Italialaisen Reply Game Studiosin uutukainen Soulstice on kunnianhimoinen teos. Se pyrkii aktiivisesti samalle taisteluareenalle Platinum Gamesin koko genreä määrittävien Bayonettojen ja Capcomin koko lajityypin synnyttäneen Devil May Cryn kanssa. Animea muistuttava visuaalinen tyyli nojaa vahvasti Japaniin ja myös tarina on kaikessa sekopäisyydessään enemmän kuin vähän velkaa saarivaltion esikuvilleen. Valitettavasti soppa on tällä kerralla kuitenkin vähemmän kuin osiensa summa.
Nimestään huolimatta Soulstice ei muistuta muun muassa From Softwaren Souls-pelejä, sillä kyseessä on puhdas hahmopohjainen mätkintäseikkailu. Jatkuvan hitaan hahmotasojen nostelun, raskaan taistelun ja väistöjen sijaan pelissä on tarkoitus keskittyä mättämään hirviöitä pataan mahdollisimman nopeasti ja tyylikkäästi.
Tarinan päähenkilöinä toimivat siskokset Briar ja Lute. Briar on osittain pimeän voimien korruptoima, raskaasti aseistettu ja panssaroitu taistelija. Lute puolestaan on tämän jo tuonpuoleiseen siirtynyt pikkusisko, joka pyrkii rajan takaa suojaamaan härkäpäistä siskoaan taistelun aikana. Mätkinnän tuoksinnassa pelaajan ohjastaa Briaria suoraan eri aseita heiluttamalla ja Lutea puolustusliikkeitä laukaisten. Järjestelmä muistuttaa hieman erinomaista Astral Chainia, mutta ei missään tapauksessa ole yhtä toimiva tai intuitiivinen. Kun puolustusliikkeet ovat osin tekoälyn valitsemia ja kohdistamia, on helppo tuntea olevansa vain osin vastuussa ruudulla tapahtuvasta toiminnasta. Mukana ei ole lainkaan suoraa suojausliikettä tai vastaavaa, vaan siskon loitsujen olisi tarkoitus ajaa niiden virkaa. Luten voimat alkavat olla vasta huomattavan pitkälle tarinaa kahlatessa sillä tasolla, että omaa puolustusiskua ei enää osaa ohjaimesta hapuilla. Taistelujärjestelmä itsessään on kaikin puolin monotoninen. Vaikka seikkailun aikana mukaan tarttuu useita erilaisia astaloita ja kekluja, ei toiminta missään vaiheessa tunnu kovinkaan mielenkiintoiselta tai monipuoliselta.
Pelaajalta kyllä vaaditaan vauhtia ja tyyliä, mutta valitettavasti pelin kehittäjillä sitä tuntuu olleen kovin rajallinen määrä. Silmälapulla, peltipanssarilla ja parimetrisellä moralla varustettu Briar on lähes suora kopio Kentaro Miuran legendaarisen Berserk-mangan päähenkilö Gutsista. Jotta kliseinen paketti olisi täydellinen, Briar tietenkin kärsii kaiken huipuksi vielä muistinmenetyksestä. Päähenkilön ohella lähes kaikki muutkin mukaan sotkeutuvat hahmot ovat enemmän tai vähemmän tuttuja karikatyyppejä eri animesarjoista tai japanilaisista peleistä. Tarinan puitteina toimiva keskiaikainen linnamiljöö voisi puolestaan olla lähes mistä tahansa geneerisestä keskinkertaisesta fantasiateoksesta. Kun tapahtumat sijoittuvat kokonaan samalle alueelle, ei ympäristöissä ole tarjolla minkäänlaista vaihtelua. Yksitoikkoisia puitteita korostaa vielä entisestään se seikka, että useita huoneita ja jopa kokonaisia alueita kierrätetään lähes sellaisenaan useita kertoja. Välillä omaa etenemistään ei edes huomaa, sillä samojen vihollisten miehittämiä identtisiä huoneita tulee vastaan jatkuvasti.
Pituutta kokonaisuudelle kertyy ensimmäisellä läpäisyllä lähes kaksikymmentä tuntia. Vaikka tarinankerronta saavuttaa loppua kohden ajoittain ihan mielenkiintoisiakin sävyjä, tuntuu teos auttamattoman ylipitkältä. Lajityypin kulmakiviin on aina lukeutunut uudelleenpelattavuusarvo ja tästä johtuen lyhyempi kesto olisi ollut myös tällä kerralla perusteltua. Pituuden reipas lyhentäminen olisi voinut myös piilottaa taistelujärjestelmän totaalisen syvyyden puuttumisen tehokkaammin.
On mukaan eksynyt joitain hyviäkin elementtejä. Ajoittain visuaalinen tarjonta on todella näyttävää. Rohkeasti violettia ja lilaa käyttävä väripaletti on myös niitä harvoja seikkoja, joilla Soulstice erottuu vahvasti lukuisista esikuvistaan. Myös ääninäyttely ja musiikki ovat pääosin erinomaista jälkeä. Kummankin siskon ääninäyttelystä vastaa muun muassa Metal Gear Solid V: Phantom Painista tuttu Stefanie Joosten. Hahmoja ei varsinaisesti tule matkan varrella montaa vastaan, joten on hyvä, että lähes kaikkiin muihinkin rooleihin on valittu rautaisia ammattilaisia. Kokonaisuus itsessään pyörii sulavasti eikä vastaan tullut missään vaiheessa mitään mainitsemisen arvoisia teknisiä ongelmia.
Soulstice on julkaisuna tympeähkö. Se on audiovisuaalisesti ajoittain näyttävä mutta pelattavuudeltaan pääosin todella ankea. Omien ideoiden puuttuessa koko paketti tuntuu lähinnä pariin kertaan mikrossa uudelleen lämmitetyltä einesaterialta. Pienillä viilauksilla ja lisämausteilla kokonaisuudesta voisi jäädä suuhun hyvä maku, mutta tällaisenaan koko teosta tuskin tullaan juuri muistamaan.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 5, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI16 (väkivalta)
YHTEENVETO:
** / *****
Sieltä täältä osia lainaava mättöseikkailu ei missään vaiheessa onnistu nousemaan omille jaloilleen. Paketti on merkittävästi vähäisempi kuin osiensa summa, eikä sitä voi oikeastaan suositella varauksetta kenellekään. Bayonettan kolmas tuleminen häämöttää horisontissa, joten on vaikea uskoa, että Soulsticella olisi tällä hetkellä suurta kysyntää edes budjettihintaisena julkaisuna.
Keiju-Ensio triggeröityi fataalisti nähdessään pelissä kaikinpuolin arveluttavaa materiaalia.