Eilen kirjoitimme ensimmäisestä vuorokaudesta PS4-konsolin parissa. Kannattaakin lukea täältä, miten konsolipaketin käyttöönotto sujui. Nyt on kuitenkin ensi-ihastuminen koettu ja on tullut toisen päivän arki. Miltä se sitten tuntuu?
Aloitetetaanpa ohjaimesta. Parin päivän pelailun jälkeen on selvää, että uusi PS-ohjain on valovuosia edellä entistä. Se on tukevampi, kätevämpi, ja ainakin alussa sen kosketuspintanäytöt toimivat mainiosti. Miten asia on sitten aktiivisemman, muutaman kuukauden pelisessioinnin jälkeen onkin toinen juttu.
Myös kamera on huomattavasti tarkempi kuin ennen. Kameraa hyödyntäviä pelejä ei konsolipaketin mukana tule lukuun ottamatta ilmajääkiekkoa, mutta koska pakettiin kuuluu vain yksi ohjain ja peliä voi kokeilla ainostaan kaksinpelinä, jäi ilmalätkä kokeilematta.
Sitten itse artikkelin pääasiaan eli silkkaan rahansäästöön.
Konsolin mukana pelimedioille tullut pelivalikoima oli kattava, mutta olen himoinnut jo kauan erästä Amerikassa julkaisun yhteydessä pihalle pukattua urheilupeliä. Niinpä päätin tilata sen Amerikan PlayStation Storesta.
Tässä vaiheessa homma menikin sitten hieman mutkikkaammaksi. Aluksi tein PS4-konsolilleni uuden käyttäjän. Tämän käyttäjän merkitsin yhdysvaltalaiseksi, jotta pystyisin käyttämään sen avulla Amerikan PS Storea – eurooppalaiseksi merkityllä käyttäjällä ei jenkkistoreen nimittäin pääse. Tein myös jenkkistoreen käyttäjätunnuksen uuden sähköpostiosoitteen avulla.
Jenkkilän PS Storeen ei eurooppalaisen omistajan luottokortti käy, joten jouduin ostamaan kauppapaikalle käyviä rahalipukoita Amazon-verkkokaupasta. Käytännössä homma toimii niin, että Amazonista ostamillaan korteilla voi omalle PS Store -jenkkitililleen ladata krediittejä eli rahaa, jonka avulla voi sitten Amerikan PS Storesta ostaa itselleen pelejä.
Noh, ongelma oli alkuun siinä, ettei Amazoniltakaan voinut ostaa lahjakortteja PS Storeen, ellei luottokortin tietoihin ollut muuttanut kotiosoitettaan Amerikkaan. Tämä onnistui onneksi helposti Amazonin omilta sivuilta (luottokorttitietojaan ei siis tarvitse muuttaa, ainoastaan ilmoittaa Amazonille itse keksimänsä jenkkiosoite), ja pienen odottelun jälkeen sainkin lahjakortit itselleni. Pari sydämenlyöntiä jäi silti väliin, kun tilausvahvistus Amazonilta kesti ja kesti. Lopulta koodit kuitenkin tipahtivat sähköpostiini, ja syötin ne jenkkilän PlayStation Storeen – kaikki ok! Tämän jälkeen pelin lataaminen sujuikin kuin tanssi.
Ainakin melkein.
Jenkkistoressa pelien hinnat ovat huomattavasti halvempia kuin eurostoressa. 60 euroa maksava peli on siellä yleensä 60 dollaria. Tästä päästäänkin store-kikkailuun. 60 dollaria on noin 44 euroa, eli jenkkistoressa pelit ovat huomattavasti halvempia kuin eurostoressa.
Silkkaa säästöä? No kyllä joo tavallaan, mutta sen minkä rahassa säästää hermoissa menettää. Tilaamallani pelillä oli kokoa 45 gigaa – eikä se ole millään tavoin poikkeuksellisen suuri peli, vaan ihan normikokoinen digiviihteen tuotos. Ongelma on siinä, että vaikka peli latautuukin jenkkiserveriltä konsolille suhteellisen nopeasti, on sen asennus kestänyt nyt 20 tuntia – ja asennus on vasta hieman alle puolivälissä.
Jenkkistoresta tilaamalla voi siis säästää rahaa, mutta homma on huomattavasti mutkikkaampaa kuin eurostoresta tilaaminen. Suurin ongelma pelaajille lienee kuitenkin odottelussa. Tasaisen laskurin mukaan pääsen pelaamaan lataamaani peliä noin 50 tunnin latailun ja asennuksen jälkeen. Jatkossa tilaankin digitaaliset peliversioni eurostoresta: lataamiseen kuluva aika vähenee ekspotentiaalisesti (pelin pitäisi olla pelattavissa omalla konsolillani jo muutamassa tunnissa), eikä tuolloin tarvitse suorittaa mitään turhia kikkailuja luottokorttinsa kanssa.
Jos raha on kuitenkin tiukassa, niin jenkkistore on potentiaalinen paikka tilata pelejä itselleen. Tällöin takuut sun muut asiat kuitenkin mutkittuvat, ja pelien lokalisointia suomen kielelle ei tietenkään jenkkistoressa harrasteta. Ongelmaksi tulee myös verkkopeli. Mikäli pelien jenkkiversioita joutuu tahkomaan jenkkiläiseksi merkityn käyttäjän tunnuksilla, joutuu pelaaja silloin myös pelaamaan verkossa jenkkiservereillä, mikä tietää potentiaalisia – ei, todennäköisiä – lagiongelmia.
Ja kyllähän siinä pelikauppaan astelussa ja kansipaperien ihastelussa on aina oma, erityislaatuinen tunnelmansa. Kannata paikallista pelikauppaasi!
Huomenna sitten lisää turinointia PS4:n parista!
Jarkko Fräntilä