Advance Wars

08.02.2002

Strategiapelit ovat aina olleet konsolipuolella harvassa ja käsikonsoleilla niitä on nähty vieläkin vähemmän. Game Boy Advancen kunniaksi Nintendo on kuitenkin päättänyt kokeilla onneaan myös tällä saralla ja tuoda markkinoille Advance Wars -nimeä kantavan vuoropohjaisen strategiapelin. Nintendolle tyypillisen söpöilygrafiikan ja vakavahenkisen strategian yhdistelmä voi ehkä tuntua hieman oudolta tapaukselta, mutta Advance Warsin suhteen moiset ennakkoluulot on syytä heittää nurkkaan. Kyseessä on nimittäin yksi parhaista GBA-peleistä ja pelattavaa paketista löytyy viikkokausiksi.

Pelin perusmekaniikka on yksinkertainen ja helppo oppia, mutta samalla se on yllättävänkin monipuolinen. Mukana on kahdeksantoista erilaista yksikköä, joista jokaiselle on määritelty kiitettävä määrä erilaisia ominaisuuksia. Puuhassa ei ole tingitty realismista, mutta erilaisten yksityiskohtien määrä on silti onnistuttu pitämään järkevänä. Niinpä systeemi tuntuukin mukavan loogiselta, mutta mitään strategia-ahdistusta ei pääse syntymään.

Sodankäynnissä yksiköiden ominaisuuksista tärkeimmät ovat luonnollisesti liikkuminen ja tulivoima. Jokaiselle yksikölle on määritelty sekä liikepisteiden määrä että liikkumistapa. Eri maastotyypit kuluttavat yksiköiden liikepisteitä niiden liikkumistavasta riippuen. Niinpä esimerkiksi telaketjuilla liikkuvat tankit ovat periaatteessa selvästi pyörillä liikkuvia tiedustelu-ajoneuvoja hitaampia. Maastossa pyörillä liikkuvat ajoneuvot kuluttavat kuitenkin liikepisteitään huomattavasti telaketju-vehkeitä nopeammin ja todellisen liikkumisnopeuden suhteen osat saattavat vaihtua hyvinkin nopeasti.

Myös yksiköiden aseistus on toteutettu samalla tyylillä. Kaikilla taistelutehtäviin suunnitelluilla yksiköillä on yksi tai kaksi asetta. Valikoimaa löytyy singoista ja konekivääreistä aina tankkien raskaisiin tykkeihin saakka. Erilaiset aseet vaikuttavat eri tyyppisiin vastustajiin hyvinkin vaihtelevasti, joten jalkaväen konekivääreillä ei ole juurikaan vaikutusta tankkien panssarikuoreen, mutta muita puskajusseja niiden luodeilla voi rankaista hyvinkin tehokkaasti. Jokaisella yksiköllä on maksimissaan kymmenen kestopistettä, joten aseiden kohteesta riippuvainen teho on erittäin oleellinen osa taisteluiden kulkua.

Advance Warsissa on otettu huomioon myös kaikki muut sodankäyntiin olennaisesti liittyvät yksityiskohdat. Mukana on niin maa-, meri- kuin ilmavoimiakin eikä tykistöä tai ilmatorjuntaakaan ole unohdettu. Yksiköt tarvitsevat säännöllisin väliajoin myös huoltoa, sillä polttoaineen tai ammuksien loputtua raskaskin tankki on helppo maalitaulu vihollisen joukoille. Korjaustakaan ei ole syytä unohtaa, sillä kestopisteiden laskiessa yksikön taistelutehokin putoaa nopeasti. Myös yksiköiden näkyvyys ja etenkin metsäalueiden tarjoama näkösuoja näyttelevät hyvin merkittävää osaa niissä taisteluissa, joissa näkyvyyttä on rajoitettu. Fiksu komentaja osaa varmasti hyödyntää sitä tosiseikkaa, että vihollinen ei voi hyökätä sellaisten yksiköiden kimppuun, joita se ei näe.

Varsinaiset yhteenotot pelissä on toteutettu suhteellisen suoraviivaisella periaatteella. Konfliktin alkaessa kumpikin osapuoli (tai jokainen, mikäli kyseessä sattuu olemaan moninpeli) pitää hallussaan päämajansa lisäksi muutamia yksiköitä. Edessä on kartta, joka on pienimmillään juuri GBA:n ruudun kokoinen ja suurimmillaan noin neljä kertaa sitä kookkaampi. Voittajaksi selviää joko valtaamalla vastustajan päämajan tai puhdistamalla kartan kokonaan vihamielisistä yksiköistä.

