Kaukopartio avaruudessa – arvostelussa Outriders

Maapallon luonnonvarat ovat lopussa ja erinäiset kärhämät ajavat ihmiskunnan tuhon partaalle. Tuntemamme yhteiskunnan viimeiseksi toivoksi jää avaruuteen lähetettävät massiiviset tutkimusalukset Caravel ja Flores. Kannattaako matkalippu mystiselle Enoch-planeetalle lunastaa, vai onko kannattavampaa jäädä katselemaan etenevää rappiota maapallolle?

Puolalainen pelistudio People Can Fly on jo vuodesta 2015 saakka kaikessa hiljaisuudessa kehitellyt suurteostaan Outriders. Julkaisijan toiveesta pienemmästä projektista jättimäiseksi paisunut teos onkin vuoden 2021 ensimmäisen puoliskon suurimpia julkaisuja. Lähes kaikille nykyisille alustoille kehitetty paketti on niin temaattisesti kuin pelimekaanisestikin eräänlainen kokoelma muiden menestysteosten parhaita paloja. Onko lopputulos enemmän kuin osiensa summa?

Enochin planeetalle saapuvan kaukopartion tehtävänä on varmistaa paikan elinkelpoisuus. Aluksi varsin idylliseltä vaikuttava miljöö paljastuu kuitenkin hyvin nopeasti melkoisen vihamieliseksi ja suurin osa kärkiryhmän edustajista siirtyy taivaalliseen soittokuntaan jo heti kättelyssä. Kaiken kaaoksen keskellä jokin tuntematon voima laukaisee pelaajan ohjastaman pioneerihahmon sisällä eräänlaisen voimapotentiaalin. Ennen kuin voimia kuitenkaan päästään kokeilemaan, ryhmä pakenee ja hahmo laitetaan vammojensa takia torkuille kryokammioon. Noin 30 vuotta myöhemmin sankarimme herätetään unesta täysin muuttuneeseen tilanteeseen. Sisällissota on raiskannut planeetan pinnan jo lähes tunnistamattomaksi ja ihmiskunta vaikuttaa toistavan vanhan kotiplaneettansa sykliä uudelleen. Uusilla voimilla varustetun ex-pioneerin tehtäväksi jääkin luotsata maailma jälleen urilleen tai epäonnistuessaan todistaa sen viimeiset kuolonkorahdukset.

Outridersin ensimmäiset tunnit eivät jätä millään tasolla hyvää makua suuhun. Graafisesti vanhentuneen näköinen, dialogiltaan heikkolaatuinen ja pelattavuudeltaan kesinkertaisen oloinen teos tuntuu suorastaan yrittävän työntää ohjaimeen rohkeasti tarttuneet pois luotaan. Matkan varrella huomattavasti monipuolistuvan ja piristyvän kokonaisuuden parissa kannattaa kuitenkin sinnitellä alun harha-askeleista huolimatta. Teos käynnistyy verkkaisesti ja esimerkiksi taistelujärjestelmän nyanssit aukeavat hitaasti kuin kukkaan puhkeavan ruusun terälehdet. Puolivälin jälkeen paketti alkaa tuntumaan ja näyttämään jo täysin eri teokselta. Loppupäässä täysin ylivertaisella hahmolla vihollisia kurmottaessa on jo lähes mahdoton olla virnuilematta.

Pohjimmiltaan kyseessä on hahmon takaa kuvattu räiskintäpeli. Yksinkertaisimmillaan voisi sanoa kyseessä olevan sekoitus Gears of Wareja sekä Ubisoftin The Division -sarjan pelejä. Toisin kuin selkeissä esikuvissaan, ei Enochin planeetalla kuitenkaan ole kannattavaa ammuskella suojan takaa varovasti lymyillen. Jokainen pelin neljästä hahmoluokasta nojaa vahvasti aggressiivisesti vihollisen kimppuun käymisen varaan. Usein ainoa tapa ansaita kuntopisteitä takaisin onkin juuri raivopäisen verenvuodatuksen avulla. Täten ujosti suojasta paukutteleva hahmo onkin lähinnä maalitaulu kranaattihyökkäyksille vailla minkäänlaista kykyä ansaita kulunutta elinvoimaansa takaisin. Apinan raivolla rintamalle hyökkääminen vaatiikin alkuun hieman totuttelua suojaräiskintöihin tottuneilta pelaajilta.

