Call of Duty: Modern Warfare II jatkaa kronologisesti vuonna 2019 käynnistynyttä modernin sodankäynnin reboottausta. Uudestaan käynnistetty pelisarja ei siis seuraa alkuperäistä tarinaa vuosilta 2007 tai 2009, vaan lähinnä pohjautuu siellä tavattuihin hahmoihin ja juonen pääpiirteisiin. Männävuosina pelannut soturi huomaa sekä tunnistaa varmasti hyvinkin tuttuja viittauksia vanhoilta kultaisilta codivuosilta taistelujen keskellä. Näin kävi ainakin itselleni, ja kyllähän se nostalgista hymyä muodostaa väkisinkin.
Nostin kolme vuotta sitten Modern Warfaren jalustalle sen Hollywood-tason toiminnallisuudesta. Kehuin erityisesti sitä, että kampanjaa kahlatessa en kokenut itseäni vain aivottomaksi tappokoneeksi, joka selviäisi tilanteesta kuin tilanteesta ilman huolen häivää. Modern Warfare II jatkaa samaa asennetta sen kuitenkaan tuntumatta liikaa pelkältä kopiolta kolmen vuoden takaa. Kastike ja lisukkeet on tarkoin valittu, jotta annoksesta on saatu oman arvoisensa kokonaisuus.
Vuoden 2019 loppuhuipennuksessa kapteeni John Price kiusoitteli Task Force 141:n käynnistymisestä. Kyseistä kansainvälistä erikoisjoukkoa seurataan koko Modern Warfare II:n ajan. Nostalgiasta nauttivia hemmotellaan oikein urakalla, kun teoksen alkumetreillä täräytetään legendaarisia vuoden 2009 sotilaita taistelukentille paahtamaan. Erityisesti pääkallonaamiota pitävän Simon ”Ghost” Rileyn päivitetty versio ilahduttaa suuresti. Alkuperäisesti hahmo oli vaan tosi cool kallolärvi, mutta näin luojan vuonna 2022 mies on saanut ihan oikeaa personaallisuutta. Ghostin lisäksi myös suosikkiskottimme John ”Soap” MacTavishin uusi olemus toimii hienosti. Takavuosilta voi bongata samankaltaisuuksia, mutta loppujen lopuksi hahmoilla on enemmän luonnetta kuin koskaan ennen.
Sotimisen ohessa kuullaan reilusti dialogia ja vuorovaikutusta eri hahmojen välillä. Alkumetrien jälkeen nousee esiin ne taisteluparit, joiden välillä oleva dynamiikka on erityisen särmää. Muutamien tehtävien aikana pelaajalle annetaan mahdollisuus osallistua dialogiin, kun keskustelun aikana ruudulle ilmestyy kahdesta kolmeen eri vaihtoehtoa. Keskustelut ovat suurin osin lyhyitä ajatustenvaihtoja luomaan lisää dynamiikkaa hahmojen välille, mutta muutamaan otteeseen lärkättelyllä on myös suurempia seurauksia.
Perinteistä Call of Dutyn pohjaa mukaillen kampanja on pelityylistä ja vaikeusasteesta riippuen 8-9 tuntinen kokemus. Lyhykäisyydestä huolimatta tarina on todella dynaaminen ja erityisesti tapahtumarikas. Miljööt vaihtelevat mukavasti aina Hollannista USA:n ja Meksikon rajalle. Ei pidä myöskään unohtaa ”pakollista” vierailua itäisessä Urzikstanissa. Modern Warfare II:n juonen yksi parhaita puolia on, että se ei ole tällä kertaa pelkästään jenkkien piippulinjan seuraamista idässä. Meksikossa käytävät tapahtumat sekoittavat pakkaan muun muassa laittoman rajanylityksen ja kartellin sekaantumisen ”isojen poikien” sotaan. Tapahtumaa on runsaasti koko kampanjan halki, mutta paketti pysyy silti kasassa.
