Vuonna 2011 julkaistu Warhammer 40,000: Space Marine oli erinomainen räiskintää ja lähitaistelua yhdistänyt seikkailupeli, joka osasi hyödyntää maineikkaan lisenssinsä hyviä puolia poikkeuksellisen kunniakkaasti. Nyt uuden studion kehittämä jatko-osa lupaa tehdä kaiken kauniimmin ja paremmin. Väittämät pitävät poikkeuksellisesti paikkansa, sillä seuraaja on kulttistatuksensa saavuttanutta edeltäjäänsä monipuolisempi ja parempi kokonaisuus.
Graia-planeetalla pahasti reisilleen menneen operaation jäljiltä ensimmäisen osan päähenkilö Demetrian Titus tuomittiin inkvisition toimesta vääräoppisuudesta. Arvonimestään riisuttu karju on suorittanut tehtäviä kuolemanpartion riveissä viimeisen sadan vuoden ajan, mutta nyt palvelus lähestyy loppuaan. Titus palautetaan ultramariinien joukkoon luutnantin arvossa. Kahden muun avaruusmariinin kanssa olisi sitten tarkoitus aloittaa Kadaku-planeetan puhdistus Tyranid-saastasta.
Tarina itsessään on varsin yksinkertainen eikä aiemman pelin tuntemusta suuremmin vaadita, joskin muutama mukana pyörivä hahmo muistuttelee tasaisin väliajoin edellisen osan tapahtumista. Kyseessä on Warhammer 40K -universumille tyypillisesti ultraväkivaltainen, synkkä ja testosteronin katkuinen väkivaltaeepos, jonka aikana ei suuremmin läppää heitetä tai romantiikkaa viritellä. Toki kurttuotsainen äijäily saavuttaa jo itsessään ajoittain sellaiset tasot, että menoa on vaikea ottaa välillä tosissaan. Pelin kehittänyt Saber Interactive tuntuu ymmärtäneen käytössä olevasta lisenssistä juuri sen olennaisen, eikä siltä osin fanikunnan tarvitse pettyä.
Paketin pääpaino on edeltäjästään poiketen tällä kerralla moninpelillä. Koko teos on, ensimmäinen tehtävä poislukien, mahdollista kahlata hurmeisesta alusta visvaiseen loppuun saakka kahden muun pelaajan kanssa yhdessä. Menoon voi hypätä mukaan milloin tahansa ja sieltä voi myös poistua kesken. Tietokoneen ohjastamat botit täyttävät tarvittaessa puuttuvat paikat. Koheltamaan pääsee keskenään alustasta riippumatta ja ristiinpeluun pitäisi toimia konsolien, pc:n sekä eri kauppapaikkojen versioidenkin välillä. Crossplay-ominaisuutta en tosin vielä päässyt testaamaan arvostelujakson aikana.
Noin 10 tunnin mittaisen kampanjan lisäksi mukaan on pultattu narratiivisesti päätarinan rinnalla kulkeva Operations-pelitila, jossa sankarikolmikon operaatiota tuetaan erinäisiä taustatehtäviä tekemällä. Yllättävän syvällinen pelitila pitää alkuun sisällään kuusi tehtävää ja hahmoluokkaa, mutta molempia tullaan lisäämään ilmaisina sekä maksullisina sisältöpäivityksinä julkaisun jälkeen. Jo nyt kyseessä on varsin maukas kattaus lisäpelattavaa, mikäli kampanjan jälkeen vielä sahamiekan terä kaipailee lisää suolenpätkiä sahattavaksi. Kahden PvE-kokemuksen ohella tarjolla on myös PvP-tila, jossa mittaa pääsee ottamaan toisten ihmisten ohjastamista mariineista.
Ensimmäisen osan tavoin pelimekaanisesti kyseessä on lähitaistelua ja räiskintää näppärästi yhdistävä kolmannen persoonan seikkailupeli. Toisin kuin vaikkapa Gears of War -sarjan peleissä, Titus ja kumppanit eivät tosin voi ottaa kyykyssä suojaa laisinkaan, vaan paino on enemmän aggressiivisella hyökkäämisellä kuin passiivisella kykkimisellä. Kahta tuliluikkua, yhtä lähitaisteluasetta sekä kranaatteja mukanaan kantavat mosurit pilkkovat, halkovat ja räjäyttävät kaiken vähänkään epäilyttävän matkan varrelle sattuvan sellaisella vimmalla, että heikompia hirvittää. Lähitaisteluun tuodaan syvyyttä vastaliikkeiden ja väistöjen muodossa. Kuntopisteitä puolestaan palautetaan kaikenmaailman avaruusperkeleitä väkivaltaisesti teloittaen. Uskomattoman brutaaleja lopetusliikkeitä onkin koodattu mukaan sellainen nippu, ettei tylsistymään pääse missään välissä.
