Vuonna 2007 julkaistu Kane & Lynch: Dead Men oli nihilistinen, väkivaltainen räiskintäpeli. Kane ja Lynch ovat elämäntaparikolisia, ja nyt heidän uransa jatkuu uudessa pelissä nimeltä Dog Days. Valitettavasti ykköspelin meiningistä hallusinaatioineen ja muine häröilyineen ei ole juuri mitään jäljellä.
Dog Days sijoittuu Shanghaihin. Lynch on löytänyt tyttöystävän, Kane tulee käymään. Seurauksena on paljon ammuskelua, jossa kuolee poliiseja, rikollisia, sotilaita ja kummallisia, valkoisiin haalareihin pukeutuneita tyyppejä. Pelin tarina on sekava ja tylsä. Tyttöystävän pelastamista ja kostamista, kuten videopeleissä niin usein ennenkin.
Parasta pelissä on sen visuaalinen ilme. Ideana on, että kaikki tapahtumat on kuvattu ikään kuin Lynchin takana juoksisi näkymätön kameramies, joka kuvaa tapahtumia halvalla turistikameralla. Kaikki on tehty näyttämään YouTube-videolta, mikäli YouTubessa olisi videoita, joissa kaksi miestä juoksee alasti ampumassa poliiseja. Lataamisen sijaan peli sanoo ”Buffering”, ja välianimaatioissa kamera saattaa levätä esimerkiksi auton takapenkillä, puhujien välissä.
Lo-fi -estetiikan sivuvaikutuksena Dog Days on ruma peli, mutta ainakin se on ruma omaperäisellä tavalla. Laimeat harmaat, ruskeat ja punaiset vuorottelevat kuvassa, joka on suttuista ja epäselvää. Kirkkaat kohdat palavat puhki, ja valonlähteet aiheuttavat heijastuksia, joiden takia on välillä vaikeaa nähdä eteensä. Juostessa kamera heiluu niin, että paatuneemmallekin pelaajalle tulee huono olo.
Visuaalinen kikkailu nousee pelin kiinnostavimmaksi asiaksi siksi, että se on ainoa kekseliäs asia, joka pelistä löytyy. Lyhyt yksinpeli on pelkkää ammuskelua, josta pärisyttää tiensä läpi samalla tavalla, kuin kymmenissä aikaisemmissakin peleissä. Ainoana erikoisuutena ammuskelutuntumassa on ehkä se, että Dog Daysin vihollisiin saa upottaa aika monta kutia ennen kun ne putoavat. Konepistooli tuntuu nallipyssyltä. Loputtomaan ammuskeluun saadaan vaihtelua vasta pelin loppupuolella helikopterikohtauksessa, joka sekin oli muista peleistä tuttua peruskamaa.
Moninpeli on vähän yksinpeliä kiinnostavampi, ja parasta siinä on mahdollisuus pettää kaverinsa suurempien voittojen toivossa.
Dog Days on jatko-osana pettymys ja räiskintäpelinä turha tekele. Kovina rikollisina esittäyvät Kane ja Lynch kitisevät ja valittavat suuren osan peliä, ja ykköspelin sekoilut palautuvat mieleen vain yhdessä sinänsä hauskassa kohtauksessa, jossa kaksikko pakenee poliiseja verissäpäin. Suurimpana ongelmana pelissä onkin persoonallisuuden puute. Pelin päähenkilöinä nähdään Kane ja Lynch, mutta yhtä hyvin he voisivat olla Bill ja Steve, tai Pekka ja Paavo.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
Laimea jatko-osa, joka koostuu tasapaksusta räiskinnästä, eikä juuri muusta.