Dynaamisuus koostuu pääosin vaihtelevasta tehtävänannosta. Modern Warfare II antaa pelaajalle muun muassa hiiviskelyä, ylilyövää toimintaa, selviytymiskokemuksia ja tarkka-ammuntaa. Tekemistä riittää niin yön pimeinä tunteina täydessä sotavarustuksessa kuin keskellä kirkasta päivää siviilinä kahvilan terassilla. Vuosittain kehittyvän I.W Enginen ansiosta grafiikka on jälleen silmiä hivelevän fotorealistista. Xbox Series X:llä tarina kolutaan dynaamisella 4K-resoluutiolla ja 60 kuvan ruudunpäivityksellä. Dynaamisella resoluutiolla varmistetaan ruudunpäivityksen sulavuus. Television tai monitorin salliessa tuore Call of Duty tukee myös 120 kuvan ruudunpäivitystä. Syyskuisessa betatestijaksossa kehumani ääni- ja valaistusefektit ovat kampanjan puolella vielä tehokkaammin esillä, koska verkkokahinoissa on elintärkeää pitää ruudunpäivitys mahdollisimman liukkaana.
Modern Warfare II noudattaa pääosin perinteistä putkijuoksuräiskintää tarinansa osalta. Paukuttelun lomassa nähdään myös mittavasti poikkeavaa toimintaa, josta voisi kuvitella jonain päivänä näkevänsä esimerkiksi täysin avoimeen tilaan sijoittuvan tehtävän. Vaihtelevuuden myötä ei tule pelkästään positiivista palautetta, sillä kampanjan aikana nähdään yksi todella ala-arvoinen tehtävä. Mitään tälläkään kertaa suuremmin paljastamatta operaation aikana päästään ajamaan autoa reilulla kädellä. Valitettavasti ajokohtaus kestää ihan tarpeettoman kauan ja siinä käytetty vaikeusastepiikki on turhan rujo. Toki onhan tässä sen verran pisteitä annettava, että tämäkin kortti on nyt käytetty putkiräiskyttelyn perusreseptin laajentamiseksi.
Kampanjan ehdottomana kohokohtana pidän tehtävää nimeltä Recon by Fire. Operaatio on rakkauskirje vuoden 2007 Call of Duty 4: Modern Warfaren All Ghillied Upille, jossa häyhäiltiin Pripyatin ja Tsernobylin seutuvilla. Tänä vuonna tehtäväpaikka ei ole yhtä karu ja kuoleman täyttämä, mutta meininki on hyvin samankaltainen. Virtuaalisesti röllipuvussa pitkässä heinikossa tetsaaminen ja tarkkuuskiväärin hallittu käyttäminen kohottaa ainakin allekirjoittaneen mielialaa todella lämpimästi. Tehtävä on samalla karttakooltaan yksi suurimmista ja antaa pelaajalle vapauden lähestyä mistä tahansa kulmasta eri avainsijainteja. Iso peukku tästä.
Call of Duty: Modern Warfare II:n kampanja herätti nostalgisen “jonneni” takaisin elävien kirjoihin, sillä onnistuin nakuttelemaan sotaputken vahingossa yhdeltä istumalta. On myös mainittava, että en katsonut kelloa kertaakaan pelaamisen lomassa. Räiskyttely tempaisee mukaansa ydintä myöten ja kahlitsee pelurin tuijottamaan ruutua telkkarimaratonin lailla. Vaikka teos onnistuu turhauttamaan muutaman kerran, sitä kaivaa silti mielellään uutta lipasta kivääriin ja jatkaa tulittamista.
– Samu Turkia
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (sivuäänitestattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
**** / *****
Call of Duty: Modern Warfare II:n kampanjaosuus jatkaa kolmen vuoden takaista uutta nousuaan ylväästi eteenpäin. Pari soraääntä ei onneksi tuki piippua, vaan enemmänkin kannustamaan katsomaan mitä seuraavan rintaman takana tapahtuu. Juonellisen lujuutensa vuoksi tuoretta Call of Dutyä voi suositella ihan yksinpelikokemuksena, jos moninpelin puolella ujostuttaa.
