Varsin hyvästä fiiliksestään huolimatta valitettavan epäonnistuneiksi osoittautunut The Amazing Spider-Man -kaksikko jätti toivomisen varaa niin leffoina kuin peleinäkin. Onneksi Hämähäkkimiehellä on elämiä kuin kissalla, joten lisenssi siirrettiin Insomniacin hellään huomaan. Mikäpä olisikaan parempi tiimi supersankarille kuin Ratchet & Clank -pelien parissa kehuja kerännyt yhdysvaltalaisstudio?
Spider-Man on mittatilaustyö Marvelin ykköstähden faneille. Hämähäkkimiehen seikkailut ovat aina olleet yksinkertaisen sarjakuvamaisia ja simppeleitä, eikä hyvää sapluunaa muuteta Insomniacin näkemyksessäkään. Pääpaino on ryöstöjen estämisessä, autokaahareiden pysäyttämisessä sekä verivihollisten rökittämisessä. Kaikessa pidetään huumori mukana, eikä ilveilystä tule loppua missään välissä. Mikäpä siinä on toisaalta vitsaillessa, kun Kingpin tuhoaa heti ensimetreillä kokonaisen kerrostalon purkukuntoon?
Insomniac on onneksi hoksannut, että Hämiksen taustajuoni on kerrottu eri formaateissa noin miljoonaan kertaan. Ben-sedän kuolemaan ei uusia vivahteita noin vain tuoda, joten koko syntytarina on sivuutettu suosiolla. Spider-Man seitittää pelaajan suoraan Peter Parkerin arkiviikon tapahtumiin, jossa kaveriporukan kemiat ovat jo entuudestaan olemassa. Tutuilla hahmoilla on isommat tai pienemmät roolit New Yorkin tapahtumissa, mikä tekee teoksesta samaistuttavamman. Sarjakuvamaiseen maailmaan on helppo uskoa, joten jo ennen tarinaa tapahtuneet välirikot ja parisuhdedraamat menevät sellaisenaan.
Vaikka maailman tunnistettavuuteen luotetaan, Insomniac on ottanut monia rohkeita suuntia ikonisissa hahmoissa. Siinä missä May-täti on yleensä ollut lähinnä hyväsydäminen höpsöläinen, tuore Spider-Man esittelee hyväntekeväisyystyötä tekevän välkyn mamman. Niin ikään monissa muissakin hahmoissa on uudenlaista tuoksua. Erityisesti hahmojen kohtalot tuntuvat siksi samaan aikaan sekä tärkeiltä että kiinnostavilta. Uudemmat hahmot eivät ihan samalle tasolle pääse, vaikka varsinaisia ohilaukauksia ei nähdäkään.
Spider-Manin tärkein juttu on kuitenkin New Yorkissa ja tunnelmassa. Valtava metropoli päästää pelaajat viilettämään katuja, kujia ja puistoja pitkin täysin vapaasti. Seitit eivät tartu ihan mihin vain, vaan singahtelu vaatii ympärilleen korkeita rakennuksia tai muita kiintopisteitä. Akrobaattisen sulava liikkuminen on silkkaa nautintoa alusta asti. Myös pelialue tarjoaa paljon upeita maisemia. Mukana on Hämis-maailmasta tuttujen kohteiden lisäksi etenkin Marvel-universumia seuraavien tietämiä paikkoja. Avengers-tukikohdan katolle kiipeäminen on oma lystinsä, eikä esimerkiksi Jessica Jonesin työpaikan näkeminenkään jää sivuuttamatta. Iso Omena on käytössä heti ensimetreistä asti, joten ensimmäinen pelisessio heilahti ainakin itselläni sujuvasti pelkässä kartan tutkimisessa.
