Indie Game: the Movie

(Kuva: pelisuunnittelija Phil Fish elokuvassa Indie Game: the Movie)

Indie Game: the Movie on elokuva indie-peleistä ja niiden tekijöistä, mutta tavallaan se on myös elokuva joka on syntynyt peliskenestä itsestään. Kanadalaisten Lisanne Pajotin ja James Swirskyn ohjaama dokkari rahoitettiin kahdella Kickstarter-kampanjalla, ja sai ennen ilmestymistään paljon huomiota pelimediassa. Kyseessä on siis pelaajien rahoilla tehty elokuva pelien tekemisestä.

Pääosassa on kolme peliprojektia. Yksi on ohi, yhtä ollaan juuri saattamassa loppuun, ja yhden julkaisu on vielä elokuvan kuvausten aikana tulevaisuudessa. Pelit ovat indie-alan suurimpia menestyksiä: Jonathan Blown Braid, Edmund McMillenin ja Tommy Refenesin Super Meat Boy ja Phil Fishin Fez.

Elokuva aiheena ei ole niinkään pelien tekemisen prosessi kuin sen emotionaalinen ulottuvuus. Jotkut tekijöistä, kuten Jonathan Blow ja Tommy Refenes, näyttävät melkein vajoavan masennukseen pelin ilmestyttyä huomattuaan, että vaikka peli on kehuttu, yleisö ei ymmärrä sitä heidän haluamallaan tavalla.

Toisten, kuten Edmund McMillenin, riemu pelinsä menestyksestä on niin koskettavaa, että sitä seuratessa tulee itsellekin kyynel silmään.

Emotionaalisesti karuin tarina on Fezin tekijällä, joka sanoo että ainoa vaihtoehto pelin ilmestymisen ohella on itsemurha. Ihan hyvä että Fez vihdoin ilmestyi tänä keväänä.

Ollakseen elokuva ihmisistä, jotka koodaavat ja tekevät grafiikkaelementtejä ankeissa huoneissa kaikki päivät, Indie Game on myös yllättävän hienon näköinen. Se myös kuulostaa hienolta, kiitos kanadalaisen indie-muusikko Jim Guthrien musiikin.

Indie Game on elokuva siitä, miltä tuntuu tehdä pelejä yksin tai niin pienessä porukassa, että koko vastuu on omilla harteilla. Se ei varsinaisesti kannusta pelien tekemiseen, vaikka kaikissa sen tarinoissa onkin onnellinen loppu. Elokuvaa katsoessa tuntuu, että pelintekijän täytyy olla emotionaalisen jaksamisen superihminen.

Elokuva on saatavilla sen verkkosivuilta.