Retro Keke tuulettaa moduuleitaan: M.U.L.E. Commodore 64:lle – vuoropohjaista selviytymisstrategiaa

Tervehdys! Retro Keke esittelee Tiltin lukijoille retrohenkisiä ja paikoitellen jopa ummehtuneita tuulahduksia aina dinosaurusten ajoilta saakka. Aiheet rönsyilevät hämäristä lapsuusmuistoista omituisiin internetin löytöihin sekä ihan vain pelifiilistelyihin.

Osa Retro Keken lämpimimmistä lapsuusmuistoista liittyvät Commodore 64:n M.U.L.E.-nimiseen peliin. Ozark Softscapen tekemän pelin julkaisi Electronic Arts Atari 400/800:lle vuonna 1983. Myöhemmin se portattiin muun muassa C64:lle ja PC:lle.

Legendaarinen C64 oli retrosedän toinen pelikone. Sitä ennen olohuoneessa viihtyi kasibittinen Nintendo. Sain kuusnelosen synttärilahjaksi joskus vuoden 1985 tai 1986 paikkeilla. Pelitarjonta oli paljon laajempi ja helpommin saatavilla kuin Nintendolle, joten siirtymä oli taloudellisistakin syistä järkevä. NES sai lähteä serkuille, kun itse siirryin tietokonemaailmaan.

 

Osalla luokkakavereista olikin jo, tai he tulisivat myöhemmin saamaan kuusnepan, mutta harvemmin sitä tuli pelattua yhdessä mitään kovin järkevää. M.U.L.E. muutti kuitenkin kaiken. Siitä tuli melkein pakkomielle tälle pikkujonnelle.

M.U.L.E. on vuoropohjainen strategiapeli, joka sisältää ekonomisen aspektin. Sitä pystyy pelaamaan maksimissaan neljän pelaajan kesken. Mikäli neljää pelaajaa ei ole, tietokone pelaa muita hahmoja, mikä mahdollisti myös yksinpelaamisen.

Irata-planeetta (Atari!) kolonisoidaan ja pelaajien tehtävänä on selvitä hengissä seuraavien kuuden tai 12 kuukauden ajan sekä kerätä mahdollisimman paljon rahaa ja hyödykkeitä. Pelaajien on myös tehtävä yhteistyötä, sillä mikäli planeetta on riistetty aivan äärimmilleen, emoalus jättää epäpätevät kolonialistit kuolemaan. Reilu meininki.

Aluksi vallataan oma tilkku maata. Oikean tontin valtaaminen on tärkeää, sillä erilaiset pelielementit tuottavat eri lailla hyödykkeitä. Tämän jälkeen tontille rakennetaan erilaisia tuotantolaitoksia hyödykkeitä varten.

Sitten käydään kauppaa. Kaupankäynti tapahtuu joko muiden pelaajien tai keskuskaupan kanssa. Tavaroita vaihdetaan huutokauppaperiaatteella reaaliajassa ajastimen tikittäessä raivostuttavasti taustalla. Ja sitten alkaa uusi kierros.

Pelaajat käyttävät erilaisia M.U.L.E.:ja (Multiple Use Labor Element) kerätäkseen energiaa, ruokaa, Smithorea (josta valmistetaan M.U.L.E.:t) ja Crystiteä. Hyödykkeiden määrä vaikuttaa suoraan pelaajan statseihin. Esimerkiksi alhainen ruokamäärä lyhentää pelaajan vuoroa.

Peli kannustaa juonitteluun, keinotteluun ja petoksiin. Siinä onkin erityinen yksityiskeskustelumoodi kieroilua varten. Ja tätä iloa sitten ala-asteikäisten parissa riittikin. Ei ollut yksi tai kaksi tappelua, jotka peli aiheutti. Liittoutumia muodostettiin, niitä purettiin, selkiin puukotettiin ja välillä vähän painittiin ja itkettiinkin. Hirveä peli sen ikäisille janttereille!

Pelissä on myös satunnaistapahtumia, joiden tarkoituksena on tasoittaa pelaajien voimasuhteita. Se jos mikä riepoi, kun vastustajalla käy hyvä munkki ja samalla oman tontin jyrää meteoriitti. Välillä se kuusnepan power-nappi löytyi nopeammin kuin toinen ehti sanoa ”hää hää”.

Kuulostaako modernilta? Sitä se todellakin oli. M.U.L.E. on historian ensimmäinen moninpeli, jossa pelaajat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Kesti vuosikausia, ennen kuin tämän kaltaisista moninpeleistä tuli valtavirtaa.

Pelaaminen oli muutenkin 80-luvulla nykyisestä poikkeava sosiaalinen tapahtuma. Kaverit kerääntyivät jonkun kotiin huutamaan tuntikausiksi. Lopulta porukka ajettiin ulos, kun vanhemmat saivat tarpeekseen siitä mekastamisesta. Juuri nämä sosiaaliset pelisessiot ovat jättäneet niin mukavan lämpimiä muistoja. Nykyjonnet ei vaan tiedä.

Ja tiedättekö mikä on erinomaista? Suomalainen Heikki Harju suunnitteli Lautapelit.fi:lle M.U.L.E.-lautapelin, joka julkaistiin vuonna 2015. Kannattaa testata ihan mitä versiota tahansa. M.U.L.E. koukuttaa pahasti.

Retroilemisiin!

Alla M.U.L.E.:n pitkä pelivideo.