Lukuisien vuosien ajan lähes jokaisen Ubisoftin sisäisen studion työstämä Star Wars Outlaws on järkälemäinen teos. Se pyrkii olemaan ensimmäinen Tähtien sota -lisenssiä kantava avoimen maailman sooloseikkailu ja samalla uudistamaan emoyhtiönsä peleistä tuttua hiekkalaatikkokaavaa isolla kädellä. Tarjolla on lopulta erinomainen sci-fi-seikkailu, joka toimisi mainiosti myös ilman tunnettua brändinimeä.
Ajallisesti johonkin Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun välille sijoittuva seikkailu istuttaa pelaajat pikkukriminaali Kay Vessin saappaisiin. Canto Bight -planeetalla äitinsä hylkäämänä varttunut homssuinen nuori nainen haaveilee paremmasta elämästä ja on valmis astumaan sen saavuttaakseen hieman totuttua hämärämmille poluille. Pikkurötösten seuraamuksena päädytään osaksi vähän isompaa keikkaa ja kohta kaikki haisee pahemmalta kuin tauntaunin sisuskalut. Kotiplaneetalta otetaan hatkat laina-aluksen puikoissa ja pian velkaa on suurin piirtein kaikille ulkomaailmoja asuttaville kartelleille enemmän kuin tarpeeksi. Velat selvittääkseen Kay ryhtyy hieman aksolotlia muistuttavan Nix-apurinsa kanssa heittämään keikkaa lähes kaikille rahaa tarjoaville tahoille.
Star Wars Outlaws ei varsinaisesti halua istua minkään tietyn genren alle kovinkaan pitkäksi aikaa. Pääosan ajasta kyseessä on avoimen maailman hiekkalaatikkopeli, mutta tasaisin väliajoin mukaan sekoittuu elementtejä niin Unchartedin kaltaisista elokuvamaisista seikkailupeleistä kuin jopa legendaarisen Eliten kaltaisista avaruustrokaus-simulaattoreista. Kaikki teoksen mekaniikat eivät valitettavasti kuitenkaan ole aivan yhtä hiottuja. Siinä missä avaruustaistelu ja räiskintä ovat varsin toimivia toteutukseltaan, voi osa hiiviskelyosioista olla jopa suorastaan raivostuttavia.
Kay ei varsinaisesti ole seikkailun alkuvaiheessa vielä mikään Nathan Draken kaltainen pyssysankari tai Solid Snaken veroinen hiippailija. Sankarimme ei myöskään kerää kokemuspisteitä tai tasoja, eikä mukana ole minkäänlaista satunnaisgeneroitua varusterumbaa. Sen sijaan päähenkilön taidot sekä kykypaletti kasvavat tehtäviä tekemällä ja viisaampia kuuntelemalla. Varusteita puolestaan parannellaan niihin uusia ominaisuuksia avaavia osia etsimällä tai ostamalla. Alkuun kuolo korjaa muutaman osuman jälkeen, mutta paremman puvun hankkimalla runtua voi ottaa vastaan jo hieman enemmän. Erilaisille neuvonantajina toimiville eksperteille haasteita ja tehtäviä suorittamalla voidaan ansaita kokonaan uusia kykyjä tai parantaa jo ennalta opittuja temppuja. Merkittävä osa vaikkapa hiiviskelykyvyistä avautuukin vasta todella pitkän pelailun jälkeen, minkä vuoksi alkupään sniikkailutehtävät voivat olla merkittävän hankalia.