Taistelut etenevät vuoropohjaisesti ja tekoäly-vastustajia vastaan käydyissä otteluissa pelaajaa pääsee tavallisesti aloittamaan. Vuorollaan pelaaja saa liikuttaa jokaista yksikköä haluamansa matkan sen liikemäärän sallimissa rajoissa. Mikäli aseistettu joukko-osasto päättää liikkeensä vihollisyksikön viereen, se saa hyökätä tämän kimppuun. Tällöin hyökkääjät tyhjentävät ensin aseensa yllätetyksi joutuneiden puolustajien niskaan, jonka jälkeen henkiin jääneet puolustajan saavat ampua takaisin. Aktiivisuus siis kannattaa, sillä hyökkääjällä on aina etu puolellaan. Taistelukentän tunteminen kannattaa tosin tässäkin, sillä puolustajien ympärillä oleva maasto vaikuttaa huomattavasti yksiköiden ottamaan vaurioon. Keskellä tietä seisova joukko-osasto on varsin suojaton kaikkea tulitusta vastaan, mutta vuoren rinteillä tai metsässä piileskeleviä joukkoja on jo huomattavasti vaikeampi vahingoittaa.

Aseellisten yhteenottojen lisäksi kentissä kamppaillaan myös siellä täällä sijaitsevien kaupunkien hallinnasta. Tässä taistelussa jalkaväki ja erilaiset nopeat kuljetusjoukot näyttelevät tärkeää osaa, sillä ainoastaan jalkaväki- ja mech-yksiköt voivat vallata kaupunkeja. Omiin riveihin liitetty asutuskeskus tarjoaa siellä pysähtyville yksiköille sekä korjaus- että huoltoapua ja maksavatpa paikalliset vielä verojakin. Näistä rahavaroista on hyötyä kartoilla, joissa osapuolilla on käytettävissään tehtaita uusien joukkojen tuottamista varten.

Pelimoodeista Advance Warsin sydämenä toimii 21 tehtävän mittainen kampanja, jossa kuvitteellisen saaren herruudesta taistelevat oranssi, sininen, vihreä ja keltainen armeija. Jokaisen armeijan sotatoimia johtaa kaksi tai kolme komentoupseeria, joista jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Esimerkiksi yksi pelaajan käytössä olevista komentajista saa lähitaisteluyksiköt hyökkäämään kovempaa, mutta ei osaa oikein komentaa tykistöä. Nämä erikoisominaisuudet ovat mukava pieni lisä, mutta niiden vaikutus itse taistelun kulkuun tuntuu usein aika vähäiseltä. Tavallisemmin esiin nousevatkin komentajien erilaiset persoonallisuudet ja näiden varaan rakennettu taustatarina.

Kampanjan lisäksi Advance Warsissa pääsee kurittamaan vihollisia myös yksittäisten tehtävien ja moninpelin muodossa. Näistä etenkin jälkimmäinen on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen, sillä pelin vuoropohjaisuuden ansiosta kavereiden kanssa sotimiseen riittää yksi GBA ja pelikasetti. Pelaajan tehtyä vuoronsa hän yksinkertaisesti siirtää laitteen seuraavalle, joka saa vuorostaan komentaa omia yksiköitään. Kun mukaan pääsee parhaimmillaan jopa neljä pelaajaa, tiedossa on pitkäikäistä hupia suuremmallekin joukolle. Muidenkin karttojen kohdalla kilpailuelementti on selvästi mukana, sillä pelaajien suoritukset pisteytetään ja jokaisen kartan parhaat tulokset kirjautuvat pelin muistiin.

Advance Warsin pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Sen pelattavuus on hiottu kohdalleen ja kaikki mahdolliset toiminnot onnistuvat yleensä parilla napinpainalluksella. Pientä kritiikkiä herättää oikeastaan vain suhteellisen suorasukainen tekoäly, joka olisi kaivannut hieman enemmän luovuutta. Nykyisellään esimerkiksi sen hanakkuutta hyökätä kuljetus-ajoneuvojen kimppuun on hieman turhan helppo käyttää hyväkseen.

Lyhyesti sanottuna Advance Wars on loistava peli. Se vaatii strategista ajattelua, mutta on kuitenkin toteutettu sen verran pienessä mittakaavassa, että myös vähemmän strategiapelejä harrastavat voivat siitä nauttia. Pelisysteemi on monipuolinen, mutta luontevan ja loogisen toteutuksensa ansiosta erittäin helppo oppia. Yli sata erilaista karttaa, erittäin hauska moninpeli ja mahdollisuus luoda omia taistelutantereita takaavat peli-ilon erittäin pitkäksi aikaa.

Jos pelin tekoäly olisi ollut hiukan luovempi, Advance Wars olisi ollut täyden kympin peli. Tällaisenaan se on vain yksi GBA:n parhaista peleistä ja ehdoton ostos niin strategiapelien ystäville kuin niitä hieman kammoksuvillekin.

Lisää luettavaa