Nostalginen kuningas koskettaa ja koukuttaa – arvostelussa Kings Questin episodit IV: Snow Place Like Home ja V: The Good Knight

The Odd Gentlemenin ja Sierra Entertainmentin seikkailupeliklassikko King’s Questin uusi tuleminen huipentuu kahden viimeisen episodin myötä. Uuden tarinan lisäksi tarjolla on myös runsaasti nostalgiarypäyksiä jo 80-luvulla alkunsa saaneesta sarjasta. Elämän syvät tunne-elämykset on osattu kietoa tarinaan sisälle niin aitoina, että juoni muuttuu tunteiksi ja tekniikka todellisuudeksi.

20.04.2017

Kuningas Grahamin saaga jatkuu äärimmäisen koukuttavana myös julkaisun kahdessa viimeisessä osassa. Siinä missä ensimmäiset kolme episodia lähinnä vihjailivat suuremmasta taustajuonesta, nyt pääpahista lätkäistään kentälle oikein rytinällä. Vaikka kuninkaan seikkailuosiot keskittyvät menneisyyteen, tämänhetkisestä tilanteesta paljastetaan matkan edetessä enemmän ja enemmän. Jos tarinaan ei ennen tätä ollut uppoutunut, niin viimeistään tässä vaiheessa se varmasti kietoo pelaajan pikkusormensa ympärille.

Neljäs episodi ei ajallisesti sijoitukaan enää Grahamin nuoruuteen, vaan nyt vanhan kuninkaan tarinat saavat erilaisen tunnelman, kun hän kertoo kokemuksistaan aikuisena, perheellisenä miehenä. Perhe ei poista seikkailuja, mutta tällä kertaa Graham ei lähde selvittämään niitä yksin. Palapelien lisäksi Snow Place Like Homessa ratkotaan myös perhedynamiikan kiemuroita kodin jäätävämmissä kammioissa.

Ratkaistavien tehtävien ja ongelmien tyyli on neljännessä jaksossa huomattavasti suoraviivaisempi kuin muissa. Sen sijaan, että vihjeitä pääsisi etsimään pyörimällä laajemmalla alueella, kyseessä on enemmänkin yksinkertaistettu pakohuone. Pelaaja on kirjaimellisesti jumissa huoneissa, joista pääsee seuraavaan vain ratkaisemalla kunkin alueen palapelin. Suoraviivaiset palapelit eivät oikein tunnu sopivan King’s Questin monivivahteiseen tunnelmaan. Muihin episodeihin verrattuna tämä yksinkertaistaminen tuntuukin lähinnä laiskuudelta, ja kaipuu aiempiin laajempiin alueisiin herää välittömästi. Onneksi trendi ei jatku, vaan viimeisessä episodissa palataan suurimmilta osin taas alkuperäiseen tyyliin.

The Good Knight on Grahamin viimeinen seikkailu, jossa juonen palaset alkavat viimein loksahdella kohdilleen. Kertojana toimivan kuninkaan muisti alkaa kuitenkin viime metreillä heiketä, mikä vaikuttaa tarinoiden etenemiseen myös pelaajan näkökulmasta. Välillä yksityiskohtia korjataan uudestaan, ja maailma muuttuu aina hieman erilaiseksi muistojen perusteella. Maisemien jatkuva muuntuminen lisää mukavasti mielenkiintoa ja haastetta seikkailuun: ikinä ei voi olla ihan varma siitä, onko metsä enää kulman taakse käännyttyä saman näköinen. Tämä varmistaa myös sen, että ympäristö ei pääse kyllästyttämään, vaikka alue on tuttu.

Graafisesti kahdessa viimeisessä jaksossa ei ole konkreettista eroa aiempiin. Universumin maisemat pysyvät vaihtelusta huolimatta samassa maalauksellisessa tyylissä, jossa tarinalle oleellisia yksityiskohtia saa välillä etsimällä etsiä. Tunnelmallisesti alueet toki poikkeavat toisistaan huomattavasti. Neljäs episodi sijoittuu pääasiallisesti jäiseen linnakkeeseen, jossa sankaria on vastassa kylmä magia ja lumiset huoneet. Viimeisessä jaksossa puolestaan palataan samoihin Daventryn vehreisiin metsiin, joissa Grahamin seikkailu alun perin sai alkunsa.

Taustamusiikki on kaikissa episodeissa ollut olennainen osa tunnelmanluomista. Erityisesti viidennessä jaksossa se tuntuu kuitenkin nousevan vielä konkreettisemmin esille, kun Graham palaa takaisin ensimmäisen episodin ympäristöön. Joillain alueilla taustamusiikki muistuttaa kepeämmistä ajoista ja on edelleen pirteä. Mitä pidemmälle juoni etenee, sitä pahaenteisempään suuntaan taustaraita kehittyy, jolloin lopullinen yleistunnelma on hyvin erilainen verrattuna ensimmäiseen seikkailuun. Kaiken kaikkiaan soundtrack onnistuu erinomaisesti tukemaan tarinaa jokaisessa käänteessä. Lopputulos antaa kokemukseen hienovaraisesti lisää syvyyttä.

Musiikin lisäksi pisteitä täytyy antaa yhä uudestaan sekä käsikirjoitukselle että ääninäyttelijöille. Hahmoista on onnistuttu luomaan erittäin samaistuttavat: yksikään Daventryn asukkaista ei tunnu pinnalliselta täyteroolilta. Hahmojen välinen vuorovaikutus on luontevaa, minkä lisäksi tarinan kulkua on ilo seurata, kun tunteet välittyvät pelaajalle sujuvasti ja tunkeilematta.

King’s Quest onnistuu kietomaan tarinansa sisään erittäin tehokkaasti satunnaisesta tehtävien suoraviivaisuudesta sekä ensimmäisten episodien kevyestä alkukankeudesta huolimatta. Hahmoista huomaa välittävänsä aidosti, joten olo on seikkailun päätyttyä rehellisesti haikea. Värikkäästä fantasiaulkokuorestaan huolimatta King’s Quest käsittelee oikeita asioita niin elämästä kuin ihmissuhteistakin. Lopputuloksena on täyteläinen mutta tiivis paketti, joka viihdyttää jäämättä pinnalliseksi – ja onnistuu siinä ohessa ehkä jopa opettamaan jotain. King’s Quest valloittaa sekä mielen että sydämen.

Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Ikäraja: 12 (PEGI)

Lisää luettavaa