Ubisoftin tuottamalle avoimen maailman pelille epätyypillisesti kartta ei täyty välittömästi erilaisista tehtävämerkeistä ja muusta roskasta. Valtaville planeetoille mahtuu tekemistä silti vaikka millä mitoin, mutta siitä jyvälle päästäkseen on kirjaimellisesti lähdettävä kaluamaan karttaa joko jalkapatikassa tai sitten Kayn tuhnuista avaruusmopoa käyttäen. Merkittävä määrä sisällöstä avautuu myös orgaanisesti yksinkertaisesti eri hahmoille puhumalla ja vaikkapa kapakissa salakuuntelua harjoittamalla. Ratkaisu on varsin toimiva ja se luo seikkailuun tietynlaista orgaanisuuden tuntua, jollaista useimmista muista firman peleistä on jo vuosien ajan uupunut. Myös kaikkeen linkittyvä mainejärjestelmä tuo mukanaan mukavan lisän, joskaan pidemmän päälle kyseessä ei ole aivan niin merkittävä osa peliä kuin ennakkohehkutuksen perusteella olisi voinut luulla. Yhdelle kartellille kumartamalla, pyllistät jollekin toiselle. Siinä missä Jabban suosiossa olo antaa avaimet tämän linnoitukseen, saattaa jokin suututettu taho lähettää perääsi vaikkapa palkkionmetsästäjiä. Täydellistä tasapainoa on lähes mahdoton ylläpitää, joten yleisesti ottaen onkin kannattavaa valita tarkkaan kenen kädestä syö.
Karkeasti viidelle planeetalle ja näiden lähiavaruuteen sijoittuva seikkailu pitää sisällään varsin kattavan määrän erilaista puuhasteltavaa. Nokkansa voi tunkea mukaan vaikkapa laittomiin vedonlyöntikuvioihin, aarteenmetsästykseen, kiituriajoihin tai vaikkapa salakuljetushommiin. Sivutehtävätyyppien joukosta löytyy varsinaisia helmiä ja erityisesti elokuvistakin tuttu Sabacc-korttipeli ja sen ympärille rakentuvat juonikuviot vievät mukanaan tehokkaasti. Kampanjan itsessään voi lupausten mukaan läpäistä noin 15 tunnissa, mutta oma pelikelloni raksutti lopputekstien rullatessa jossain 40 tunnin tietämillä. Sivupuuhastelusta jäi vielä tekemättä vaikka kuinka paljon. Onneksi tehtävien pariin on mahdollista palata myös kampanjan läpäisyn jälkeen.
Kyseessä on teknisiltä puitteiltaan varsin kaksijakoinen teos. Ubisoftin omaa Snowdrop-moottoria käyttävä Outlaws on ajoittain graafisesti vuoden näyttävimpiä teoksia. Paketin pääasiallisena kehitysstudiona toiminut ruotsalainen Massive Entertainment on tunnettu erityisesti yksityiskohtaisista maastoista ja maailmoista, eikä Outlaws petä silläkään saralla. Karttoihin on ripoteltu aivan uskomaton määrä pieniä yksityiskohtia ja jokaikinen naarmu vaikkapa Gonk-droidin kyljissä on mallinnettu uskomattomalla pieteetillä. Tapahtumapaikat sisältävät myös poikkeuksellisen määrän elämää ja isoimmat kaupungit ja kapakit tuntuvat aidosti eläviltä paikoilta. Hetkittäin meno saa haukkomaan henkeä, ja jopa saman studion samalla moottorilla pyörivä Avatar: Frontiers of Pandora jää näyttävyydessä hopeasijalle. Toisinaan kokonaisuuden pitkä kehitysaika näkyy siellä täällä pilkottavina heikompilaatuisina hahmomalleina, tekstuureina ja animaatiosykleinä.
Siinä missä näkymät ovat pääosin järisyttäviä, on ainakin PC-puolen optimointi valitettavasti jäänyt vielä hieman puolitiehen. Kaikki nupit kaakkoon kääntämällä alkaa jopa tehokone Beastista loppumaan puhti kesken. Pelissä on myös erillinen komentorivin taakse piilotettu Outlaw-tason grafiikka-asetus, jolla touhua saa rukattua vieläkin korkeampiin sfääreihin. Nvidian uutta RTX Direct Lighting -ominaisuutta käytettäessä saadaan ruudunpäivitysnopeus käytännössä puolitettua, mikä tekee pelaamisesta melkoista tervassa kahlailua. Osa graafisista asetuksista tuntuukin olevan mukana seuraavan sukupolven laitekannat mielessä.
