Tales of -sarja on ollut itselleni vuosien ajan erittäin merkityksellinen. Kun JRPG-genren perinteitä vaaliva saaga on ollut jo pidemmän aikaa tauolla, mieleen on juolahtanut jos jonkinlaisia ideoita aiempien teosten platinoinnin tai jopa ensikosketuksen suhteen. Ennen kuin mammuttimainen operaatio sai alkunsa, osui silmään erityisesti tekijätiimin osalta mielenkiintoiselta vaikuttanut Scarlet Nexus. Keskeisimmät tekijätahot ovat tuttuja erityisesti Tales of Vesperian taustalta, joten ainakin ennusmerkit lupaavat hyvää.
Scarlet Nexus muistuttaa monin tavoin Tales of -sarjaa olematta kuitenkaan pastissi tai edes liian tuttu. Futuristinen japsiropellus vie pelaajan lähitulevaisuuteen, jossa ihmisaivot mahdollistavat erikoiskykyjä ja yhteiskunta ei ole aivan sitä miltä päällisin puolin näyttää. Tarina itsessään on genreperinteet huomioiden yllättävän lyhyt, mutta omituisia käänteitä ja pöllämystyneitä hämmästelyjä piisaa koko seikkailun mitalta. Erityisesti loppupäässä meno pitää absurdiuden rajaa pilkkanaan. Jos Tales of -sarja sykähdyttää perinteisillä arvoillaan ja hahmokeskeisellä juonellaan, Scarlet Nexus tekee päinvastoin.
Tarinan sekavuutta korostaa pelin pohjautuminen kahteen sankariin. Aloittaessa saa valita itselleen pelattavaksi hahmoksi joko Yuiton tai Kasanen. Koska hahmojen juonilangat risteävät vain ajoittain, toisen tempaukset ja motiivit jäävät ensimmäisellä kierroksella etäiseksi. Kun noin 25-30 tuntia kestävän kampanjan saa taputeltua lävitse, aukeaa mahdollisuus aloittaa toisen sankarin seikkailu kerätyillä kokemustasoilla ja varusteilla. Systeemi tuo kokonaisuudessaan mieleen ammoisen Tales of Xillian hiotumpana versiona. Scarlet Nexus onnistuu oivallisella tavalla herättämään mielenkiintoa ja kysymyksiä toisen hahmon tapahtumiin, joten uusintakierros tuntuu houkuttelevalta.
Vaikka hahmokaarti ei valitettavasti kuitenkaan nouse yhtä ikoniseksi kuin verrokkisarjassa, on se JRPG-genren hyvää perustasoa. Eittämättä huomasin turhankin pitkään sekoittavani hahmot toisiinsa, sillä samanlaisia hiuskuontaloita ja pärstäkertoimia piisaa. Lopulta naamat jäivät mieleen paremmin kuin nimet, mutta tämän voi antaa anteeksi. Erityisesti Phase-tarinalukujen välissä olevat yhteisölliset hetket antavat köörille paljon lihaa luiden ympärille. Vaikka jokaisen soturikuoman kanssa ei olla parhaita kavereita, motiivit selviävät ja yhteinen päämäärä saa taistelemaan rinta rinnan. Tältä osin variaatiota on siis huomattavasti enemmän kuin vaikkapa parin vuoden takaisessa Atelier Luluassa. Toki tukihahmojen taustat sekä luonteet noudattavat perinteisiä kliseitä ujostelevasta ihastelevaan ja kateellisesta kokeneempaan.
Vertailu Tales-sarjaan voi käydä jo tylsäksi, mutta esikuva on pakollinen mainittava tarinankerronnan osalta. Myös Scarlet Nexus luottaa tuttuihin sarjakuvamaisiin skit-keskusteluhetkiin. Kyseessä ei kuitenkaan ole suora kopio, vaan uutuusteos tekee kokemuksesta hyvin omanlaisensa. Toisin kuin Tales of -teoksissa tai vaikkapa Max Paynessa, sarjakuvaruudut vaihtelevat ja siirtyvät tapahtumasta toiseen hyvinkin vauhdikkaasti. Kokonaisuus näyttää visuaalisesti upealta ja eläväiseltä. Samalla sen kauneus upottaa taakseen hetkittäin varsin pintapuoliset ja nollasisältöiset höpöttelyt.
