Veteraani vertyy paremmaksi kuin koskaan – arvostelussa Tales of Arise

Pitkäikäinen sarja kunnioittaa juuriaan ja uudistuu arvokkaasti. Kokonaisuutena on huikea JRPG-herkku.

16.09.2021

Yli neljännesvuosisadan ajan viihdyttänyt Tales of -sarja on pysynyt historiansa aikana varsin vakiintuneena. Sen graafinen tyyli, toimintaa painottava taistelumekaniikka sekä tietynlainen naiivius ovat olleet väkeviä tukipilareita. Samalla sarja tuntui kuitenkin edellisten sukupolvien aikana jämähtäneen tiettyyn muottiin. Sinänsä erinomaisen mutta silti kovin tutulta tuntuneen Tales of Berserian jälkeen tullut pidempi mietintätauko on tehnyt sarjalle hyvää, sillä uusi Tales of Arise puhaltaa perinteikkääseen JRPG-sarjaan runsaasti lisäeloa.

Tales of Arise vie pelaajan maskia pitävän Alphenin saappaisiin. Pelimaailma keskittyy yllättävänkin poliittisiin teemoihin, sillä Rena-planeetan hyväosaiset pitävät Dahnan-naapureitaan sorron alla. Tämä konkretisoituu viittä aluetta hallinnoivien lordien kamppailuun, jossa pyritään keräämään mahdollisimman paljon elinvoimaa alamaisistaan. Yhtäällä köyhät toimivat valtavalla työmaalla orjina, toisaalla pyritään aiheuttamaan eripuraa ja vihaa asukkaiden kesken. Kaikki ei aina ole aivan yhtä mustavalkoista kuin voisi alkuun olettaa, mutta joka tapauksessa lordien sorrolle on saatava päätöspiste. Ei silti kannata huolestua, sillä kapitalismin kritiikki ei tarkoita vasemmistolaista paasausta.

Alphenin taival orjuudesta vapaustaistelijaksi lähtee räväkästi liikkeelle, kun dahnalainen soturi onnistuu nappaamaan tulisen taikamiekan lordeja omasta syystään vihaavan Shionna-neitokaisen sisuksista. Ja kas kummaa, vain kipua tuntematon Alphen voi koskea sähköiskuja välittävää leidiä, joten kohtalolla lienee kaksikon varalle isompiakin suunnitelmia. Matkan varrella joukkio kasvaa entisestään. Jokaisella hahmolla on omat ja toisinaan ristiriidoissakin olevat motiivinsa, mikä tuo taipaleeseen runsaasti lisäkiehtovuutta. Tales of Arise nousee tarinan osalta onnistuneimmaksi sarjan osaksi pitkään aikaan. Juonta seuraa mielellään niin hahmojen osalta kuin suuremmassakin mittakaavassa.

Maailma on pullollaan tekemistä ja nähtävää. Kyläpahasissa riittää avustettavia henkilöitä, jotka kaipaavat pieniä palveluksia arkensa helpottamiseksi. Harmillisesti sivutehtävät menevät turhan usein aidan matalimmasta kohdasta. Tiettyjen vihollisten teurastaminen, parin perunan kerääminen tai sopivan ruuan kokkaaminen ovat turhan kierrätettävää tavaraa. Onneksi valtaosa aktiviteeteista hoituu perustekemisen ohessa.

Tarinassa riittää jutunjuurta kymmeniksi tunneiksi, mutta välillä on hyvä jämähtää myös kevyempiin hetkiin. Tales of -sarjan konkarit ovat nähneet skit-animaatioita kymmenien tuntien edestä jo aiemmin, eikä tiimin keskinäinen huulenheitto jää välistä tälläkään kertaa. Enemmän tai vähemmän kevyet jutustelut ovat kuitenkin yksi onnistuneimmista uudistuksista. Siinä missä aiemmin on tyydytty hahmojen animekasvoihin, tällä kertaa menoa on sävytetty merkittävästi sarjakuvasivumaisempaan tyyliin. Aivan Scarlet Nexusin kaltaiseen ilotulitukseen ei mennä, mutta tuore tyylisuunta on oivallinen kompromissi perinteiden sekä moderniuden välillä.

