Vuonna 1986 Tshernobylin ydinvoimalassa tapahtuu kohtalokas räjähdys. Se aiheuttaa voimalan ympäristöön anomalioiden ja tappavien mutanttien täyttämän Vyöhykkeen, josta stalkereiksi kutsutut seikkailijat etsivät arvokkaita artefakteja. Tähän maailmaan sijoittuu Arkadi ja Boris Strugatskin klassiseen scifi-romaaniin löyhästi perustuva S.T.A.L.K.E.R. -pelisarja, jonka kolmas osa on nimeltään Call of Pripyat.
Uusi S.T.A.L.K.E.R. sijoittuu välittömästi ykköspelin tapahtumien jälkeen, kun tie Vyöhykkeen ytimeen on viimein avattu. Ukrainan armeija lähettää viisi helikopteria kohti Vyöhykkeen keskipistettä, mutta ne katoavat matkalla. Asiaa lähetetään selvittämään pelin päähenkilö, tiedustelupalvelun agentti Degtyarev. Edeltäjiensä tapaan Call of Pripyat on avoimen maailman peli, joka tarjoaa tutkittavaksi kolme aluetta. Näistä ensimmäinen on soinen syrjäseutu, toinen Jupiter-radiotehtaan ympäristö ja kolmas onnettomuuden vuoksi evakuoitu Pripyatin pikkukaupunki.
Mikäli aiempien S.T.A.L.K.E.R. -pelien pelaaminen on tyssännyt niiden bugisuuteen, luvassa on hyviä uutisia: Call of Pripyatissa suurin osa bugeista ja kaatuilusta on korjattu. Myös edellisen osan eli Clear Skiesin virheistä on opittu: pelaajalle ei enää ryöpytetä tylsiä nettiroolipelityylisiä “tapa viisi vihollista” -tehtäviä, eivätkä tekoälyhahmot enää ratko tai mokaa tehtäviä omin päin. Tehtävärakenne pysyy kasassa ja toiminta tuntuu mielekkäältä. Lisäksi aluetta voi jäädä tutkimaan vapaasti kun peli on vedetty läpi.
Pelimoottorin ikä alkaa hieman näkyä etenkin pelihahmojen animaatiossa ja piirtoetäisyyksissä, mutta siitä huolimatta sekä pelin ulkoasu että äänimaisema luovat hienon kuvan rapistuneesta ja melankolisesta tuhonjälkeisestä Vyöhykkeestä. Käsikirjoitus ei loista, muttei ärsytäkään. Parissa käänteessä se onnistuu tylyttämään hienosti. Pahin tunnelman rikkoja on edelleen ääninäytteleminen. Parhaimmillaan se on kamalaa jamesbond-venäjäaksenttia, pahimmillaan samaa väkinäisellä jenkkislangilla höystettynä.
S.T.A.L.K.E.R.: Call of Pripyat on viimein se peli, joka sarjan ensimmäisen osan olisi pitänyt olla. Pelissä on kömpelöitä vikoja, mutta kokonaisuutena se tarjoaa tunnelmallista, hidastempoista ja kiinnostavaa avoimen maailman räiskintää pelaajille, joille tunnelma on tärkeämpää kuin uusin teknologia ja jatkuva rytinä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Tunnelmallista ja hidastempoista FPS-toimintaa.
– JANOS HONKONEN
