”Riks, raks ja poks”, sanoo selkäranka – arvostelussa Riders Republic

Kokonaiseen versioon rullannut Riders Republic ei jättänyt julkaisuunsa juuri mielikuvituksen varaan. Kuluvan vuoden kesällä hypistelty ennakkoversio iski paria urheilumuotoa lukuun ottamatta kaiken olennaisen tiskiin. Kokonaisuutena tuore adrenaliinipakkaus on Steepin henkisenä jatko-osana edelleen todella toimiva kokoelma vauhtia ja vaaraa, mutta yhdellä isolla miinusmerkillä.

29.12.2021

En monesti jää sanattomaksi, kun vertailukohteena on videopelin kokeiluversio ja kokonainen julkaisu. Riders Republic jätti minut kuitenkin mykistyneeksi, kun kahden välillä ei varsinaisesti ole mitään eroavaisuutta. En kuitenkaan kokenut oloani huijatuksi, sillä kesäinen testikattaus oli vallan miellyttävä elämys. Tilanteen valossa koen kokonaisvaltaisen analyysin olevan hieman turhanpuoleinen, mutta muutama tärkeä lisä vauhdin hurmaan on siitäkin huolimatta hyvä saada tarkempaan tutkailuun.

Alkuperäisen testijakson keskiössä nähtiin sitä perinteisempää extremeurheilua maastopyöräilyn, lumilautailun ja laskettelun muodossa. Kokonaisuudesta ei ole vähennetty mitään, vaan pelaajalle työnnetään reippaasti lisävauhtia myös ilmojen halki. Äiti maan lämmöstä taivaisiin kohotaan rakettireppujen ja liitopukujen voimalla. Oman elämiensä Rautamiehet käyvät todella vauhdikasta ilmailukisaa, joissa on hyvin yksinkertainen tavoite: ole nopein, navigoi parhaiten ja älä herrantähden törmää mihinkään. Virtaviivaisessa lennossa ei temppuilla tai harrasteta mitään muutakaan häröilyä, vaan vauhti on kaiken a ja o.

Liitopukujen avulla käytävä kisailu onkin sitten hieman moniulotteisempaa sekoilua. Kärkipaikan pitämisen lisäksi voittoon vaaditaan lähes itsetuhoista suorittamista. Kisassa pärjääminen vaatii nimittäin myös kylmää päätä, koska lisäpisteitä ropisee läheltä piti -tilanteista ja mahdollisimman lähellä maanpintaa liitämisestä. Jos tuo ei kuulostanut vielä tarpeeksi haastavalta, niin jostain syystä Riders Republicin tekoälyvastustajien vaikeusaste on tässä urheilulajissa todella steroideissa. On hämmästyttävää miten armottomaksi haasteeksi liitely voikaan muodostua tämän johdosta. Lohtuna toki on se, että kumpikaan ilmailulajeista eivät vedä millään kaliiberilla vertoja teoksen maastourheiluille.

Ilmavien spektaakkelien lisäksi pariin maastourheiluun on luotu hieman yliampuvia variaatioita. Jos perinteinen laskettelu tuntuu liian hitaalta, pääsee palanderointia harrastamaan myös rakettisuksilla. Tässä lajissa ei nimestään huolimatta kiidetä ilmojen halki – paitsi hetkittäin sopivien olosuhteiden sattuessa kohdalle. Ubisoftin rakettifetissi leviää myös pyöräilyn parissa, sillä joka jonnen unelma rakettijoposta käy vihdoin toteen. Pärinöistä huolimatta keulimaan ei pystytä, mutta vauhtia on niin paljon, ettei opettaja edes ehdi kirjoittamaan jälki-istuntoa. Kuten arvata saattaa, rakettilajien tarkoituksena on olla nopein maalissa ilman turhiin kikkailuihin keskittymistä.

Kuten kesäisessä ennakkomaistelussa huomattiin, on Riders Republic kiistatta henkinen jatko-osa vuoden 2016 talviurheilupaketille Steepille. Teknisestä ja sisällöllisestä näkökulmasta tuore rymistely on selkeästi laajempi sekä hiotumpi kokonaisuus. Vauhdin hurmaa jarruttaa ainoastaan Ubisoftin outo pakkomielle yliampuvaan ja teennäiseen ”So rad, so cool, so gnarly” -huumoriin. Ridersin pelaaminen perustuu jatkuvaan kisasta kisaan hyppäämiseen ja avoimen maailman tutkimiseen. Onnistuneiden kisailujen jälkeen on todella raivostuttavaa kuunnella väkisin väännettyä dialogia joltain entiseltä mäkilegendalta, joka mahla puntissa selittää kuinka tosi siisti tuo äskeinen suoritus oli. Joihinkin tämä huumori puree, mutta pakkopullana syötettynä ainakin omalla kohdallani sulaa naama pahimman kerran lattialle.

Voitoista ja hyvistä suorituksista luonnollisesti palkitaan. Riders Republicissa palkitaan uusilla varusteilla ja virtuaalivaluutalla. Voittokamojen statistiikka kehittyy kumulatiivisesti voitto kerrallaan, eli mitä enemmän pelaat tiettyä lajia, sen parempia kamppeita siihen saat. Virtuaalivaluuttaa päästään sitten tuhlaamaan erilaisiin kledjuihin, mutta valitettavasti kaikki oikeasti hienot kuteet on lukittu mikromaksumuurin taakse. On surullista nähdä, että pelaamalla voit saada lippiksen ja oikeilla euroilla pimeässä hohtavan pääkallonaamion, noin niin kuin karkeana esimerkkinä. Varusteita ja vaatteita saadaan myös liittymällä erilaisten firmojen sponsorisopimuksiin. Tukijasta riippuen saat peruspelaamisen rinnalle erilaisia haasteita, joita suorittamalla palkitaan ylimääräisillä oravannahoilla, sponsorivaatteilla ja -varusteilla. Onhan siinä tietynlaista rouheutta, kun mäessä kiitää Redbullin logoilla varustettussa ushankassa.

Huumoriarvon jarrutuksesta huolimatta Riders Republic on miellyttävä kokonaisuus. Extremeurheilu on tietysti todella rajoitettu genre, jolla on oma fanikuntansa. Toisille vauhdin hurma on mukavaa ajanvietettä silloin tällöin, kun taas toiset omistautuvat adrenaliinille elämää suuremmalla asenteella. Itse sijoitun johonkin näiden kahden väliin ja olen aina hirmuisen tyytyväinen, kun saadaan uusia yrittäjiä Tony Hawk’s Pro Skaterin sekä Skaten kaltaisten legendojen keskelle. Riders Republicilla on runsaasti annettavaa monelle uteliaalle pelurille, ja teoksella on myös mahdollisuuksia laajentua vielä vaikka mihin suuntaan. Lasit naamalle, hörppy Monsteria ja mäkeen!

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)

Kahvinkeittimen vesisäiliön täyttäminen ES:llä oli melkoisen tymäkkä kokemus! Nyt muuten bäbäbäbärisee!

Lisää luettavaa