Lähes historiallisen surkeassa tilassa julkaistu Street Fighter V ei edes lukuisten sisältöpäivitysten ja korjausten jälkeen onnistunut voittamaan mättöfaneja puolelleen. Viides osa oli kovasti rakastettuun neljänteen painokseen verrattuna taidetyyliltään omituinen sekasotku, taistelujärjestelmiltään keskinkertainen ja sisällöltään kovin niukka julkaisu. Kuudennella osalla Capcom pyrkii selvästi palauttamaan suosikkisarjan maineen odotetulle tasolle. Tavoitteessa kaiken kukkuraksi onnistutaan suorastaan suvereenisti.
Street Fighter 6 on hengästyttävän massiivinen paketti. Kolmeen erilliseen osioon jaettu teos tarjoaa niin valtavan määrän erilaista koettavaa, että krantunkaan nyrkkisankarin on vaikea näyttää tämän kattauksen edessä nyrpeää naamaa. Tarjolla on World Tour -nimeä kantava tarinakampanja, moninpelitoimintaan keskittyvä Battle Hub ja perinteisempään arcadetoimintaan keskittyvä Fighting Ground.
Itse lukeudun siihen harvaan taistelupelifanien joukkoon, joka nauttii mättönsä pääosin yksinpelinä. Viidennen osan katastrofaalisen laiha soolosisältö jätti allekirjoittaneen pahasti kylmäksi. Tällä kerralla tarjolla oleva World Tour on onneksi fantastinen kokonaisuus. Useiksi kymmeniksi tunneiksi pelattavaa tarjoava kampanja muistuttaa rakenteeltaan huomattavan paljon Segan huikeaa Yakuza-sarjaa. Oman avatarin luotuaan pelaajat päästetään Final Fight -sarjasta tutun Metro Cityn kaduille seikkailemaan vapaasti. Katuja, syrjäkujia ja puistoja kansoittavia kansalaisia voi haastaa vapaasti turpakäräjille ja siellä täällä majailevilta mestarihahmoilta saa suoritettavakseen erilaisia pääjuonta edistäviä tehtäviä. Pienieleisenä alkava seikkailu paisuu mittapuiltaan pikkuhiljaa aina vain suuremmaksi, ja lopulta kaluttavana on kaikki planeetan mantereet ja jopa muutama kuvitteellinen valtio.
Maailmankiertue ei ole pelkästään erinomainen yksinpelikokemus. Se on myös poikkeuksellisen hyvin rakennettu perehdytys taistelupelin tarkempiin nyansseihin. Pikkuhiljaa avatarille avautuvat kyvyt takaavat, ettei noviisikaan huku genrelle tyypillisiin termeihin ja järjestelmiin välittömästi. Omalle hahmolleen voi myös vapaasti valita kenen tahansa mestarin taistelutyylin. Oman sankarinsa erikoisiskut ja prameampien hyökkäysten kokoelman voi koostaa koko auki olevasta katalogista. Kykypalettia voi säätää ja vaihtaa milloin tahansa, joten suuntaansa vielä etsivä voi vapaasti testailla eri taistelutyylejä ja järjestelmiä ilman rangaistuksia. Seikkailun aikana pelityyli saattaakin vaihdella jonkin verran. Final Fight -sarjan beat em’ up -meininkiä emuloivat sivulta kuvatut junamatkat saanevat Capcomin iäkkäämpien fanien suupielet kääntymään ylöspäin. Myös erilaiset minipelit sekä puzzlet pitävät huolen siitä, ettei tylsistymään pääse missään vaiheessa.
Itse luotu avatar on Battle Hubin keskiössä. Valtavan messuhallin sisälle sijoittuvassa virtuaalihallissa voi haastaa muita pelaajia, osallistua turnauksiin, esitellä omaa hahmoaan, pelailla Capcomin pelihalliklassikoita ja katsella muiden pelaajien välisiä matseja. Pelaajien luomat hahmot ovat keskimäärin niin kilahtaneiden näköisiä, että pokan pitäminen salissa ympäriinsä käpytellessään on usein täysi mahdottomuus. Hallissa hengailu ja muiden taisteluun haastaminen on tehty mukavan vaivattomaksi. Yleisesti ottaen rento tunnelma saa normaalisti moninpeliotteluita karttavankin pelaajan kokeilemaan kykyjään mielellään. Tasokatto on melko korkealla ja turpaan tulee otettua useasti, mutta näin letkeissä karkeloissa se ei juurikaan haittaa.
