevuuden kansainvälisistä operaatioista. Säälittävän mittaisen reilun kolmen tunnin räiskyttelyn aikana seuraillaan lähinnä TF141:n brittirambojen touhotusta. Maisematkaan eivät päätä huimaa, sillä yhden Lontoon vierailun lisäksi kohistaan lähinnä Venäjällä ja sarjan kuvitteellisessa Urzikstanissa sekä tietenkin Verdanskissa, mutta siitä olen kohissut jo tarpeeksi.
Ihan täyttä roskaa Modern Warfare III ei ole, mutta positiivisuudet ovat melko hennosti ruutupaperin kulmassa negatiivisten dominoidessa tuotetta. Edes grafiikkapuolella ei tänä vuonna selvitä täysin pistein, vaikka I.W Engineä olen kovasti kehunut aikaisempina vuosina. Nopealla mulkaisulla räiskyttelyn ulkoasu on edelleen huippuluokkaa, mutta esimerkiksi hahmojen kasvojen mallinnuksessa on mennyt joku säädin pahasti vinoon. Täysi elottomuus ympärillä vallitsevaan kaaokseen ja sotaan tuntuu harvinaisen karmivalta. Sen lisäksi törmäsin pari kertaa kampanjan aikana ongelmaan, jossa kartan vesistöt vilkkuivat strobovalon lailla ympäristöjen läpi rokottaen samalla ruudunpäivitystä. Paukuttelun aikana silmään osuu myös muutamia erikoisia valaistus- ja varjoefektejä. Nämä eivät onneksi maailmaa kaada, sillä ovat lopulta melko harmittomia. Silloin kun asiat kuitenkin toimivat toivotulla tavalla, rullaa Modern Warfare III dynaamisella 4K:lla 60 ruutukuvan sekuntitahdilla. Tällöin kokonaisuus näyttää edellisten osien vertaiselta silmäkarkilta. Teos mahdollistaa myös tuplattua ruudunpäivitystä 120:lla, jos arsenaaliisi kuuluu sitä tukeva televisio tai monitori.
Call of Duty -kampanjoita himoitsevan kannattaa skipata Modern Warfare III aivan tyystin. Vaikka kuinka fanittaisi vuonna 2019 uudelleen startatun tarinan juonikuvioista, kolmas episodi on parempi suosiolla katsoa vaikka YouTubesta. 70 euron hintalappu ei tosiaankaan ole tämän tason farssin arvoinen edes huonona vitsinä. Pari valopilkkua ei riitä pelastamaan kolmatta modernia sotaeeposta sen ongelmista, joten määrätään kampanjalle suoraan esapekkaa ilman neuvottelumahdollisuuksia. Koko paketti ei ole kuitenkaan täyttä roskaa, koska MW:III:llä on verkkokarkelointiensa puolesta vielä toivoa.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 18 (voimakas ja realistinen väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
** / *****
Kahden makoisan toimintaelämyksen jälkeen kompastutaan juoksuhautaan sieltä ylös pääsemättä. Kolme tuntia olisi liikaa elokuvalle, mutta AAA-studion videopelille mitta on aivan liian lyhyt siitäkin huolimatta, että paketti on luotu verkkokahinat edellä. Kampanjalla on pari hienoa hetkeä, mutta ne eivät valitettavasti riitä millään.
[Lisäys: moninpelin arvostelun pääset lukemaan täältä]
Phone on Duty III: Modern Photoware – lataa vaikka heti.