Keväällä julkaistun Painkiller-pelin seuraaja jatkaa siitä, mihin edeltäjä jäi. Helvetilliset voimat ovat valloillaan ja Daniel Garneria tarvitaan taas.
Ensimmäinen osa vyörytti pelaajan eteen massiivisen määrän ammuttavaa, eikä nyt tehdä poikkeusta. Pelaaja ympäröidään heti alussa joka suunnasta kohti vyöryvällä vihollisarmeijalla, minkä jälkeen onkin aika vetää niin sanotusti liikkuvat taakse ja antaa palaa.
Ensimmäinen taso on jo lähes liian karmaiseva: hylätty lastenkoti, jonka asukit juoksevat itkien vastaan kädessään suurehko lihaveitsi. Innokkaimmat mukulat syttyvät vielä tuleen lähietäisyydelle päästyään. Mukana on myös cyber-Pinokkio: lapsirobotti jonka nenä ei veny valehdellessa, vaan tappaessa.
Karmivasta lasten tappamisesta siirrytään onneksi melko nopeasti teloittamaan koomikoita. Alkupään kentät näyttävät hyviltä, mutta aika pian herää vaikutelma materiaalista, joka jäi yli ensimmäisestä osasta. Juonella tai tarinalla ei vieläkään ole mitään annettavaa.
Alun innostus laantuu nopeasti: muutama uusi taso ja pari uutta pyssyä eivät auta pitkälle. Aivoton ammuskelu on yhä parasta pieninä kerta-annoksina.