Nintendo DS on inspiroinut Namcoa kehittämään täysin uniikin peli-idean. Pac-Pixissä pelaajan tehtävänä on jahdata kummituksia piirtämällä Pac-Maneja ja ohjaamalla niitä kosketuskynän avulla. Systeemi on kiitettävän armelias, joten luomusten ei tarvitse olla kuin hieman sinne päin. Kuvaan tulee kuitenkin jatkuvasti mukaan uusia elementtejä, kuten piirrettäviä nuolia, tietyssä järjestyksessä syötäviä kummituksia ja piirtämistä häiritseviä maaliläikkiä, jotka pitävät pelaajan varpaillaan.
Piirtäminen tarjoaa erittäin vekkulin ja omaperäisen pelikokemuksen, joka vangitsee aluksi pelin ääreen pelkällä uutuudenviehätyksellään. Pidemmän päälle Pac-Pix kompastuu kuitenkin samaan ongelmaan, joka on vaivannut monia DS:n ensimmäisiä pelejä. Idea on loistava, mutta varsinaisten pelien tekeminen on jäänyt puolitiehen. Pac-Pix tarjoaa juuri ja juuri riittävästi sisältöä, jotta sen kaikki kentät jaksaa kahlata lävitse. Valitettavasti tähän kuluu vain muutama tunti, joten peli muuttuu melko pian pelkäksi nerokkaaksi kuriositeetiksi.