The Crew Motorfest ei suinkaan ole ensimmäinen kosketukseni Ubisoftin kaahailun pariin. Molemmista edeltäjistä on raapaisu kokemusta, mutta studio ei ole oikein koskaan ymmärtänyt miten autolla ajamista tulisi suorittaa ohjaimen varassa. Tästä johtuen The Crewiin panostaminen ei varsinaisesti ollut to-do listan kärkisijoilla. On myös mahdollista, että Forzan ja Gran Turismon kaltaiset autoilun megajyrät ovat nostaneet riman niin korkealle, että kaikki näitä köykäisemmät kaahailut tuntuvat nihkeiltä kokemuksilta. Kolmas Porukka kuitenkin onnistuu viihdyttämään yllättävän tehokkaasti omista ärsykkeistään huolimatta.
Ennen lähtöselvitystä huomataan nopeasti, että The Crew Motorfest kosiskelee häpeilemättä Forza Horizonin faneja. Kansitaiteesta nimeen, markkinointiin sekä yleisilmeestä saa erittäin vahvoja Meksikon reissun viboja. Havaijille sijoittuva rallifestari tuntuu samaan aikaan rakkauskirjeeltä Forzalle, mutta samalla härskiltä plagioinnilta. Koko saaristo on festivaalihenkeen koristeltu, bassomusiikki pauhaa ja kumia palaa katuun jokaisessa ilmansuunnassa. Honkkarin horisontista huolimatta Motorfest tuntuu silti omalta teokseltaan pintaa syvemmälle sukeltaessa, ja kokonaisuus tuo samalla vahvasti mieleen parin vuoden takaisen Riders Republicin.
Virtuaalikaahailun suhteen mennään yleensä kahdesta vaihtoehdosta toista reittiä pitkin. Ratin taakse istahdetaan joko realistista simulaatiota tavoitellen tai vähän rennommin arcademaisella lähestymistavalla. The Crew Motorfest on jotain siitä välistä tarjoten roppakaupalla asetuksia, säätimiä ja avusteita itseään parhaiten miellyttävän ajofiiliksen luomiseksi. Ubisoft ei ole mielestäni oikein koskaan osannut tehdä sujuvaa ajomekaniikkaa riippumatta siitä, mikä studion pelisarja on kyseessä. Pari ensimmäistä The Crewiä tuntuivat aina epäluonnollisen jäykiltä, vaikka ajotuntumaa olisi säätänyt äärimmilleen. Männävuosien jyrkästä ennakkoluulosta huolimatta sanoisin itsevarmasti, että sopivalla säätelyllä The Crew Motorfest on ihan kohtuullinen ajokokemus.
Mieltymys kaahailuun ei kuitenkaan perustu pelkän fiiliksen pohjalta. The Crew Motorfest sisältää järkyttävän määrän tekemistä, joka on samalla teoksen vahvuuksia ja heikkouksia. Vahvoja puolia nähdään erityisesti ajoneuvovalikoimalla, joka ei rajoitu pelkästään autoihin. Havaijin moottorifestareilla harrastetaan noin kuutisen sataa erilaista mölinäpönttöä, joihin sisältyy autoilun lisäksi myös moottoripyöriä, mönkijöitä, lentokoneita ja moottoriveneitä. Menopelien vaihtelevuus tuo mukavasti lisämaustetta pelkän autoilun keskelle, joka toisinaan pitkässä juoksussa voi muodostua paikoin jopa tylsäksi. Vaikka autoilua on saatu kiilloteltua mukavasti pariin aikaisempaan Crewiin verrattuna, niin ilmailu, veneily sekä kaksipyöräisillä kaahailu on vielä vähän tönkköä. Ei kuitenkaan rattiraivon arvoista.
Tekemisen paljous myös ahdistaa. Ubisoftille tyypilliseen tyyliin maailma on avoin ja sisältää eri kategorioiden kaahailujen lisäksi myös nippelitietoa, kerättävää, valokuvattavaa ja vaikka mitä. Kaikki sisältö oksennetaan pelaajan syliin miltei alkuintron jälkeen, ja tämän määrä ahdistaa kovempaakin kaaharia. Kartalla vilisee ikoneita enemmän kuin turkulaisia joulurauhanjulistuksessa ja se saa kovemmankin pelurin pään pyörälle hetkessä. Jos parin kilometrin matkalla on parikymmentä vaihtoehtoista pikkutehtävää ennen seuraavan kisan lähtöä, niin sanoisin tässä The Crew Motorfestin ajaneen pahasti ojaan.
