Taas jaetaan metallia rintaan. EA Gamesin kiitosta kerännyt räiskintäpelisarja Medal of Honor saa jatkoa. Pacific Assault sijoittuu nimensä mukaisesti Tyynellemerelle. Tarina alkaa Tarawan atollien maihinnoususta, mutta katkeaa heti kranaatin iskuun. Kuoleman kielissä sotamies Tom Conlin kertaa muistojaan sotavuosistaan. Elokuvamainen kerrontahan on tuttua tässä pelisarjassa.
Pacific Assaultissa sotiminen on lähes alituista räiskimistä, juoksemista suojasta suojaan ja taktikointia. Tämä ei toimisi ilman toimivaa tekoälyä, joka onkin toteutettu varsin mallikkaasti. Harvoin törmää näin fiksuihin tekoaivoihin. Kun päälle tulee vielä hollywoodmainen efektitykitys yhdistettynä näyttävään grafiikkaan, on kumma jos ei adrenaliini valtaa verisuonia. Kaiken kruunaa hyvin toteutettu ääni- ja musiikkimaailma.
Pacific Assaultissa on heikkoutensakin. Tekninen toteutus on kaikkea muuta kuin loppuun asti hiottu. Liian usein luodit kimpoavat näkymättömistä seinistä, pelaaja jää kulmiin jumiin, tai paikoitellen vihollinen ampuu läpi seinien. Kun soppaan vielä sekoitetaan auttamatta alitehoiset aseet, on selvää että huippupisteisiin ei päästä. Tällaisia virheitä ei pitäisi tämän luokan pelissä olla. Onhan Medal of Honor jo omanlaisensa brändi.
Virheistään huolimatta Medal of Honor: Pacific Assault on tunnelmallinen räiskintäpeli höystettynä erittäin toimivalla moninpelillä. Kovimmat fanittajat ovat kuin kotonaan tämän pelin ääressä. Muiden kannattaa miettiä hetki ennen ostopäätöstä. Tunnelmallisen toiminnan nälkään tämä sopii varsin hyvin.
