Pariisin kaduilla tapahtuu kummia. Kaikkialla partioivat kellokoneistoilla käyvät koneet ja robotit ovat alkaneet teurastamaan kansalaisia. Palatsissaan lukkojen takana ahdistusta kokeva Marie Antoinette yrittää arvailla syitä koneiden väkivaltaisen nousun taustalla. Koneita olisi syytä alkaa poistamaan käytöstä. Ihmislihan ollessa turhan pehmeää tähän touhuun, päätetään sorvin ääreen asettaa hallitsijattaren uniikki palvelijatar. Aegis-nimeä totteleva robotti eroaa muista koneista siten, että tämä osaa tuottaa puhetta ja on kykeneväinen ajattelemaan itse. Tätä marionettia ohjastaen tulisi putsata kadut vaarallisista koneista sekä selvittää salaisuudet kaiken taustalla.
Spidersin edellinen suurteos Greedfall oli kerrassaan erinomainen teos. Kun kansa odotti jatko-osaa, kunnianhimoinen studio päätti julkaista ensin selvästi välityön virkaa ajavan Steelrisingin. Vaikkei robottien vallankumous tuotantoarvoiltaan edeltävän teoksen tasoille pääsekään, ei se kuitenkaan mikään olankohautuksella ohitettava harhalaukaus ole. FromSoftwaren luoman Souls-tyyppisten pelien vakaasti kasvavaan kavalkadiin lukeutuva julkaisu on lajityypissään oikein passeli kokonaisuus.
Aegis on genrelleen epätyypillisen sulavaliikkeinen ja ketterä. Hahmolta onnistuvat hypyt, syöksyt, vastaliikkeet sekä erinäiset väistöt huomattavasti vaikkapa Elden Ringin hahmoja sulavammin. Vauhdikkuutensa puolesta liikutaan lähempänä Team Ninjan Nioh-sarjan pelejä kuin Fromin raskaita Dark Soulseja. Muuten mekaniikat on lainattu kantateoksista hyvinkin suoraan. Kuollessaan Aegis pudottaa kaikki kerätyt hahmonparannukseen tarkoitetut resurssit kuolinpaikkaansa. Mikäli niitä ei kerkeä keräämään takaisin ennen seuraavaa hengenlähtöä, menettää ne lopullisesti. Marionettinukella on myös kovin rajalliset jäähdytysjärjestelmät, joten liian monen liikkeen yhtäjaksoinen ketjuttaminen ylikuumentaa koneiston, jonka seurauksena hahmon toimintakyvyt heikkenevät merkittävästi. Vihollisilta kerättävää valuuttaa vastaan voi parantaa ominaisuuksia aina osumapisteistä jäähdytysjärjestelmän tehokkuuteen. Aegis ei kuitenkaan parantele itseään nuotion ääressä istumalla. Lepohetkeä varten on etsittävä ympäri Pariisia sijoitettuja maasta nousevia puhelinkoppeja muistuttavia verstaita.
Merkittävin ero genreserkkuihin tehdään liikkeen pystysuuntaisuudessa. Toisin kuin pääosassa lajityypin edustajistosta, Steelrisingissa voi vapaasti hyppiä ja myöhemmin jopa rajoitetusti liitää ilmojen halki. Hyppelytaitoja sekä yleistä ketteryyttä hyödynnetään tehokkaasti myös kenttäsuunnittelussa. Usein suunta vie parvekkeiden kautta pariisin katoille. Kuten Obi-Wan Kenobikin tietää, vertikaalisuus tuo mukanaan myös huomattavan edun taisteluihin. Parvekkeilta voi helposti tarkkailla katutasolla laahustavia metallipetoja ja sopivalla hetkellä myös hivuttautua vihollisen selkään. Ylämaastosta tapahtuvien iskujen käyttökelpoisuutta nostaa vielä entisestään asevalikoimasta löytyvät etähyökkäyksiä hyödyntävät tuliluikut. Uhkaavan näköiset rautakarjut saattavat kaatua huomattavasti pienemmällä vaivalla etäältä musketin avulla kun iholle miekan kanssa juosten. Pelin asevalikoima on varsin kattava ja mielikuvituksellinen. Inspiraatiota on selvästi haettu niin kung fu -elokuvista, tappelupeleistä kuin fantasiakirjallisuudestakin. Lähes kaikki aseet näyttävät mielenkiintoisilta, mutta ennen kaikkea monipuolinen katalogi takaa sen, että eri taistelutyylejä tukevia vaihtoehtoja on tarjolla riittävästi.
