Luoja tietää miksi, mutta peliväkivalta on taas noussut otsikoihin Yhdysvalloissa. Toimittaja Katie Couric on hiljattaisessa tv-spesiaalissa jopa kehottanut pelaajia puolustautumuaan peliväkivallan demonisointia vastaan.
IGN:n kolumnisti Steve Butts on tuoreessa artikkelissaan osoittanut ytimekkäästi, mikä peliväkivaltakeskustelussa on pielessä: faktan ja fiktion erottaminen. Butts myöntää suoraan, että tottakai peleissä esitetyllä väkivallalla voi olla negatiivinen vaikutus epävakaisiin pelaajiin. Mutta media syyllistyy uutisoinnissa samaan virheeseen kuin väkivallan tekijäkin, eli todellisuuden ja fiktion sekoittamiseen.
Raaka ja väkivaltainen videopeli näyttäytyy helposti syntipukkina, kun etsitään jollekin silmittömälle väkivallanteolle syytä. Butts kuitenkin painottaisi reaalimaailman syitä, kuten masennusta, pakkomielteisyyttä ja kasvatusta. Ihmiset voivat toki saada innoitusta väkivaltaan peleistä, mutta myös monesta muusta lähteestä.
Loppupeleissä terve ihminen ei lähde kopioimaan mitään fiktiossa kohtaamaansa raakuutta, olipa se sitten videopelissä, elokuvassa, kirjassa, musiikkikappaleessa tai missä tahansa muussa ilmaisumuodossa. Pelejä syyttävät media käyttäytyy kuin peliväkivalta olisi yhtä reaalista kuin todellisuudenkin tapahtumat.
Jollet tiedä, mitkä pelit yleensä mediassa puhuttavat, on tässä tiukka 25:n raaimman pelin listaus, josta löytyvät varmasti ne yleisimmät syntipukit. Lisättäköön vielä Grand Theft Auto -sarja, joka on monen mielestä syypää kaikenlaiseen moraalittomaan toimintaan.