Valitettavasti ei. Contra: Rogue Corps on alusta alkaen täyttä tuskaa. Ohjaus on tyritty pahemman kerran, vaikka peli ei varsinkaan alkupuolella tarjoa sen kummempia haasteita vihollisten osalta niin laadultaan kuin määrältään. Tähtäin ei ainakaan Nintendo Switchin ohjaimilla käänny lainkaan minne pitäisi, vaan lähes aina hiukan sivuun kohteesta. Päähahmo Kaiser-cyborgi juoksee kentästä ja missiosta toiseen kuin päätön kana, eikä kehnojen kontrollien vuoksi tämä Dolph Lundgrenin kadonnut velipuoli voi kuin räiskiä mielipuolisesti aina aseen ylikuumenemiseen asti. Onneksi Kaiserin matkaa seuraa naispuolisen koordinaattorin ja kartturin ääni, joka neuvoo mihin kääntyä ja mitä asetta kulloinkin kannattaisi käyttää.
Contralta nyt ei osannut odottaakaan HD-tason grafiikkaa, vaan enemmänkin retrohenkistä visuaalisuutta. Eräällä tavalla sitä nyt sitten saatiin, sillä Contra näyttää ensimmäisen PlayStationin aikaiselta kolmiulotteisuutta hakevalta tuotokselta, jotka näyttivät kuvaa pehmentäviltä kuvaputkitelevisioilta huomattavasti paremmalta. Contra: Rogue Corps on äärimmäisen ruma peli, jonka tekstuurit ovat auttamattoman kehnoja. Nollabudjetin indiepelitkin pystyvät parempaan kuin Contra: Rogue Warsin kehittänyt Toylogic, joka kertoo auttaneensa 2000-luvun alkua muistuttavilla verkkosivuillaan muun muassa Wiin Super Smash Bros. Brawlin tekemisessä.
Kaiserin lisäksi pelattavia hahmoja ovat naiskauneutta edustava Ms. Harakiri (jolla tosin on vatsassaan roikkuva ulkoavaruuden otus), panda nimeltään HB (Hungry Beast) ja harvinaisen ruma joskin sivistynyt monsteri Gentleman. Huumoria on haettu hahmovalikoimasta alkaen, mutta sen onnistuneisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Sotureilla on ulkonäön lisäksi eroja myös asevalikoimassa, joskaan erot eivät ole kovin ratkaisevia tositoimissa.
Contra: Rogue Corps sijoittuu SNESin Contra III: The Alien Warsin (PAL-versio oli nimeltään Super Probotector: Alien Rebels) jälkeiseen maailmaan. Sarjakuvahenkiset välivideot tarkentavat tyhjänpäiväistä tarinaa, johon on ilmeisesti yritetty myös sisällyttää huumoria. Harmi, ettei mikään tässä pelissä juuri naurata. Poikkeuksen tekee ensimmäisen kerran ruudulle mäiskähtävä ruumis, joka tuijottaa pelaajaa kauhistuneilla silmillään. Contra: Rogue Corpsissa vedetään tarina ja tapahtumat tarkoituksellisen reippaasti överiksi, minkä pitäisi edes periaatteessa hymyilyttää. Pitäisi.
Pelimoodit ovat kaiken tylytyksen jälkeen kohtuullisen monipuolisia. Teos sisältää tavallisen kampanjatilan ohella verkkomoninpelin eri variaatioineen ja neljän pelaajan couch co-op -tilan. Ne saattaisivat tuoda lisää elinaikaa Konamin klassikon uudelleenlämmittelylle, mutta kun perusasiat ovat tällä tolalla, on vaikea keksiä miksi Contra: Rogue Corpsiin käyttäisi yhtään enempää aikaa. Tarinat kertovat, että muilla konsoleilla Contra: Rogue Corps näyttäisi astetta paremmalta, mutta ei sekään vielä peliä pelasta.
Tämän kokemuksen jälkeen on vaikea ymmärtää, miksi Contra: Rogue Corps on päästetty tällaisenaan markkinoille. Se vaikuttaa hutaisten tehdyltä, sekavalta ja pelaajia aliarvioivalta. Contran ylimmät ystävät bongaavat varmasti viitteitä aiempiin peleihin ja hahmoihin, mutta tämä ilo ei peitä pelin puutteita.
Onnistuneita kahden tatin ammuntapelejä on nähty viime vuosina runsaasti, mutta Contra: Rogue Corps ei tähän joukkoon kuulu. Sitä on vaikea suositella sarjan kovimmille faneillekaan, sillä Contra: Rogue Corps ei käy edes kunnianosoituksesta.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, Switch (testattu), Xbox One, Xbox One X
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta, kielenkäyttö)
Contra: Rogue Corpsin panda saattoi olla hyvä idea pikkujouluissa.