PlayStation 4:n alkuaikojen ensimmäisten PS+-pelien joukkoon lukeutuneen Contrastin ja muutama vuosi sitten julkaistun We Happy Few:n kehittäneen Compulsion Gamesin uutukainen tarjoilee pelaajille Pohjois-Amerikan syvän etelän myytteihin ja taruihin pohjautuvan seikkailun. Vaikka rohkeita aiheita pelkäämätön kokonaisuus ei loista aivan jokaisella osa-alueellaan, jättää se silti suuhun hyvän jälkimaun.
Hurrikaanikauteen valmistautuva Hazel odottelee äitiään saapuvaksi kotiin rämeen reunalla sijaitsevalle asuntovaunualueelle. Pian alueelle osuva tulva vie niin äidin kuin kotitönönkin mennessään. Yrityksistä huolimatta tytär ei saa villisti tulvan vietävänä valuvaa taloa kiinni. Luovuttaminen ei kuitenkaan kuulu päähenkilömme luonteenpiirteisiin, joten hän hakeutuu isänsä rikkaan äidin puheille apua pyytämään. Pian suvun salaisuudet alkavat paljastumaan ja äidin katoamisen taustalla olevat pahuuden voimat näyttävät todelliset kasvonsa.
South of Midnight on suunniteltu näyttämään modernilta stop motion -animaatiolta. Visuaalista lainaa on otettu muun muassa Henry Selickin legendaarisilta Painajainen ennen joulua– sekä Coraline ja toinen todellisuus -animaatioelokuvilta. Käytännössä tyylittely näkyy hahmojen ulkomuodossa ja animoinnissa. Hahmot ovat kuin puusta veistettyjä nukkeja tyyliteltyine kasvonpiirteineen ja ylisuurine raajoineen. Kaikki liike puolestaan on purkitettu animaatioille tyypillistä noin 15 ruudun sekuntivauhtia hyödyntäen. Ratkaisu on toimiva: parhaimmillaan meno on todella näyttää käsin animoidulta.
Äänipuolen tyylittelyssäkään ei ole laiskoteltu. Ääninäyttely on kautta linjan erinomaista ja erityisesti Adriyan Rae Hazelin roolissa ansaitsee suitsutusta. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että tarinan paholaisen roolissa kähisee Star Wars -fanaatikkojen suursuosikki Ahmed Best. Ääninäyttelyn ohella teos on myös suorastaan pakattu täyteen kiehtovan kuuloista musiikkia. Säveltäjä Olivier Deriviere on säveltänyt lähes jokaista toimintakohtausta varten erillisen musiikkikappaleen. Biisit nojaavat vahvasti afroamerikkalaiseen lauluperinteeseen niin sanoituksiltaan kuin tyyliltään. Onnistunut soundtrack vahvistaa pelin jo ennestään poikkeuksellisen vahvaa identiteettiä merkittävästi.
Pelimekaanisesti kyseessä on melko suoraviivainen tasohyppely kevyillä taisteluelementeillä. Hazel pomppii ja liitää pitkin maita ja mantuvia varsin sulavasti, mutta itse taistelu jättää tuntumassaan hieman toivomisen varaa. Vihollisten virkaa toimittavia Haint-demoneja lätkitään pataan maagisten kudontakoukkujen avulla. Erilaisten väistöjen, torjuntojen ja vastahyökkäysten järjestelmä muistuttaa pintapuolisesti kovasti esimerkiksi PlatinumGamesin Bayonetta-peleistä tuttua menoa. Valitettavasti ajoitukset ja yleinen tuntuma ei yllä selvien esikuviensa tasolle, joten yleisfiilistä voi kuvailla lähinnä löysähköksi. Missään vaiheessa taistelu ei ala kuitenkaan tympimään tai ärsyttämään. Osin tästä saanee kiittää poikkeuksellisen anteeksiantavaista vaikeustasoa.
Teknisiltä puitteiltaan hommat ovat varsin hyvin klaarissa. South of Midnight ei hyödynnä mitään huippumoderneja järjestelmiä tai kikkoja, mutta se on silti ajoittain todella kaunista katseltavaa. Konepellin alla ei tarvitse olla murisemassa tuhansien eurojen edestä rautaa saadakseen homman pyörimään sujuvasti, ja vähänkään tehokkaammalla kokoonpanolla krumeluurin vai heittää huoletta tappiin asti. Homma soljuu myös Steam Deckillä ja Rog Allylla kertakaikkisen erinomaisesti. Moderneista skaalaimista tuetaan valitettavasti vain DLSS:ää, joten AMD:n ja Intelin kortteja käyttävät joutuvat jäämään nuolemaan näppejään. Toisaalta koko paketti rullaa ilman skaalaustakin sen verran sulavasti, ettei asiasta oikeastaan muodostu minkäänlaista ongelmaa.
Noin kymmentuntisen kampanjan pelaa alusta loppuun hymyssä suin. Suomalaiselle pelaajalle teoksen aihealue ja kulttuurikonteksti tarjoilee myös mukavasti aitoa eksotiikkaa. Etelävaltojen tarustoa ei näillä lakeuksilla liikaa etsimättä esiin tuoda ja näin upeasti kerrottuna vielä harvemmin. South of Midnight ottaa lainaa sieltä sun täältä, ajoittain jopa Shakespearelta, mutta onnistuu silti tuntumaan alusta loppuun täysin omanlaiseltaan kokonaisuudelta. Kyseessä on studionsa toistaiseksi paras peli – ei ehkä ihan mestariteos, mutta ehdottomasti erinomainen kokemus.
Saatavilla: PC (testattu), Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐
Audiovisuaalisesti täysin omanlaisensa seikkailupeli hurmaa tyylillään. Syvän etelän tarustoa laajalti hyödyntävä tasoloikinnan ja taistelun yhdistelmä jättää toivomisen varaa lähinnä taistelujärjestelmän osalta.
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 9800X3D
Keskusmuisti: 64 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5090 32 Gt
Tehokone 2 “Valkoinen Valas”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7700X
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 5070 Ti
Yhdistelmäkone “Khimaira”
Prosessori: Intel Core Ultra i5 265K
Keskusmuisti: 48 Gt 8 400 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 9070XT
Budjettikone “Little Princess”
Prosessori: AMD Ryzen 8700G
Keskusmuisti: 16 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: AMD Radeon 780M (integroitu)
Rog Ally X
Steam Deck
Lue myös: Laadukas näytönreunan kumppani – arvostelussa Logitech MX Brio
Lue myös: Hei me kasataan: LEGO Mario Kart – Baby Mario vastaan Baby Luigi (72034)