Assassin’s Creed -sarjaan kolmannen osan myötä tuodut merenkäyntitehtävät osoittautuivat sen verran pidetyiksi, että sarjan neljäs osa Black Flag rakennettiin täysin merirosvoiluteeman ympärille. Sittemmin merille on päässyt jollain tapaa useimmissa sarjan osissa. Ubisoftilla kuitenkin haistettiin potentiaalinen markkinarako, ja kokonaan salamurhauksesta riisuttua piraattiseikkailua on työstetty jo yli kymmenen vuoden ajan. Ongelmaisen projektin kehitys on kaiketi aloitettu alusta lukuisia kertoja ja kehitystiimit sekä niiden jäsenet ovat vaihtuneet kehityksen aikana kuin messipojat Tallinnan laivalla. Useasti jopa kuopatuksi oletettu projekti on vihdoin lipunut ulos kotisatamasta kansainvälisille vesille.
Aloitetaan huonoilla uutisilla: Skull and Bones ei suinkaan ole täysiverinen merirosvoilusimulaattori. Siitä on riisuttu merkittävä osa esimerkiksi Assassin’s Creed IV: Black Flagista tutuksi tulleista mekaniikoista ja vaikkapa Raren kehittämälle Sea of Thievesille se on korkeintaan etäistä sukua. Hyvänä uutisena voin kuitenkin heti kättelyssä mainita, että kyseessä on silti ihan hyvä peli. Kun tuulet puhaltavat juuri oikean suuntaisesti ja kuun asento on suotuisa, paketti tarjoilee jopa välähdyksiä erinomaisuudesta. Vielä nykymuodossaan se ei kuitenkaan vielä ole valmis lunastamaan täyttä potentiaaliaan.
Seikkailu aloitetaan räiskyvästi ja suoraan toiminnan keskeltä. Tuhoon tuomitun purtilon puikoissa käydään taistelua täysin ylivoimaista vastusta vastaan. Ruudinkatkuisen taiston jäljiltä meren syvyyksiin vajoavan miehistön joukosta muutama pelastuu läheiselle karikolle. Kohtalaisen kattavan mutta ubisoftille tyypillisen rajoittuneen hahmonluonnin jälkeen päästään ottamaan vastaan seikkailun mekaniikkoihin perehdyttävät aloitustehtävät. Lopulta pienen optimistijollan puikossa aletaan suorittamaan suorastaan turhauttavan yksinkertaisia nouto ja keräilytehtäviä. Kampanjan aloitus on suorastaan musertavan heikkoa tavaraa. Pelimekaniikkoja käydään läpi hirvittävällä tahdilla ja ruudulle puskee ties mitä ohjeistusta erilaisista järjestelmistä. Järkyttävistä informaatioähkyistä huolimatta iso osa oikeasti tarpeellisista perusjärjestelmistä ohitetaan sivuhuomautuksella. Hissukseen menoon alkaa kiertymään sopivaa jengaa ja varsinkin ensimmäisen isomman laivan ruorissa teos pääsee vihdoin täyteen vauhtiin.
Pääpaino on merillä seilaamisessa ja laivojen välisissä taisteluissa. Kapteenihahmollaan pääsee kyllä talsimaan satamissa ja saarilla, mutta esimerkiksi sapelia tai tussaria ei päästä heiluttelemaan missään vaiheessa. Jalan ollessa hahmolla pääsee lähinnä hieromaan kauppaa, kehittämään uutta laitteistoa tai poimimaan uusia tehtäviä suoritettavaksi. Merta kyntäessä, massiivisten kanuunoiden pauhatessa, purjeiden tuulessa lepattaessa ja aaltojen liplattaessa on muiden järjestelmien heikkoudet kuitenkin helppo unohtaa.
Taisteluiden alkaessa Skull and Bones paljastuu hyvin pitkälti laivoilla pelattavaksi toimintaroolipeliksi. Eri laivoilla on selvät roolit. Tankiksi luokiteltu paatti ottaa kauniisti osumaa vastaan muttei juurikaan jaa sitä takaisin päin. Luonnollisesti DPS-luokan risteilijä antaa runtua kovalla kädellä ja osumaa ottaessaan se seilaa mielellään tankilla pelaavan taakse turvaan. Laivakavalkadin joukossa on luonnollisesti myös esimerkiksi parantajien kaltaisia genrevakioita. Suurin osa merialueista on aina puhtaasti PvE-alueita, eikä pelaajien välinen sodankäynti ole niillä mahdollista. Toisten ihmiskapteenien ohjastamien purtiloiden kimppuun voi käydä erillisissä aluekiistoissa ja erikoistehtävissä. Ratkaisu on onnistunut ja täten pelaajien välisiä kahakoita mielellään välttelevillä seikkailijoilla on täysi rauha puuhastella omiaan vailla pelkoa trolleista tai kiusaajista.