Avoin maailma on täynnä tekemistä. Pitkin tarinaa aukeavat sivutehtävät tarjoavat mätkintää, haasteita, kerättävää sekä kaikenlaista sivupuuhaa. Aktiviteetteja on paljon, mutta niiden tekemisestä palkitaan avokätisesti. Avuliaalle Hämikselle kertyy kokemuspisteiden ohella myös erilaisia poletteja, joiden avulla saa päivitettyä varusteita sekä ostettua uusia pukuja. Vaikka kostuumit ovat käytännössä vain ulkoasuun vaikuttavia, esimerkiksi mustana Hämiksenä singahtelu tarjoaa oman lisävivahteensa seikkailuun. Tyyliniekkana kelpaa marssia kadulla läpsimässä yläfemmoja tavallisten kansalaisten kanssa!
Vaikka mukana on runsaasti toimintaa, menon vaihtelevuus pitää seikkailun kiinnostavana läpi noin 20 tunnin taipaleen. Perinteinen nyrkkimätkintä luottaa nykyisten toimintapelien akrobaattiseen näppäinbalettiin, jossa vuoroin väistetään, isketään ja lyödään vastapalloon. Erilaisia apuvälineitäkin tarjotaan runsaasti, ja niiden hyödyntäminen on avain pärjäämiseen. Esimerkiksi muskelihirviö ei ole peruslyönneistä moksiskaan, vaan lurjusta täytyy ensin kurmuuttaa seittitulituksella. Halutessaan vihollisia ei tarvitse hakata tajuttomaksi, vaan konnat oppivat laveamman tien varjopuolet myös jämähtämällä seitityksen jäljiltä seinään kiinni. Nokkelimmat tasoittavat puntteja jo ennakkoon seittimiinoilla sekä muilla kikkakolmosilla.
Harmillisesti varsinaista hiippailua on mukana yllättävän vähän. Siinä missä esimerkiksi Batmanin Arkham-sarja mahdollisti useiden kohtausten läpäisyn varjoissa viilettäen, Hämiksessä mokomaan luksukseen päästään käsiksi harvemmin. Muutamien ennalta käsikirjoitettujen tai pakotettujen hiippailujen ohella katonraja jää turhan vähille. Samalla onnistunut salamyhkäisyys tuntuu sitäkin paremmalta, kun viimein onnistuu pysäyttämään 20 konnan tukikohdan jäämättä kertaakaan kiinni. Hidastettu singahtelu kattoparrusta toiseen on onneksi tehty hyvin, joten yleensä kiinni jää ainoastaan omaa huolimattomuuttaan.
Audiovisuaalisesti Spider-Man on upea kokemus. Kokonaisuus näyttää perinteisellä PlayStation 4:llä julmetun hyvältä, minkä lisäksi erityisesti kaupungin saumattomuus saa hymyn maireaksi. Lataustauoton New York kutsuu seikkailemaan ja nauttimaan. Poliisiradiosta kajahtava tieto pankkiryöstöstä vaatii välitöntä huomiota, eikä kaahaavien autojenkaan pysäyttämiseen ehdi kyllästyä. Kaikkea on runsaasti vaan ei liikaa. Ja kun sisältö on kuorrutettu komealla ulkoasulla sekä hienolla ääninäyttelyllä, voi pakettia kutsua helposti erinomaiseksi.
Insomniacin Spider-Man on lähes virheetön kokemus. Se ei ehkä keksi Hämähäkkimiestä uudelleen, mutta kokonaisuus tuo kaikki tutut ja rakastetut elementit erinomaisena pakettina fanien ulottuville. Mainio tarina vetää puoleensa, mutta teoksen tärkein valtti on kuitenkin kiistatta tunnelma. Hämiksenä singahtelu on hauskaa, sulavaa ja viihdyttävää. Nurkan takana odottavat lisätehtävät eivät nekään tahdo päästää ohjaimesta irti, vaan yömyöhäinen sessio tuntuu venähtävän jokaisella kerralla kohtuuttoman pitkäksi. Kun lopputekstien ja jokaisen tarjolla olevan sivutehtävän jälkeen haluaa yhä lisää, tietää Insomniacin onnistuneen erinomaisesti. Spider-Man on mestariteos jokaiselle Marvel-fanille, eivätkä muutkaan jää kylmäksi.
Onneksi syksyllä julkaistaan vielä lisäsisältöä.
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)