Asetelmiltaan tarinan lähtökohdat ovat suorastaan herkulliset. Pariisi itsessään on mallinnettu näyttävästi. Kaduilla makaavat ruumiit sekä hävityksen jäljet kertovat omaa hiljaista tarinaansa kaupungissa tapahtuneista hirveyksistä. Suurin piirtein paketin puolivälin narratiivia aletaan vihdoin lihavoittamaan enemmänkin. Valitettavasti kerrontaan ei kuitenkaan saada koko seikkailun aikana missään vaiheessa erityisen suurta imua. Lopputulos on ihan tyydyttävä, mutta potentiaalinen jatko-osa toivon mukaan pystyy petraamaan juuri tarinallisten osa-alueiden saralla.
Souls-tyyppisten pelien tyypillisimpiä ominaisuuksia on yleisesti niiden poikkeuslaatuinen haastavuus. Tällä osa-alueella Spiders on päättänyt viedä teoksensa aivan toiseen suuntaan. Tarjolla on heti alusta alkaen avustettu pelimuoto, jonka eri parametrejä säätämällä pelistä voi tehdä juuri niin helpon tai vaikean kuin tarve on. Tarjolla on toki tyypillinen huippuvaikea vaikeustaso kovimmille kellokoneiston rukkaajille. Vaikeustasojen säätömahdollisuuskia tarjoamalla teos on mahdollista läpäistä myös rajoittuneemmilla pelitaidoilla tai kyvyillä. Vastaavanlaista lähestyttävyyttä toivoisi nykypäivänä ihan jokaiselta julkaisulta.
Teknisiltä puitteiltaan kyseessä on passeli vaan ei missään tapauksessa mestariluokan suoritus. Kuvallinen anti on ajoittain todella nättiä. Matkan aikana eteen osuu kuitenkin huomattava määrä rumia tekstuureja ja heikommin mallinnettuja hahmoja sekä maastoja. Pitkän päälle myös rusehtavansävyinen yleisilme alkaa hieman kyllästyttämään. Äänisuunttelu ajaa myös asiansa passelisti. Missään vaiheessa tarjolla ei kuitenkaan ole auditiiviselta anniltaan erityisen mieleenpainuvaa tavaraa. Harvassa olevat ruudulla repliikkejä laukomaan pääsevät näyttelijät osaavat hommansa. Metallin kalske taisteluiden tuoksinnassa ajaa myös asiansa mainiosti. Musiikin joukkoon on sentään eksynyt muutama todella onnistunut raita. Yleisesti ottaen viimeistään tekniset puitteet paljastavat Steelrisingin lopulta budjettituotteeksi. Reippaasti normaalin suurtuotannon hintaa alhaisemmalla pyynnillä myytävää pakettia ei täten voikaan arvioida aivan samoilla mittareilla kuin suuremman mittaluokan tai kehitystiimin teosta.
Steelrising on keskitasoa parempi lajityyppinsä edustaja. Aivan genren kärkikastiin ei ole kuitenkaan asiaa kukkoilemaan. Paketin eduksi voi ehdottomasti kuitenkin lukea sen, että se soveltuu huomattavan laajojen vaikeustasosäätöjen ansiosta hyvin myös lajityyppiä normaalisti karsastaville. Kokonaisuutta ei ehkä vuosien päästä muistella ikiklassikkona, mutta kyllä paketin parissa mielellään viettää aikaa. Mahdolliselta jatko-osalta voinee odottaa jo huomattavasti enemmän, joten toivottavasti kauppa käy.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (kauhu, kielenkäyttö, väkivalta)
YHTEENVETO:
*** / *****
Isojen poikien sarjaan kovasti pyrkivän studion välityö. Ei varsinaisesti mikään ikimuistettava klassikko, mutta lajityyppinsä erittäin pätevä edustaja silti.
Keiju-Liisan juhannuskokko sai sinä vuonna naurettavat mittapuut. Aamun koittaessa kirkonkylästä ei ollut enää kuin tuhkaa jäljellä.