Seitinohkainen hopeareunus – arvostelussa Spider-Manin Silver Lining -laajennus

Saako Hämähäkkimies New Yorkin viimein nukkumaan juonilangat viimein solmivassa Silver Lining -laajennuksessa?

Viime vuoden kohokohtiin lukeutuva Spider-Man tarjosi jo emoseikkailussaan tekemistä pitkäksi aikaa, mutta juonilankoja jäi silti vapaaksi kolmen laajennuspaketin verran. Kaupunki, Joka Ei Koskaan Nuku -kokonaisuus saatiin päätökseen joulun alla, kun Silver Lining -tarinapaketti saapui latauspaikoille. Erikseen sekä osana kausipassia myytävä laajennus tarjoaa tuttua menoa hyvässä hengessä.

Siinä missä lisärikolmikon avausosa Ryöstö liikkui Hämiksen henkilökohtaisessa elämässä, kakkospaketti Korttelisodat siirtyi enemmän perinteisen rikollisuuden suuntaan. Jostain syystä suomennettua nimeä vaille jäänyt Silver Lining polkee tyylillisesti sujuvasti näiden kahden välillä kertoen emopelistäkin tutun Silver Sablen tarinan. Onpa mukana myös Hammerhead, sillä mikäpä pahan tappaisi. Tehtävät kulkevat sujuvasti Hämiksen ja Silver Sablen välejä korjaillessa, sillä rikollispomon nujertaminen ei onnistu kummaltakaan yksin.

Noin parituntinen tarinasisältö on nopeasti koettu, eikä mukaan mahdu kummoisiakaan yllätyksiä. Hammerhead on aivan yhtä pinnallinen rivikonna kuin aiemminkin, eikä Silver Sablekaan nouse syvyydessään yhtään sen kummoisemmaksi, vaikka tekijöiden yrityksestä se ei jääkään kiinni. Traaginen taustatarina ja päämäärätietoisuus eivät saa lyhyen paketin aikana riittävästi monipuolisuuden lihaa luiden ympärille, jotta hahmo nousisi ikoniseksi sankarittareksi Hämis-universumiin.

Lyhyt tehtäväsatsi tarjoaa tuttua meininkiä ilman sen suurempia hämmästelyn aiheita. Jo aiemmin tutut hahmot ovat mukana menossa, eikä mukaan saada virkistäviä naamoja. Onkin hitusen harmi, että useat Hämis-universumin tutut konnat jäävät tyystin näkemättä. Lisäsisältöpaketit kun tarjoaisivat oivallisen mahdollisuuden leffoista, sarjiksista sekä muista seikkailuista mieleen jämähtäneiden vihollisten rökittämiseen.

Vaikka yllätyksetön ja varsin erikoisesti loppuva Silver Lining jättää toivomisen varaa, kokemus on toimivan peruspelin ansiosta erittäin viihdyttävä. Tunneleissa ryömiminen, New Yorkissa viilettäminen sekä hauskat pikkupuuhat tarjoavat oivallista vastinetta rahalle. Ja kun parituntinen tarina on läpäisty, pelimaailmaan on jemmattu vielä tukku muutakin sisältöä. Kerättävän krääsän sekä pikkunilkkien rikosten estämisessä saa kulumaan toiset pari tuntia ennen kuin etenemismittari kilahtaa sataan prosenttiin. Erityisesti psykiatristen ääninauhojen kerääminen on kiehtovaa, vaikka juttu jääkin pahasti kesken. Onneksi sentään yhä edelleen hermojen päälle käyvän Screwballin nujertaminen palkitsee. Arvostelija tykkää tästä.

Silver Lining on hyvä päätös tarinakokonaisuudelle, vaikka ensimmäisenä julkaistun Ryöstö-laajennuksen tasolle se ei ylläkään. Hämiksen henkilökohtaisemman puolen käsittely oli niin alkuperäisessä seikkailussa kuin laajennuksien parhaiden hetkien yhteydessä parasta antia, ja sitä olisi suonut näkevän enemmänkin. Kaupunki, Joka Ei Koskaan Nuku -saagan päätösosa niputtaa juonikuvioita siinä määrin mukavaan solmuun, että Peter Parkerin viimeisimmästä seikkailusta jää erinomainen maku. Eikä palikoiden nykyjama vaikuta ainakaan siltä, että Hämiksen viimeistä peliseikkailua oltaisiin vielä nähty – ainakaan toivottavasti.

Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro
Ikäraja: 16 (PEGI)