Taisteluiden painottaessa liikehdinnän ja dynaamisen toiminnan tärkeyttä, mekaniikkojen toimivuus on ensiarvoisen tärkeää. Tässä Outriders onnistuukin poikkeuksellisen loistokkaasti. Neljällä hahmoluokalla on jokaisella karkeasti laskettuna kolme alaluokkaa. Myös panssarikerrosten ja aseiden kykyjä on mahdollista muokata mitä villimmiksi kokonaisuuksiksi todella toimivan muokkausjärjestelmän ansiosta. Milloin tahansa uudelleen sijoitettavat kykypisteet ja erinomainen varusteiston muokkausjärjestelmä takaavat sen, että vastaan tuskin tulee kahta samalla tavalla pelaavaa pelaajaa. Jo saman aseluokan sisällä voi olla niin mittava määrä modifikaatioiden ja kykyjen avulla tehtäviä variaatioita, että kokemus todella on muokattavissa juuri omia vahvuuksia tukevaksi.

Outriders on suunniteltu ennen kaikkea yhdessä pelattavaksi. Kerrallaan kolmen pelaajan pelattavissa oleva kampanja skaalautuu vaikeustasoltaan todella monipuolisesti ja hienosti eritasoiset pelaajat huomioiden. Yhdessä kahden muun seikkailijan kanssa koheltaminen nostaakin kokonaisuuden nautinnollisuuden täysin uusiin sfääreihin. Eri tavalla rakennettujen hahmojen synergiaetujen testailu onkin ajoittain suorastaan hykerryttävän hauskaa touhua. Paketti tukee myös natiivisti eri alustojen välistä pelaamista, joten pelaamaan pääsee tarvittaessa vaikka konsolisodan rajojen yli. Julkaisuviikon aikana esiintyneet yhteysongelmatkin on saatu pääosin taputeltua jo tätä kirjoittaessa. (toim. huom. Pelissä ei ole sisäänrakennettua keskusteluominaisuutta, joten crossplayn kautta moninpelaavat joutuvat ratkomaan kommunikaatio-ongelmat kolmannen osapuolen ohjelmistoja käyttäen.)

Lähes hämmentävän hitaasta ja raskaasta aloituksesta huolimatta Outriders on lopulta kerrassaan mainio kokonaisuus. Siihen on poimittu harkitusti toimivimpia paloja muista teoksista silti oman identiteetin luonnissa onnistuen. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan estetiikasta lainaava kuvasto ja loppua kohden huimasti kierroksia ottava juoni ovat omiaan nostamaan teoksen kokonaisuutena keskinkertaisuuden suosta. Laaja tuki eri pelialustoille ja pelityyleille takaavat, että lopputuloksen parissa viihtyy erinomaisesti mittavan kampanjan loppuun saakka. Kyseessä on jo nyt myyntimenestys, joten odotettavissa on mitä todennäköisimmin vielä lisäsisältöä laajennusten muodossa. Outriders on kuitenkin jo julkaisumuodossaan ehdottomasti hintansa väärti. Kaikenlaisten palvelumallipelien pelleilyjen loistaessa poissaolollaan saa rahoilleen tällä kertaa vastineeksi ihan aidosti kokonaisen paketin ilman mikromaksujen mädättävää löyhkää. Na Zdrowie!

Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Stadia, Xbox One, Xbox One X (testattu), Xbox Series X|S (testattu X ja S)
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö, verkko-ostot (???))

Koronavuosi oli tehnyt tehtävänsä myös Linnanmäen yleisilmeelle.