Uncharted-sarja on ollut PlayStation 3:lle julkaistusta ykkösosastaan lähtien konsolin suosituimpia nimikkeitä. Omalla kohdallani kakkososa Among Thieves on edelleen lähimpänä sydäntä, mutta myös muut seikkailut ovat olleet heikoimmillaankin erinomaisia. Pienen väliinputoajan jälkeen ilmestynyt Uncharted 4: A Thief’s End tuntui monilta osin matkan kunniakkaalta päätökseltä. Onneksi kartoitettavaa kuitenkin yhä piisasi, sillä lisäsisällöksi hahmotettu mimmiseikkailu Uncharted: The Lost Legacy laajeni lopulta kokonaan omaksi pelikseen.
Unchartedit ovat tarjonneet ensimmäisestä osasta asti todellista silmäkarkkia. Jos nelos-Unkka sai jo hieraisemaan silmiä epäuskoisesti, The Lost Legacy nosti rimaa entuudestaan. Kumpikin näyttää yhä hyvältä, vaikka konsolisukupolvi on sittemmin jo vaihtunut. PS5-ehostukset tuntuvat tämän vuoksi hiukan yliammutuilta, mutta ei kai maha makeasta täyty.
Uncharted 4: A Thief’s End toi veijarimaisen Nathan Draken matkan päätökseen. Tunteikas seikkailu ei karsinut tippaakaan eeppisyydestä, mutta samalla painopistettä vietiin yhä enemmän henkilökohtaisiin asioihin. Vielä uusintakierroksellakin tunteikkaimmat hetket liittyvät parisuhteen vaikeuksiin. Seikkailuja janoava veri sekä Sam-veljen auttaminen ei aina kestä kauniimman puoliskon silmää.
The Lost Legacy vaihtaa Nathanin ja Samin mimmienergiaan. Aiempia osia pelanneille tutuksi tullut Chloe Frazer saa matkakuomakseen Nadine Rossin, kun tähtäimessä on Ganeshin aarre. Nähdäänpä mukana muitakin tuttuja, vaikka alkuperäinen hahmokaarti loistaakin pääasiassa poissaolollaan. Naiskaksikon keskinäinen sanailu on viihdyttävää kuunneltavaa eikä miessankaristoa tule missään vaiheessa ikävä.
Vaikka sankarikööri vaihtuu teosten välillä, pelillisesti paketit ovat samasta puusta veistettyjä. Melko avokätisesti indianajonesmaisia ja tombraidermaisia mausteita sekoittava liemi on parhaimmillaan eeppisen upeissa maisemissa seikkaillessa. Kiipeilyt, liaaninen avulla hyppimiset sekä raunioituneiden temppelien valloittaminen on santsikierroksella aivan yhtä hauskaa kuin aikanaan. Räiskintä puolestaan on ihan perustoimivaa, vaikka ikimuistoista siitä ei millään saa. Olen pitänyt sitä jo useamman osan ajan pakollisena rymityspahana, jolla kiehtovammat osiot saadaan entistä vaikuttavammiksi.
The Legacy of Thieves ei tuo pelillisesti mitään uutta – pikemminkin jopa päinvastoin. Mukana ovat nimittäin vain yksinpelikampanjat; moninpeli on arkistoitu esihistoriallisena arvoesineenä. Ratkaisun syytä en ole kuullut, vaan enpä ole asiasta harmissanikaan. Nelosen moninpeliä testailin aikanaan muutaman illan verran, eikä se saanut kiedottua sormen ympärille millään tavoin. Juonikuviot ja massiiviset yksinpelit riittävät enemmän kuin hyvin.
Tässä on kuitenkin oivallinen hetki harmitella, että tekijät ovat tyytyneet vain kahteen viimeisimpään seikkailuun. Kun ensimmäiset kolme teosta on jo aiemmin ehostettu PS4:n paketiksi, olisi näiden suonut saapuvan samassa täyskokoelmassa myös uutuuskonsolille. PS Vitan aliarvostettu Golden Abyss lukeutuu ehdottomasti samaan kategoriaan, mutta kenties työmaa olisi ollut liian suuri.
Sen sijaan silmäkarkki on entistä kaloririkkaampaa. Kuten totuttua, asetuksista voi poimia itselleen mieluisimmat asetukset. Jos tarkkuus on kaikki kaikessa, on 4K/30fps järkevin valinta. Mikäli kaipaat sulavuutta grafiikan kustannuksella, on 1080p/120fps houkutteleva mahdollisuus. Keskivaiheilta taasen paljastuu 60 kuvan sekuntivauhti välimallin tarkkuudella. Valitsitpa minkä tahansa, peli näyttää edelleen upealta. Tosin samalla on sanottava, että ehostetun version ja muistikuvieni välinen ero ei kuitenkaan ole järin valtava. Tarinan opetus ei toivottavasti ole, että kannattaisi tehdä alkujaan rumempia pelejä.
Teknisellä puolella on ylistettävä latausaikoja. Tämä näkyy erityisesti lukuja ladatessa, jolloin tallennukseen pääsee käsiksi muutamassa sekunnissa. Noin muutoin peli kätkee mietintähetkensä videoiden taakse. Tämän vuoksi kehitysharppausta ei juuri huomaa pidempien sessioiden aikana.
Jos Uncharted-seikkailukaksikko on jäänyt aiemmin pelaamatta, on The Legacy of Thieves paras tapa kokea seikkailut. Ne todella ovat yhä edelleen ajan ja roposten väärtejä. Samalla on silti harmiteltava paketin rajallista sisältöä. Kaikkien seikkailujen ymppääminen tai ylipäätään edes jonkinlainen lisäsisältö olisivat tehneet kokonaisuudesta kutkuttavamman myös sarjan veteraanille. Onneksi pelit omistavat voivat napata PS5-päivitykset kympin irtomaksulla, joten nostalgiaa ei ole hinnalla pilattu.
Saatavilla: PlayStation 5
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)
Oja hyvä, allikko parempi.