—
SIVUÄÄNI
Call of Dutyn käsikirjoittajilla lienee työkalunaan valmis pohja, jonka ympärille kyhätään tarpeelliset elementit sopivasti vaihtelevissa ympäristöissä. Alueen valvonta yläilmoista, liikenteen seassa kaahaaminen, vesistössä pulahtelu, epätoivoinen hiippailu vihollisten selustassa ja muut tutut elementit ovat luonnollisesti mukana. Tätä ei kuitenkaan kannata pitää pelkästään kritiikkinä, sillä Modern Warfare II:n kampanja on sarjalle ominaisesti erinomaista kertakäyttöviihdettä.
Suurin ongelma kohdistuu vihulaisiin. Petturuuden nyt haistaa jo ensitapaamisella, mutta teoksen ongelmana on, ettei suoraa pääkonnaa oikein muodostu. Yhtäällä seurataan terroristia, seuraavaksi jotain muuta ja lopputaistelussa taas täysin etäiseksi jäänyttä jantteria. Vasta lopputekstit paljastivat, ettei enempää ollut enää tarjolla. Niin ikään sankariköörin persoonallisuus muodostuu maskista tai lihaksista, ei syvällisestä luonteenlaadusta. Jos lopputekstien jälkeen olisi pitänyt kuvata esimerkiksi Soapin, Ghostin saati vihulaispomojen luonnetta millään tavoin, olisin ghostannut itseni suosiolla toisiin haasteisiin.
Lähestyin teosta ilman aiempien Modern Warfare -osien painolastia. Myös edellisestä Call of Duty -visiitistä on vierähtänyt tovi, sillä viimeksi kaivoin taisteluvermeet niskaan WWII:n vuoksi. Uutuusosa ei hahmokaartin saati tarinan osalta yllä verrokin tasolle, mutta teknisesti meno on luonnollisesti selvästi parempaa. Audiovisuaalinen ilotulitus on hetkittäin uskomattoman upeaa. Erityisesti demomateriaalinakin esitelty toiminta merellä hätkähdytti tyylillään, vaikka tehtävänä se ei parhaimmistoon yltänytkään. Sen sijaan meksikolaisen kartellin tiloissa pyörimisessä oli aivan omanlaisensa fiilis. Vaikka kampanjaan mahtuu muutama rauhallisempi suvantohetki, aivan samanlaista ärtymystä en kokenut missään välissä kuin taistelutoveri Samu. Pari vaikeusastepiikkiä nostivat kuitenkin verenpainetta Veteran-vaikeusasteella hälytysrajojen yläpuolelle.
Vaikka pelimoottori tuuttaa ruudulle hunajaa, aivan täydellisesti ei homma valitettavasti toimi. Erityisesti ovet aiheuttavat runsaasti ongelmia. Ruumis kynnysmatolla pilaa yhtä lailla CoDin sekä kodin tunnelman. Useampaan otteeseen pelaaja ei pysty liikkumaan enää seuraavaan huoneeseen ilman epämääräistä hyppimistä, kun vihollistaistelija pötköttelee ikiuntaan kulkuväylällä. Ongelma korostuu kampanjan loppusuoran välitallennuspisteellä, jossa tilannetta ei voi väistää. Hiippaile siinä sitten huomaamattomasti, kun kyykyssä liikkumalla ei pääse eteenpäin.
Modern Warfare 2:n kampanjan räiskyttelee läpi ihan mielellään, mutta suurempia muistijälkiä se ei jätä. Muutamat hienot kohdat, huimat tuotantoarvot sekä läpeensä mitäänsanomaton käsikirjoitus tarjosivat parin vuoden tauon jälkeen viihdyttävän kymppituntisen. Verkkopuolella yhteistyötila on tarjonnut mukavasti lisäiloa platinankiilto silmissä sotivalle. Kunhan sieltä vielä viimeinen pytty kilahtaa, voi teos kotiutua pois kovalevyltä. Katsotaan Call of Dutyn kertausharjoituksia uudelleen taas parin vuoden päästä.
– Markus Mesiä
”Mitä kirottua?! Ei näillä nää 4D:nä!”