Teoksen varsinainen pihvi on kuitenkin toiminta, joka paljastuu alun haparoivien ja kädestä pitävien askelien jälkeen erinomaiseksi sekä syvälliseksi. Taistelukentällä pyöritään reaaliaikaisesti huitoen aseella sekä käyttäen erikoiskykyjä. Mitä paremmin tiimikavereiden kanssa tulee juttuun, sitä herkemmin tovereiden taitoja pääsee hyödyntämään. Alkuun valikoima on rajallinen, lopussa iskusarjat höykyttävät jättimäisiä vihollisia kumoon käden käänteessä.
Scarlet Nexus ei malta pysyttäytyä täysin erossa animelle tyypillisistä kikkailuista. Ratkaisu on varsin toimiva, sillä erityiset Brain Crush-, Brain Drive- ja Brain Field -taidot ovat lyhyet animaationsa ansainneet. Ensiksi mainitut ovat tyylikkäitä lopetusiskuja puolustusmuurinsa menettäneille vihuille, keskimmäinen tarjoaa vauhdikkaasti toimivalle sankarille lisävauhtia ja viimeisenä nähdään erillinen höykytystila. Tällöin vihulaisia saa laittaa poikki ja pinoon aikarajan puitteissa. Koska sankari kuolee ja peli yleensä päättyy kellon tikittäessä nollaan, on kykyä käytettävä hartaasti mutta harkiten.
Taisteluissa riittää tehtävää ja ajateltavaa. Osa vihollisista hyödyntää erikoiskykyjä, kuten vaikkapa näkymättömyyttä. Tällöin on napattava taistelukuoman erikoistaito käyttöön, jotta huomaamattomat otukset saa ruudulla näkyviin. Erikoiskyvyt tuovat lisämausteen, jonka vuoksi periaatteessa turhankin useasti eteen astuvat konnat eivät kyllästytä missään vaiheessa. Vain hetkittäiset ongelmat vihollislukituksen kanssa aiheuttaa parranpärinää – ja sitäkin harvemmin.
Teoksen ainoa isompi kompastuskivi koskee kuitenkin vihollisia. Valitettavasti samanlaisia olentoja marssii vastaan tämän tästä, eikä pelkkä värin vaihto ja nimen muutos oikein luo riittävää lisätuoreutta kohtaamisiin. Sama pätee valmistettaviin esineisiin ja kaivattuihin ainesosiin. Perinteiset mithriilit ja metallit tuntuvat hitusen mielenkiintoisemmilta kuin löytöpaikan mukaan nimetyt luonnontuotteet. Jälkimmäinen asia on selkeydestään huolimatta pieni mutta silti harmillinen.
Audiovisuaalinen tyyli on kerrassaan upeaa. Pelimaailmassa riittää yksityiskohtia sekä ennen kaikkea näkemystä. Olipa kyseessä tarinassa aivotaidoilla lähetettävät viestit tai liikennettä ohjaavat tekstuurit, systeemi tuntuu johdonmukaiselta. Ääninäyttely on tehty taiten ja musiikissa on yllättävää tarttuvuutta. Liekö syynä tosin julkaisu myös vanhalle konsolisukupolvelle, mutta pienet lataustauot siellä ja täällä vähän katkaisevat kokemusta. Muutamien sekuntien odotteluaika tuntuu hämmentävältä esimerkiksi Returnalin jälkeen.
Scarlet Nexus on maukas japanilainen roolipeli. Sen tarinan ymmärrys vaatii aikansa, mutta meno imaisee kunnolla mukaansa vauhtiin päästyään. Tarinan jakaminen kahdeksi osioksi on mielenkiintoinen ja toimiva ratkaisu. Ensimmäisen puolikkaan jälkeen on saanut eteensä viihdyttävät 25 tuntia, minkä jälkeen lisätehtävää on innostuneille vajaaksi toiseksi mokomaksi. Syvällisessä maailmassa tuntuisi olevan edelleen ammennettavaa, joten toivottavasti Scarlet Nexus ei jäänyt yhdeksi kokeiluksi.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu), Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)
”…”