Itse taisteleminen ja merenkäynti tapahtuu reaaliaikaisesti. Kippoa ohjastetaan joko kapteenin silmistä kuvattuna ruoria käännellen tai laivan takakuvakulmasta ohjastaen. Tykit ja muut aseet sijoitetaan paatin kansille ja laidoille vapaasti kapasiteetin rajat huomioon ottaen. Aseita voi laukoa vain niihin suuntiin, mihin niiden sijoittelu tykkien kääntämisen mahdollistaa. Aseistuksen strateginen sijoittelu on siis hyvä tehdä niin, että se tukee juuri omaa pelityyliä. Toiminta on loppupeleissä esimerkiksi kantaisäänsä Black Flagiin verrattuna huomattavasti arcademaisempaa. Ratkaisu ei varmaan miellytä kaikkia, mutta sen ansiosta teosta on kiva nakutella välillä myös lyhyissä pätkissä vaikkapa television katselun ohessa.
Audiovisuaalisesti Skull and Bones on melkoinen sekasotku. Juuri oikeissa olosuhteissa merimaisemat voivat olla todella näyttäviä, mutta varsinkin rantojen läheisyydessä tekstuurien ja mallien ankeutta on vaikea olla huomaamatta. Eri grafiikkaelementtien välillä on huomattavia laatueroja, mikä on omiaan kertomaan pitkästä kehitysajasta. Maissa ollessa meno on visuaalisesti lähempänä Xbox 360 -aikakauden julkaisuja kuin moderneja nykypelejä. Audiopuolella suoriudutaan sentään hieman paremmin: tykkien pauhu sekä miehistön rallatukset raikaavat juuri sellaisella tarmolla kuin pitääkin.
Ajasta jälkeen jäänyt visuaalinen anti tuo mukanaan myös etuja. Menon saa rullaamaan melkeinpä laitteella kuin laitteella erittäin sujuvasti. Millään Tiltin testikoneista ei ollut suuremmin ongelmia saada ruudunpäivitysnopeutta pysymään huomattavan korkeilla tasoilla, ellei jopa käytettyjen monitorien natiiveilla päivitystaajuksilla. Paketti skaalautuu alaspäin huomattavan sulavasti ja näyttää asetuksia karsimalla varsinkin kannettavien pelikoneiden pienemmiltä näytöiltä varsin mukiinmenevältä. Steam Deckillä teosta ei saa pyörimään ilman kikkailua, sillä se on toistaiseksi saatavilla ainoastaan Ubisoftin oman applikaation kautta. Rog Ally Z1 Extremellä ja Lenovo Legion Go:lla rosmoilu sentään rullaa pehmeästi kuin kapteenin hytin hyyskä.
Skull and Bones on lopulta enemmän kuin osiensa summa. Sekasotkuisesta audiovisuaalisesta annista, huomattavan heikosta aloituksesta ja karsituista mekaniikoista huolimatta kyseessä on sittenkin melko hauska peli. Kasuaaliksi toimintaroolipeliksi se on massasta iloisesti poikkeava kokonaisuus. Helposti lähestyttävän toiminnan ansiosta sitä on hauska neppailla hetken tai pari ja kokea silti jatkuvasti saavuttavansa jotakin. Mikään mestariteos tämä ei missään nimessä ole, mutta pinnan alta paljastuu lopulta varsin nautittava kokemus.
Saatavilla: PC (testattu), PS5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, päihteet)
YHTEENVETO:
***(*) / *****
Pitkän ja ongelmallisen kehityskaaren lopputulema ei varmasti miellytä kaikkia teosta odottaneita. Vaikka potentiaalia jätetään pöydälle lunastamatta jonkin verran, on tarjolla silti varsin maistuvaa pelattavaa kunhan odotuksensa malttaa ensin säätää oikealle tasolle.
Käytetyt arvostelukoneet:
Tehokone “Beast”
Prosessori: AMD Ryzen 7 7800X3D
Keskusmuisti: 32 Gt 6 000 MHz DDR5
Näytönohjain: Nvidia RTX 4090 24 Gt
AMD-kone “Beauty”
Prosessori: AMD Ryzen 5 5600
Keskusmuisti: 16 Gt 3 600 MHz DDR4
Näytönohjain: AMD Radeon 7600
Intel-kone “Temptress”
Prosessori: Intel Core i5 12600K
Keskusmuisti: 32 Gt 3 200 MHz DDR4
Näytönohjain: Intel Arc 770
Rog Ally Z1 Extreme
Lenovo Legion Go
Lue lisää Tiltin arvostelukoneista täältä.
Kapteenin päiväkäskyistä kaikkosi kaikki uskottavuus uusien nahkahousujen myötä: miehen ääni vaihtui puristuksen takia bassosta falsettiin.