Legendaarisen sotapoppoon kertausharjoitus – arvostelussa Advance Wars 1+2: Re-Boot Camp

Game Boy Advancen klassikkokaksikko on palannut ehostetun ulkoasun kanssa piristämään kotisohvien kenraalien iltoja.

20.05.2023

Vaikka käsikonsolipelaaminen on ollut perinteisesti enemmän Japanin kuin länsimaiden juttuja, Game Boyn historiaa muistellaan täälläkin varsin lämpimästi. Monille ensimmäiset Nintendon taskulaitteet olivat ensikosketus reissupelaamiseen, mutta itse hyppäsin kelkkaan vasta Game Boy Advancen myötä. Vempaimen pelivalikoimassa on edelleen monia ikimuistoisia teoksia, kuten Golden Sun ja Final Fantasy Tactics. Yksi nostalgiatrippailijoiden kestosuosikeista on Advance Wars -kaksikko, joka on pitänyt valitettavan pitkään hiljaiseloa. Nyt piinallisiin mittoihin venynyt tulitauko on onneksi päättynyt, kun alkuperäinen duo uusittiin Switchille Advance Wars 1+2: Re-Boot Camp -kokoelmaksi.

Advance Warsit olivat ja ovat kevyttä vuoropohjaista militaaritaktikointia, jossa tarina saa tehdä tilaa kepeälle strategioinnille. Pienellä tantereella olevat sotamahdit pyrkivät joko neutraloimaan vastapuolen tai vaihtoehtoisesti valtaamaan tukikohdan. Ja kuten uutisissa voidaan tänäkin päivänä lukea, verenvuodatuksen tehostaminen onnistuu tykistön, tankkien, veneiden, lentopelien sekä maajoukkojen yhtäaikaisella käytöllä. Erilaisia lähestymistapoja on siis useita, mikä tarjoaa miellyttävän määrän valinnanvaraa.

Vuosikymmeniä vanha taktikointi ei itsessään eroa juurikaan Fire Emblem Engagen kaltaisista nykypäivän teoksista. Rauta on voimaa, mutta pelkällä miesylivoimalla ei pärjää. Kuten jo Tuntemattomassa sotilaassa opetetaan, sopivasta maastosta yllättävä soturi voi saada isoa tuhoa aikaiseksi huonosti varautunutta vihollista vastaan. Vastaavasti eri sotajoukkojen kantamassa on mukavasti vaihtelua, joten kulkupelillä matka taittuu selvästi nopeammin kuin apostolin kyydillä.

Erilaiset tukipaketit sekä huoltoreitit ovat avain voitokkaisiin taistoihin. Kulkuneuvoista voi loppua löpö, tykistöltä murkula ja jääkäriryhmältä jäsenet. Varustepulaa ja taistelutehoa saa parannettua erilaisilla tukijoukoilla sekä tukikohdissa huilaamalla. Eri aselajeille on myös oikeasti tarvetta, sillä vain jalkaväki voi vallata tukikohtia, mutta kiväärimiehelle tulee nopeasti itku tankin vyöryessä vastaan.

Oman lisänsä kokonaisuuteen tuovat kenraalit, joilla on omat erikoiskykynsä. Andy saa kunnostettua joukkonsa kuntoon, kun taas esimerkiksi Grit saa venytettyä sotilaidensa liikkumisaluetta ja Sami vallattua kylät kuomiaan vikkelämmin. Eri ominaisuuksien ja jippojen monipuolinen hyödyntäminen on avain onneen. Tämä korostuu erityisesti hankalammalla vaikeusasteella, jossa vihulaisella tuntuu olevan useampi ässä hihassa.

Helposti yli vartin verran kellottavat taistelut ovat vielä vuosien jälkeenkin hauskoja mähinöitä, joissa sisäisen Sun Tzun opeille on käyttöä. Uusioversio kohtelee alkuperäisiä teoksia kunnialla, sillä suoranaisia muutoksia ei ole tehty varsinaiseen pelikokemukseen. Oman nykyisen vuoron voi halutessaan peruuttaa ja vihulaisen toimet saa pikakelattua, mutta muutoin tuorein saapumiserä käy läpi samat löylytykset kuin takavuosien veteraanit. Eittämättä mahdollisuus peruuttaa parikin edellistä vuoroa olisi silti voinut olla tarpeen, sillä typerät päätökset saattavat kostautua pienellä viiveellä. Tällöin taistelun aloittaminen kokonaan alusta saa täräyttämään suusta sotilaan arvolle kelpaamattomia sanavalintoja.

Vaikka Advance Warsin mekaniikat ovat silkkaa ja täysiveristä sotaa, kokonaisuus on todella leikkisän ja hilpeän oloinen. Sarjakuvamainen audiovisuaalinen toteutus tuo mieleen aamupiirretyt, joissa kaatuneiden määrä jää toissijaiseksi asiaksi. Hauskat hahmot, kevyt tunnelma sekä väripalettia ronskisti hyödyntävä ulkonäkö antavat leppoisuudelle miellyttävän silauksen. Graafinen ilme on pirteydestään ja tyylikkyydestään huolimatta uskollinen alkuperäismateriaalille.

Kuten nimestäkin voi päätellä, paketti niputtaa yksiin kansiin sekä Advance Wars -debyytin että jatko-osan Advance Wars 2: Black Hole Rising. Kokonaisuudessaan tekemistä piisaa keltanokkaisille kenraaleille noin 50 tunnin edestä. Lisäksi mukana on karttaeditori sekä moninpeli. Sodanjulistus kaveria vastaan onnistuu sekä paikallisesti että verkon ylitse. Kovimmat kotisohvien marsalkat nauttinevat myös War Room -tilan tulosorientoituneesta otteesta, jossa omia tuloksia pääsee vertaamaan muita pelaajia vastaan.

Vaikka tekijätiimi WayForward on kohdellut alkuperäisiä pelejä todellisin silkkihansikoin, uusitusta kokoelmapaketista on vaikea keksiä moitittavaa. Tätä voi pitää melkoisena meriittinä Advance Wars -kaksikolle, sillä vain harvoin noin 20 vuoden vierähtäminen kohtelee teoksia näin arvokkaasti. Moninpelitilat eivät itselle tuntuneet kovinkaan tarpeellisilta, vaikka ne teknisesti hyvin toimivatkin. Ainoa iso murhe koskee verkkopelin seuranhakua, jota ei käytännössä ole. Tämä tekee taistelupukarin metsästämisestä turhan hankalaa. Toivottavasti tätä päivitellään vielä jälkijunassa.

Advance Wars 1+2: Re-Boot Camp on onnistunut kunnianpalautus Game Boy Advancen sotataktikoinnille. Verkkopelin pienet ongelmat sekä kelausoption vajavaisuus ovat pieniä säröjä mainiossa paketissa, joka tarjoaa hauskaa tekemistä kymmeniksi tunneiksi. Alkuperäisiä teoksia pelanneet huomaavat kaiken olevan lähes identtisesti ennallaan, mikä voi tuntua osin myös menetetyltä mahdollisuudelta. Toivottavasti nämä kertausharjoitukset ovat vain ensiaskel ikonisen sarjan paluulle tositoimiin.

Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 7

YHTEENVETO:
**** / *****
Advance Wars on palannut komeampana kuin koskaan, mutta pinnan alla on edelleen ikoninen kokemus. Runsas sisältömäärä sekä persoonallinen taktikointi erottuvat vielä vuosikymmenten jälkeenkin kilpailijoista. Verkkopelin ongelmat vievät viimeisen kunniamerkin.

”Peli seis! Uudet jaot?”