Fighting Groundissa puolestaan pääsee lätkimään tietokonetta pataan klassisemmassa pelihallimoodissa. Jokaisella peruspaketin 18 hahmosta on oma lyhyehkö tarinakampanjansa, jonka läpäisee ennaltamääritetyn taistelijajoukkion kukistamalla. Lyhyempien juonipyrähdysten ohella mukaan on ympätty muutamia spessumpia taistelumuotoja sekä erittäin kattava ja yksityiskohtainen harjoittelumoodi. Mikäli halajaa taistelemaan verkon kautta muita ihmispelaajia vastaan, on tämäkin mahdollista Fighting Groundissa. Tällöin voi myös ohittaa kasuaalin avatarpuuhastelun kokonaan.
Tekniikan osalta homma on kertakaikkisen rautaisessa kuosissa. Resident Evil -sarjaa varten luotu RE-Engine toimii sen kuuluisan junan vessan varmuudella. World Tourin avoimen maailman alueet eivät graafisesti päätä huimaa, mutta eivät ne sarveiskalvoille varsinaisesti arpiakaan raavi. Hahmomallit sekä taisteluareenoiden taustat puolestaan ovat peligenrelle poikkeuksellisen yksityiskohtaisia ja hyvin animoituja. Neljännen ja viidennen osan sarjakuvamaisesta visuaalisesta suunnasta on siirrytty huomattavasti realistisempaa tyyliin. Toki hahmot näyttävät edelleen 80-luvun toimintafiguureilta massiivisine lihaksineen ja muodokkaine avuineen, mutta erityisesti kasvot ovat ajoittain jopa fotorealistisen oloisia.
Mätkintäpeleille tyypillisesti taistelut itsessään on lukittu 60 ruudun päivitysnopeuteen, eikä Tiltin budjettikoneellakaan ollut suuremmin ongelmia pitää touhua tasaisena krumeluurien ollessa aivan tapissa. Grafiikan kiiltoa on mahdollista karsia huomattavasti alaspäin, jolloin pelaaminen on mahdollista myös huomattavasti vaatimattomallakin rautapohjalla. Myöskään verkkokoodin osalta ei isompaa valittamista ole. Lukuisten verkko-otteluiden joukkoon ei eksynyt kuin yksi matsi, jossa verkkoviivettä oli havaittavissa. Tällöin vastapuolella tuntui tosin olevan käytössä selvästi jotain aatamin aikaista rautaa, eikä syytä voinut missään nimessä vyöryttää itse teoksen harteille. Eri alustojen välilläkään pelatessa mitään isompia ongelmia ei esiintynyt. Esimerkiksi Pleikkarilla pelaavan ystäväni kanssa kilvoittelu onnistui täysin vaivattomasti.
Huikean toimiva turpakarkelot, tekniikan osalta lähes virheetön kokonaisuus ja sisällöltään uskomattoman kattava teos takaavat, että tarjolla on varsinainen taistelupelien virstanpylväs. Capcomille tyypilliseen tapaan pakettia varmasti laajennetaan vielä entisestään lähivuosien aikana, mutta jo nyt tarjolla oleva paketti on sen verran ansiokas, että tätä on mahdoton olla suosittelematta!
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
***** / *****
Street Fighter 6 on jälleen yksi sulka Capcomin hattuun. Sisältörikas mestariteos asettaa uudet standardit sille, mitä genren peleiltä voidaan vastaisuudessa odottaa.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: Intel Core i7 12700K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070 Ti 12 Gt OC
Budjettikone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 32 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 6600
Ior Bockin legendaariseen saunasolmuun ei ihan jokainen taivukaan!