Piirun verran krumeluurista tinkimällä kokonaisuuden saa tehokkaalla ja keskitason koneella rullaamaan korkeilla resoluutioilla reippaasti 60 kuvan sekuntivauhdin haamurajan yläpuolella. Valitettavasti tasaisesta vauhdista voi jäädä vain haaveilemaan, sillä tilanteesta ja sijainnista riippuen päivitysnopeus voi sahata todella rankasti. Onkin suositeltavaa lukita päivitysnopeus joko valikoiden tai ulkoisen softan avulla johonkin kiinteään lukuun optimaalisen kokemuksen saavuttamiseksi.
Alimmilla asetuksilla Outlaws kuitenkin näyttää edelleen aivan naurettavan kauniille ja se on helppo saada pyörimään myös hieman nuhaisemmalla kokoonpanolla. Tiltin Little Princessillä ja Temptressillä homman saa rullaamaan varsin pelattavilla nopeuksilla asetuksia hieman räpläilemällä ja resoluution ollessa korkeimmillaan 1080p. Rog Ally X:llä kokemus on nippa nappa pelattavan puolella ja alimmilla asetuksilla päivitysnopeus asettuu vaativimmissa kohtauksissa suurin piirtein 30 kuvan sekuntivauhdin tietämille. Steam Deckillä pelaamaan ei pääse virallisesti lainkaan, sillä peli ei ole toistaiseksi saatavilla Steamista.
Tarina itsessään on laadultaan hieman kaksijakoinen. Ajoittain meno on Tähtien sotaa parhaimmillaan ja pelaajan on helppo tuntea itsensä osaksi isompaa universumia. Toisinaan narratiivi tuntuu kompastelevan ja loppua kohden vauhti kiristyy vähän liikaakin. Muutamat hahmot pyörähtävät ruudulla vain hetken verran ja aivan kaikki juonenkäänteet eivät saa täysin tyydyttävää ratkaisua. Kokonaisuutena paketti on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa.
Star Wars Outlaws ei ole kaikilta osa-alueiltaan täysi napakymppi. Muutamat heikommin toimivat mekaniikat, tarinankerronnan kompastelu ja teknisen toteutuksen vielä pienoinen hiomattomuus eivät kuitenkaan onnistu himmentämään kokonaisuuden loistokkuutta merkittävästi. Parhaimmillaan vaikkapa Mos Eisleyn kuuluisassa kanttiinissa juoruja kuunnellessa tai Tosharan aroilla mopolla huristellessa on helppo unohtaa ajankulu kokonaan. Vahva siellä olon tunne vie tehokkaasti mukanaan ja pian huomaakin nakutelleensa tehtäviä eteenpäin yön pikkutunneille saakka. Vaikkei lopullinen teos aivan täydellisyyteen yllä, on se ainakin allekirjoittanelle viime vuosien parhaita Star Wars -tuotteita – ellei jopa paras. Samalla se on heikkouksistaan huolimatta erinomainen peli.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
****(*) / *****
Pienistä heikkouksistaan huolimatta erinomainen avaruusseikkailupeli. Audiovisuaaliselta toteutukseltaan ajoittain suorastaan mykistävä toteutus saa jopa tehokkaimmankin PC:n huutamaan lisähapen perään. Tekniset ja narratiiviset kömmähdykset eivät onnistu viemään teoksen kirkkainta hohtoa.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4090 24 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070ti Super
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5-12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 GT 6000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Tiltin arvostelukoneista voit lukea lisää täällä.
Toistaiseksi Jaana oli muistanut, että mogwaita ei saa ruokkia kahdentoista jälkeen.
Lue myös: Kerettiläisiä karsimassa – arvostelussa Warhammer 40,000: Space Marine 2