Viimeisen vuosikymmenen kovin toimintapelien luoja on Platinum Games. Joku voisi väittää näkemyksen olevan mielipide, mutta todellisuudessa se on fakta, jonka riitauttavat ovat auttamatta väärässä. Vanquish, Bayonetta, The Wonderful 101 ja NieR: Automata on valikoima, jonka rinnalla muut kalpenevat kateudesta. Studion tapa siirtyä nimikkeestä toiseen on kenties estänyt mahdollisuuden uuden Gearsin, Call of Dutyn tai muun vastaavan brändin luomiseen, mutta toisaalta samalla tekijät ovat keksineet aina toiminnan uudelleen. Niin tekee myös Astral Chain.
Astral Chain esittelee Platinum Gamesin aiempien nimikkeiden tapaan tyystin uuden konseptin. Pelin jujuna on kahden hahmon samanaikainen liikuttaminen. Taistelukentällä viilettää pelaajan valitseman sisaruksen ohella myös Legion-soturi. Yleensä grande katastrofiksi päätyvä idea useamman hahmon yhtäaikaisesta liikuttamisesta on toteutettu harkitusti, mikä saa systeemin toimimaan.
Mätkinnän toimivuus perustuu tekoälyn erinomaisuudella. Vaikka pelaaja voi kontrolloida Legionin liikehdintää vapaasti, ryskyttää toveri omillaankin vaarallisia hyökkäyksiä. Pelurin rooli korostuu taistelun lisäniksejä hyödynnettäessä. Legionin ja sankarin välillä olevaa köyttä voi esimerkiksi käyttää vihollisten kampittamiseen, jolloin kuoman siirtäminen säntäävän vihollisen toiselle puolelle tuottaa jättipotin. Sen jälkeen molemmat voivatkin silpoa vahinkoa vapaaseen tahtiin.
Toimintaa rytmitetään studion aiempia teoksia paremmin. Poliisilaitoksen ongelmiin sijoittuva teos tarjoaa runsaasti mätkintää, mutta mukana on myös rikospaikkatutkintaa, jutusteluhetkiä sekä yksinkertaisesti pulssin tasaavia rauhoittumishetkiä. Erityisesti poliisityö viihdyttää mainiosti. Silminnäkijät eivät aina uskalla kertoa kokemuksiaan rehellisesti, sillä kukapa uskoisi paikalla oikeasti olleen punaisen aaveen. Onneksi Legionin voi kuskata toverusten rupattelupaikalle salakuuntelua varten, jolloin salaisuudet paljastuvat myös viranomaisten korviin.
Harmillisesti Astral Chainin tarina ei ole parhaasta päästä. Perijapanilainen juonikuvio kattaa kaikki isäkriisistä uskolliseen apuriin. Valitettavasti pelin tunnelma vaihtelee turhankin äkkiväärästi. Kun sydämensärkymistä seuraa vessassa paperia ruinaava kummitus sekä poliisilaitosta esittelevä ja eläinpukuun sonnustautunut outolintu, kurkussa piipahtanut pala on ehättänyt juonikuvion jatkuessa jo varsin kauaksi.
Teoksen maailma on luotu upeasti. Ark-niminen alue on ihmisyyden viimeinen tukikohta Chimaera-vihollisten hyökätessä. Alueet ovat täynnä tyylikkäitä yksityiskohtia sekä salaisuuksia. Omaa Legionia hyödynnetään tämän tästä myös tasoloikintaan, jolloin kuoman avulla pääsee esimerkiksi talon seinustalla oleville portaille noukkimaan irtokamat matkaan. Lisäksi nurkkien nuohonta kannattaa sivutehtävien vuoksi. Vaikka aktiviteettien laatu ja tyyli heittelehtii melkoisesti, niistä saatavat palkinnot tekevät puuhailusta ehdottomasti kannattavaa.
Switchin yksinoikeutena julkaistu teos rullaa Nintendon konsolilla äärimmäisen sulavasti. Toiminta on tunnetusti parhaimmillaan isolta ruudulta katsottuna, mutta niin ikään kantotilassa mätkiminen pyörii sujuvasti. Sessiot unta odotellessa eivät tuntuneet millään muotoa heikommilta kuin töllöttimen kanssa pelatutkaan tuokiot.
Astral Chain on jälleen yksi lisäsulka Platinum Gamesin lätsään. Noin parikymmentä tuntia kellottava seikkailu pitää otteessaan alusta lähtien. Legionin ja sankarin ohjastaminen on toteutettu niin mainiosti, että sormet solmuun saavia komentoja tehdessä tuntee olonsa ylivertaiseksi. Vaikka juonen sävyjä olisi suonut hitusen siloiteltavan, eivät yllättävät tyylinvaihtelut latista kokemusta. Astral Chain nousee Switchin toimintapelien ykköseksi sangen selvällä marginaalilla.
Saatavilla: Switch
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)
Missä miehet ratsastaa, siellä japsirobot laiduntaa.