MediEvil: Resurrection jatkaa alkuperäiseltä PlayStationilta tuttua toimintaseikkailuiden sarjaa, mutta taskukokoon kääntyessään MediEvil on ottanut harppauksen takapakkia. Hack’n’Slash-tyyppinen toiminta jättää paljon toivomisen varaa, sillä mäiskiminen on aivan liian yksipuolista, eivätkä kontrollit ole niin skarpit, että pelaaminen olisi erityisen hauskaa. Myös kenttäsuunnittelu tuntuu hätäisesti sutaistulta. Ympäristöt ovat kyllä jännän näköisiä, mutta pelialue on rajattu liian läpinäkyvästi. Pelin puolustukseksi voi sanoa, että tarina on ihan hyvin toteutettu ja paikoin vitsit onnistuvat jopa naurattamaan.
Spider-Man 2:n tarina seurailee toisen hämis-leffan tapahtumia, mutta tehtävät tuntuvat paikoin hyvinkin irrallisilta, eikä pelattavaakaan ole tarjolla tarpeeksi. Vaihtelua sentään riittää. Seiteillä heilumisen ja tusinamosurien pieksemisen ohessa taistellaan mm. sarjiksista tuttuja välipomoja vastaan, pelastetaan sivullisia vaaroista ja tehdään paljon muuta mukavaa. Taistelujärjestelmäkin on hyvä runsaine komboineen ja hämiksen erikoistaitoineen. Kokonaisuutena Spider-Man 2 on MediEviliä hieman parempi, mutta vielä toistaiseksi PSP tuntuu jäävän ilman kunnon toimintapeliä.
Sonyn ensimmäisen käsikonsolin julkaisupeleistä paras, ja näin ollen viikon pelin arvonimen ansaitsee Tetrikselle paljon velkaa oleva Lumines. Pelin ideana on saada koottua vähintään 2×2 kokoinen neliö samankokoisista palikoista. Kuulostaa ehkä yksinkertaiselta, mutta kuten niin monet yksinkertaisilta näyttävät asiat, myös Lumines vaatii todellisuudessa ankaraa aivojumppaa. Sen lisäksi, että peliin on todella helppo jäädä koukkuun, on se myös audiovisuaalisesti todella hyvin toteutettu. Luminesia voisi kuvata jopa psykedeeliseksi kokemukseksi ja pelinä se toimii äärimmäisen hyvin. Tästä ei taskukokoinen puzzle-peli paljoa parane.