Vuonna 2003 GameCubelle julkaistu Tales of Symphonia saa jatkoa Wii-pelissä Tales of Symphonia – Dawn of the New World. Uudessa pelissä on yllättävän paljon edeltäjänsä henkeä. Se kertoo ainakin siitä, ettei tähän tekeleeseen ole suuremmin paukkuja tuhlattu. Kyseessä on normiroolipeli Japanista. Se jo itsessään kertoo paljon siitä, mistä tässä on kyse.
Tarinan alussa Emil-niminen poika todistaa vanhempiensa murhan ja törmää hämmentävään viisauksia latelevaan muukalaiseen. Seuraavassa hetkessä esitelläänkin jo pelin ydintoiminta, eli taistelu Luin-nimisen kylän ympäröivissä metsissä parveilevia hirviötä vastaan, sekä Emilin rinnalla jatkossa taisteleva Marta. Pelaaja voi kontrolloida Emiliä tai muita hahmoja moninpelinä kolmen kaverin kanssa.
Tarinankerronta on kiusallisen hidastempoista ja tökkivää. Päähenkilöitä lukuunottamatta hahmot viestivät vain sarjakuvakuplilla. Joko teksti on alkuaankin suurpiirteistä, tai sitten käännetty huonosti japanista englanniksi. Hahmojen välinen keskustelu ohjaa pelaajaa oikeaan suuntaan. Sen pitäisi myös luoda tunnelmaa, mutta sen sijaan se latistaa sitä. Pelaaja voi keskustella kaikkien hahmojen kanssa, mutta usein vastaukset ovat on tyhjänpäiväisiä ja ankeita murahduksia. Samansuuntaista kritiikkiä voi esittää myös pelin musiikista, äänimaailmasta ja pelattavuudesta. Dynaamisuus puuttuu ja kamera jää toisinaan kohtauksiin roikkumaan pitkäksi aikaa ilman, että pelaaja saa peliä mitenkään eteenpäin.
Tarinan sankaripari Emil ja Marta kulkevat ohutta ja suoraviivaista juonta eteenpäin. He yrittävät selvittää, mitä Symphonia-pelien maailmalle on tapahtunut. Roolipelinä Dawn of the New Worldinkin ytimessä on tarinan eteneminen taistelusta toiseen. Maailmasta löytyy erilaisia hirviöitä ja hirviöiden johtaja Ratatosk. Taistelumekaniikka on toimiva ja yksinkertaisuudestaan huolimatta viihdyttävä. Erityistä on se, että pelaaja voi vangita ja liittää joukkoihinsa kukistamiaan hirviöitä. Niitä voi myös kehittää ja hoitaa. Se tuo pelikokemukseen jotain uutta. Hirviöiden kehitys ja kevyt strategia toimivat hyvänä pelissä lisänä, vaikka se onkin aika helppo.
Tales of Symphonia – Dawn on the New World antaa tekemistä etenkin japanilaisten roolipelien faneille. Ongelmana on se, että suunnittelussa on yleensä menty helpoimman kautta. Vaikka peli ei varsinaisesti alkanut piiputtaa, jäi kokemus varsin tyhjänpäiväiseksi. Grafiikka on kuin tuulahdus vuosien takaa eikä äänimaisemakaan loista. Peli ei tuo roolipeligenreen juuri mitään uutta eikä liioin rikasta Wii-pelien tarjontaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Perinteisistä aineksista koottu, mutta hajuton ja mauton roolipeli
ARVOSTELIJA
SONJA KANGAS