The Crew Motorfest ei sisällä varsinaista kampanjaa, mutta ohjaa silti pelaajaa loogisesti seuraamaan Playlisteiksi ristittyjä kisakokonaisuuksia Havaijin halki. Listat seuraavat aina tiettyä teemaa useamman kisan ajan, jonka lopussa häämöttää useasti kuluneen sarjan teemaan sopiva ajoneuvo palkinnoksi. Teemat vaihtelevat mukavasti aina automerkeistä ajotyyleihin sekä muihin jopa melko kekseliäisiin aihepiireihin. Kisaan osallistutaan lähes poikkeuksetta pelin päättämällä ajoneuvolla, joka omalla tavallaan tuo mukavaa vaihtelua rallitteluun, eikä pelaaja ”syyllisty” kaahaamaan jokaista rataa läpi omalla luottoratsullaan. Samalla vaihtelevuus myös vähentää motivaatiota uusien vehkeiden ostoon, koska niitä harvemmin käytetään paitsi tietysti saarella tapahtuvassa vapaa-ajelussa. Playlistit ovat ehdottomasti teoksen parhainta ja samalla selkeintä antia.
Kaahailusta palkitaan aina. Sillä ei ole väliä, ajellaanko huvikseen vai painetaanko määrätietoisesti kisasta toiseen, sillä palkkakuittia tulostetaan jatkuvasti. Kokemuspisteet ovat yllättävän tarpeettomia, sillä niillä avautuu lähinnä uutta Seppälää pelaajan ostettavaksi. Rahahana sitten onkin yhtä houkutteleva kuin viinibuffet Ruotsin risteilyllä. Fyrkkaa palaa vaatteisiin, ajoneuvoihin ja näiden maalaustöihin. Varsinaisten viritysosien ja tuunailujen availu onkin sitten The Crew Motorfestin huonoiten onnistuva osuus. Moottorivehkeiden suorituskykyjen parantaminen on puhtaasti viritysosista kiinni, joita avataan vain eri aktiviteetteihin osallistumisella. Mitä paremmin pärjäät kaahailussa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä avaat parempaa kilkettä. Tämä jos mikä aiheuttaa rattiraivoa, sillä kyllähän pelaajalla pitäisi olla tuunaamisen vapaus kahisevaa vastaan, eikä pelkkää toivoa lottonumeroiden paikkaansa pitävyydestä. Tietyltä kulmalta katsottuna tämä tekee ajoneuvojen virittelystä todella yksinkertaista, mutta koen sen silti lähinnä turhauttavalta ratkaisulta.
Luojan vuosi 2023 ja tottakai myös The Crew Motorfest antaa mahdollisuudet erilaisiin moninpelisessioihin. Yksinkertaisimmillaan verkkokaahailua suoritetaan kisasta toiseen, mutta Riders Republicin aloittama kaaottisempi kisa-asenne on Havaijin festareiden parhainta kimppakivaa. Verkossa käytävä 28 kaasuttelijan Grand Race on pitkä reissu, jossa kisan edetessä koetaan tyypillisesti kahdesta kolmeen ajoneuvon vaihtoa lennosta. Reissu voi alkaa esimerkiksi asfalttipätkällä superauton ratissa ja juuri ennen viidakon rajaa tarkistuspisteellä vaihtuu Lambo Jeepiksi. Kisamuoto sisältää mukavaa dynamiikkaa ja vaihtelevuutta yhdessä paketissa. Kaaosta seurataan myös Demolition Royalessa, joka on 32:n kaaharin ”Battle Royal” romurallimaisella asenteella. Ihan kiva ajatus, mutta olen jo niin lopen kyllästynyt BR-genreen, että ei yksinkertaisesti iske.
Jyrkistä ennakkoluuloista huolimatta Ubisoft onnistuu vihdoinkin moottoriurheilussa. The Crew Motorfest on ihan kelvollinen viihdyke kaahareille, mutta kokonaisuus ei kestä vertailua esimerkiksi Forzalle. Teokseen on syytä suhtautua ihan omanaan, jolloin sen paremmat puolet tulevat tehokkaammin esille. Näinä hetkinä on hyvä muistella vanhoja sananlaskuja, sillä joskus ne tuntuvat pitävän paikkansa. Kolmas kerta toden sanoo.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 12 (lievä kiroilu, musiikkikappaleiden seksuaaliset viittaukset)
YHTEENVETO:
*** / *****
Viimein ihan kelvollista moottoriurheilua Ubisoftilta, eikä pelkästään tökeröä teknistä takkuilua. Toki moottori vielä yskii männävuosien bensoja, mutta täyttä tukehtumista ei onneksi kohdata. Kartturi ohjaa festivaalin mukavasti genren jatkoksi, mutta ei kuitenkaan ihan yllä haastamaan sarjan kärkikahinoissa. Varikolla on kuitenkin onnistuttu tekemään oivia ratkaisuja, joilla The Crew-sarjan maine voi käytännössä vaan parantua.
Se fiilis kun ajat 120 kilsaa biitsille Baywatch mielessä ja perillä odottaa tyhjä ranta…