Viisi vuotta sitten julkaistu The Darkness yllätti positiivisesti. Pimeyden pauloihin joutuneen palkkatappajan kostotarina kerrottiin poikkeuksellisen tunnelmallisesti ja lohduttomasti, jopa koskettavasti. Kakkososan tyyli on tyystin toinen. Runsaissa taisteluissa ruumiinkappaleet lentävät, demonit piereskelevät ja kliseisyys kukoistaa. Railakkaan meiningin ansiosta luiskaotsaisuuskin voi olla onneksi hauskaa.
Pimeys on pahuuden ilmentymä ajalta ennen Jumalan sytyttämää valoa, ja se nauttii kärsimyksestä ja kuolemasta. Pimeys piilee mafiapomo Jackien mielessä, ja pulpahtaa tuon tuostakin pintaan. Jackien selästä
kasvaa kiinteästä pimeydestä muodostuvat, sangen pahansisuiset lonkerot, joiden avulla Jackiesta tulee pysäyttämätön murhamankeli.
Demoniset lonkerot toimivat ylimääräisinä raajoina, joilla voi viskellä esineitä ja seivästää vastustajia. Omilla kätösillään Jackie voi ampua kahdella aseella yhtä aikaa. Pelaajalla on siis neljä tappovälinettä kerralla
käytössä.
Juuri tämä esteetön riehuminen tekee The Darkness II:sta niin hilpeää pelattavaa. On kerrassaan riemastuttavaa ampua pistooleilla gangsteriparkoja rinnuksiin samalla, kun oikea lonkero liiskaa konnan ja vasen viskaa terästangon kahden muun uhrin läpi. Mikäli ei vielä selvinnyt, tämä ei ole lastenpeli.
Peli ratsastaa vahvasti juuri ylilyönneillä ja törkeän graafisella mättämisellä. Sinänsä kelvollinen juoni jää armotta sivuosaan, mutta sen tehtävänä onkin lähinnä vierittää pelaaja tappotilanteesta toiseen. Vähäiset rauhalliset dialogihetket ovat turhia. Hyvä, jos edes yhden sivuhahmon nimen muistaa.
Moninpeli ansaitsee täydet pisteet. Neljän hengen Vendetta-tehtävissä pelataan hahmoilla, jotka päähenkilö Jackie lähettää yksinpelissä erilaisille askareille. Vendettat ovat hauskoja pelattavia, ja niidenkin hahmot keräävät itselleen kokemusta ja uusia kykyjä.
Sarjakuvamaisella tyylillä toteutettu The Darkness II on oivallinen välipala vakavampien pelien välissä. Kestäväksi klassikoksi kakkosesta ei ole, mutta väliäkö tuolla?
TESTATTU
Xbox360
ARVOSTELIJA
Jori Virtanen
PÄÄSTÖTODISTUS
Halpaa mutta hauskaa.