Space Marine 2 on tekniikkansa puolesta varsin hiottu paketti vaikkakaan täysin puhtain paperein ei sentään testeistä selvitä. Optimointia on tehty reippaasti ja teoksen saa pyörimään erilaisilla kokoonpanoilla varsin vaivatta. Tehokone Beastilla homma rullaa kauniisti kuin se kuuluisa junan vessa. Valitettavasti ultraleveitä resoluutioita ei tueta vielä ollenkaan. Ultrawide-näytöillä pelaavat joutuvat siis toistaiseksi tyytymään 16:9 kuvasuhteeseen ja mustiin surupalkkeihin näytön reunoilla. Tuen on kuitenkin luvattu saapuvan jo lähitulevaisuudessa. Isompia bugeja pakettiin ei ole eksynyt juurikaan, tosin arvostelujakson aikana peli kaatui muutamaan otteeseen.
Visuaalinen toteutus on todella näyttävää. Warhammer 40K -maailmalle tyypillinen massiivisen skaalan tuntu on saatu siirrettyä ruuduille poikkeuksellisen onnistuneesti. Aivan kaikkia moderneimpia grafiikkajärjestelmiä ei tueta. Säteenseurantaa tai muita vastaavia herkkuja mukana ei ole ollenkaan. Vanhempia rasterointijärjestelmiä käyttävä valaistus on onneksi onnistuttu virittämään niin näyttäväksi, ettei moisia jää isommin kaipailemaan. Käytössä oleva Saber Interactiven oma Swarm-pelimoottori on tunnettu massiivisia vihollismassoja ruuduille piirtävästä mallinnusjärjestelmästään. Tyranideja vyörytetään ruudulle samalla tavoin kuin kehitystiimin aiemmassa World War Z -räiskinnässä. Tekniikka vakuuttaa edelleen ja aaltomaisesti pitkin mantuja eteenpäin pyyhältävät vihollismassat ovat aina vaikuttava näky.
Optimoinnin osalta homma tuntuu olevan vielä piirun verran kesken. Tehokone Beastilla meno on erittäin tasaista kaikki silmäkarkit aivan tappiin säädettynä. Muillakaan testikoneilla ei ollut suurempia ongelmia pyörittää kokonaisuutta grafiikasta isommin karsimatta. Budjettikone Little Princessillä krumeluurin laadusta joutui tosin karsimaan jo jonkin verran sulavat päivitysnopeudet saavuttaakseen. Steam Deckillä ja Rog Allylla tilanne on toisin. Valven Steam Deckillä ruudunpäivitysnopeudet jäävät alle 30 sekunnin vauhtiin, joten en pidä teosta erityisen pelattavana kyseisellä alustalla. Allylla homma rullaa hieman sujuvammin, mutta raskaimmissa kohdissa ruudunpäivitysnopeus alkaa laahaamaan silläkin jo pelikelvottomissa lukemissa. Optimointiongelmat ovat kehittäjien tiedossa ja ennakkotietojen mukaan murheenkryynejä hiova päivitys on tulossa pian julkaisun jälkeen.
Kun jo ennalta erinomaisesta edeltäjästään pistetään paremmaksi lähes jokaisella osa-alueella, on kokonaisuudesta vaikea lähteä valittamaan isommin. Uskomattoman hurmeista räiskintää ja mätkintää kauniilla tarjottimella tarjoileva Warhammer 40,000: Space Marine 2 on loistava peli. Lajityypissään varsin mittavan kattauksen pelattavaa sisältävä paketti on kaunis ja hiottu kokonaisuus, jota voi suositella niin miniatyyrisaagan faneille kuin ihan vain yleisesti hyvien videopelienkin ystäville.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta)
YHTEENVETO:
****(*) / *****
Warhammer 40,000: Space Marine 2 on lähes kaikilla osa-alueilla edeltäjästään paremmaksi paneva toimintapeli. Graafisesti näyttävää peliä on helppo suositella, joskaan hurmeisen luonteensa takia se ei sovellu aivan kaikille.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4090 24 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4070ti Super
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5-12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 GT 6000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Tiltin arvostelukoneista voit lukea lisää täällä.
Tätä hyttysparvea ei enää ohvilla taltuteta.