Voimalla, ei järjellä – arvostelussa Spider-Manin Korttelisodat-laajennus

Hämiksen matka New Yorkin alamaailmaan jatkuu lisäritrilogian keskimmäisessä osassa. Onko Nuijasta Kissan voittajaksi, vai jääkö Korttelisodat ykköslaajennuksen jalkoihin?

Hämähäkkimiehen viimeisin loikka pelimaailmaan on kehunsa ansainnut. Ja vaikka tarina ahmi vapaa-ajasta pois kymmeniä tunteja, kyllästyminen ei ehtinyt iskeä missään vaiheessa. Onneksi tekijätiimi Insomniac onkin jatkanut teoksen tukemista lisäsisältöpaketeilla. Kaupunki, Joka Ei Koskaan Nuku -sarjan avausosa Ryöstö tarjosi oivaa koettavaa muutamaksi tunniksi, eikä kakkososa Korttelisodat jätä myöskään kylmäksi.

Lisärisarjan keskimmäinen osa ottaa selvästi karumman suunnan kuin henkilökohtaiselta tuntunut avauslaajennus. Siinä missä ykkösosan punainen lanka pyöri Mustan Kissan ympärillä, tällä kertaa katse kääntyy mafiamaisempaan Hammerheadiin, joka Suomessa myös Nuijapäänä tunnetaan. Kaupungin alamaailman johtoon pyrkivä rikollinen on väkivahva köriläs, jonka elimistöä on vahvistettu metalliseoksella. Hahmoon ei kuitenkaan paneuduta sen enempää, sillä vajaat pari tuntia kellottava tarina fokusoituu selvästi vahvemmin Hämiksen sekä poliisivoimien Yurin keskinäiseen dynamiikkaan. Mukana on myös varsin synkkää sisältöä, joka tuo tunneskaalan ääripäitä mukavasti mukaan.

Lyhyyden takia simppeliksi ja suoraksi jäävä seikkailu tuntuu Yurin takia kiinnostavalta, vaikkakin on myönnettävä, että Ryöstö-laajennuksen henkilökohtaisuuden tasolle ei ylletäkään. Suurin ongelma on Hämiksen ja Hammerheadin välisen yhteyden puuttuminen. Nyt pääkonna tuntuu lähinnä tavallista vahvemmalta peruskonnalta ilman sen suurempaa taustaa.

Onneksi tehtävät itsessään ovat hyviä ja mielenkiintoisia. Rytmitys tuntuu Ryöstöä paremmalta, sillä tällä kertaa pysytään lähes tyystin Hämiksen ohjaksissa. Vaikka MJ-osuudet onnistuivat nappaamaan emopelissä otteeseen, lyhyissä lisäriseikkailuissa punapään saappaita ei jää kaipaamaan. Peterin ja Mary-Janen välinen höpöttely sen sijaan on yhä timanttia.

Tekijätiimi ei ole ottanut sisällön puolesta rohkeita kokeiluja, vaan tarjonta on hyvin tuttua kauraa pääpelin ja Ryöstön pelanneille. Avoimeen New Yorkiin on tällä kertaa jemmattu ainoastaan estettäviä rikoksia, taisteluluoliksi osoittautuvia Hammerheadin rikollispesiä sekä yhä edelleen ärsyttävältä tuntuvan Screwballin some-haasteita. Kerättävää krääsää ei tällä kertaa ole ollenkaan, mikä on ihan hyvä juttu. Ryöstössä ne onnistuttiin yhdistämään kiinnostavaksi osaksi tarinaa, mutta eiköhän Ison Omenan nurkat ole nuohottu jo ihan riittävän tarkasti entuudestaan.

Korttelisodat on hyvää jatkoa Spider-Manin tarinalle, vaikka sen geneerisempi teema ei ylläkään Ryöstön saati emoseikkailun tasolle. Lisäksi on todettava, että muutamat juonikuviot tuntuvat olevan sen verran pahasti yhä levällään, että Kaupunki, Joka Ei Koskaan Nuku -sarjan päätösosassa ei liene turhille suvantohetkille aikaa. Erityisesti Hämiksen ja Milesin välinen suhde on pysynyt täysin ennallaan molempien lisäreiden ajan, ja nykytilanne alkaa vääjäämättä jo toistamaan itseään. Nähdäänkö ratkaisuja lisäritrilogian päätösosassa Silver Lining vai siirtyvätkö juonet mahdollisiin jatkoseikkailuihin – se jää nähtäväksi. Siihen asti on kuitenkin syytä odottaa päätöslisäriä vesi kielellä, sillä Hämiksen seikkailujen taso on ollut todella vahva.

Onneksi lisää on luvassa vielä ennen uutta vuotta. Silver Lining -laajennukseen palataan sen julkaisun nurkilla.

Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)