Sarja ei suinkaan keskity pelkkään tarinankerrontaan. Toisinaan kirjoituskynä kaipaa teroitusta, ja tällöin miekka on lyijäriä mahtavampi. Tales of Arisen reaaliaikaiset taistelut ovat viihdyttävän monipuolisia ja upeita. Tämä onkin tarpeen, sillä vihollisörkkejä tallustaa maailmalla vastaan todella runsaasti. Vähempikin olisi pidemmissä luolastoissa riittänyt. Onneksi mähinä itsessään on entistä sujuvampaa.

Pelaaja voi ohjastaa soturiaan pitkin poikin tannerta ja huitoa aseellaan milloin ketäkin. Olipa hahmoköörin jäsen mätkinnässä mukana tai vaihtopenkillä, voi tämä mittarin latautuessa hyödyntää erikoiskykyään. Ja örrimöykyn lopettaminen onnistuu helpoiten erityisellä tiimi-iskulla. Animaatiot ovat pääasiallisesti näyttäviä ja riittävän lyhyitä. Ainoastaan ärsyttävä ”Lightning Tiger Blade” -huudahdus alkoi tulla korvista pihalle venyneiden pelisessioiden aikana. Lisäksi moninpelipuolta arvostaneiden on syytä huomioida, että pelikavereille ei ole enää taistelutantereella sijaa.

Rivivihollisten kohdalla olisi suonut näkevän hiukan enemmän vaihtelua. Pääasiassa luolastojen, linnojen ja metsiköiden alueita asuttavat yleensä kolmesta neljään erilaista örvelöä, joita saa piestä sydämensä kyllyydestä. Ja kun alue vaihtuu vehreästä niitystä lumisempaan vuoristoon, samat villisiat saavat lähinnä pienen ulkonäöllisen lisäsäväyksen. Onneksi pomotaistot ovat asia erikseen. Järkälemäiset lohikäärmeet, tyylikkäästi sonnustautuneet lordit sekä muut murjottavat konnat nostavat kiivastempoisen tunnelman eloon.

Edellisten osien tittelijärjestelmä on muovattu uuteen uskoon. Jokaisella hahmolla on omat kykykarttansa, jonne kertyy erilaisia taitoja etenemisen myötä. Lisäyksiä saa kokkailusta, viholliskaadoista, rupatteluhetkistä ja oikeastaan kaikesta muustakin. Jokaista taitoa kohden on viisi alakykyä, joiden kaikkien opettelu antaa lisävauhtia hahmon kykyihin. Systeemi on varsin koukuttava ja onnistunut.

Audiovisuaalisesti Tales of Arise nostaa sarjan uudelle tasolle. PS5-versio näyttää upealle ja värikkäälle. Pienet kylät tapahtumineen ja asukkaineen saavat runsaasti lisäeloa ulkonäköön satsaamisella. Lataustauot sekä siirtymät ovat lähes olemattomat, eikä pelinautintoa joudu pysäyttämään kuin enintään tosielämän ärsyttävien häiriötekijöiden vuoksi.

Graafinen tyyli on astetta realistisempaa ja aikuismaisempaa, mikä sopii tarinan tyyliin. Tästä huolimatta sarjalle tyypillinen animehenkisyys on vahvasti läsnä. Ääninäyttely on hoidettu taiten, joskaan aivan kaikkea ei ole narulle taltioitu.

Tales of Arise on sarjan faneille lääkärin määräämää rohtoa. Se kunnioittaa juuria ja muistuttaa kaikista takavuosien kullatuista muistoista, mutta samalla peli tuntuu tuoreelta ja modernilta. Se on saagan paras osa vuosikausiin, enkä muista viihtyneeni Tales of -saagan parissa näin hyvin sitten PlayStation 3:lle julkaistun Tales of Gracesin jälkeen. Myönnän olleeni skeptinen uutukaisen suhteen useamman lykkääntymisen jälkeen, mutta lopputulos säväytti.

Tales of Arise on itselleni vuoden peli. Eikä taisto ole ennen loppusyksyn ruuhkaa edes tiukka.

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, verkkomaksut)

My precious. Ilman korostettua sihinää.

Lisää luettavaa