Vahvasti Nintendon The Legend of Zelda: Breath of the Wildista lainannut Immortals Fenyx Rising oli ehdottomasti viime vuoden virkeimpiä julkaisuja. Lainakengistään huolimatta kyseessä oli silmiä hivelevällä ulkoasulla ja kierolla huumorilla varustettu erinomainen toimintaseikkailu. Kolmen maksullisen sisältöpaketin myötä teos on julkaisunsa jälkeen saanut jo alkujaan kattavan antinsa rinnalle huomattavan määrän uutta tekemistä.
A New God -nimeä kantava ensimmäinen lisäseikkailu syvensi Fenyxin tarinaa jatkaen tämän matkaa jumalaksi Olympoksella. Valitettavasti pääasiassa pulmanratkontaan lähes täysin keskittynyt paketti jätti paljon toivomisen varaa. Myths of the Eastern Realm puolestaan tiputti pelaajan täysin uuden hahmon saappaisiin ja uuden jumalkatraan koeteltavaksi. Seikkailu idän myyttien parissa oli jo mielenkiintoisempi kokemus, mutta lopulta kyseessä oli lähinnä lisää samaa pääpelistä tuttua kohellusta uusilla hahmomalleilla.
The Lost Gods on kolmesta lisäyksestä ehdottomasti uudistusmielisin, mutta myös valitettavasti kaikkein epäonnistunein. Kuolevaisen Ashin ohjaksissa pelaajan tehtävänä on palauttaa loputkin pääseikkailun tapahtumien johdosta kateissa olevat kreikkalaiset jumalat takaisin Olympokselle. Tarinan tähänastisen päähahmon Fenyxin tehtäväksi jää opastaa uutta sankaria ja tästä johtuen koko masentavan pitkä taival on kuvattu isometrisesti yläviistosta. Nopean silmäyksen perusteella The Lost Godsia voisikin erehtyä kuvien perusteella virheellisesti luulemaan jopa Diablon henkiseksi varusteiden keräilyä painottavaksi naksutteluksi.
Uudesta näkökulmasta huolimatta kokonaisuus on mekaanisesti hyvinkin lähellä aiempia kommelluksia. Edelleen edessä on lukematon määrä laatikon työntelyä vaativia pulmia, hyppelyä, kiipeilyä ja yksinkertaista miekan kalistelua. Valitettavasti kokemusta ei ole lähdetty suunnittelemaan uudestaan uuteen kuvakulmaan sovittaen, vaan koko paketin suurimpana kompastuskivenä toimii juurikin rajoitettu näkökulma. Ashin tehtävänä on Fenyxin tavoin pomppia, liukua ja kiipeillä saavuttaakseen määränpäänsä, mutta tämän kaiken toteuttaminen on nyt uudesta perspektiivistä johtuen huomattavasti totuttua haastavampaa. Peli ei myöskän osaa sovittaa grafiikkaansa uuteen näkökulmaan, joten osa kartan geometriasta saattaa ikävästi peittää kaiken näkyvyyden kiipeilyn tai jopa taistelun tuoksinassa.
Perusmekaniikkoja ei ole lähdetty sorvaamaan, mutta pieniä muutoksia kokemus on kuitenkin tuonut mukanaan. Pääpelistä poiketen Ash ei voi esimerkiksi parantaa itseään kesken taistelun parannusjuomia hörppimällä. The Lost Gods ei myöskään sisällä automaattista tallennusjärjestelmää, joten kymmenien minuuttien eteneminen voi kadota digitaalisena savuna bittiavaruuteen yhden väärin arvioidun loikan tai epäonnistuneen väistöliikkeen seurauksena. Jostain käsittämättömästä syystä manuaalinen tallennus ja pikamatkustusjärjestelmien käyttö myös maksaa pelin sisäisiä resursseja. Vaikkei resursseista pienen puskien nuohoamisen jälkeen varsinaisesti ole pulaa, on ratkaisu silti omituinen.
Kuvakulman rajoituksista johtuva etenemisen vaikeus, jatkuvasti uudelleensyntyvät viholliset, tympeästi toteutettu hahmonkehitys ja potentiaalisesti tallennusjärjestelmän takia hukkaan heitetyt pelihetket takaavat sen, että seikkailun parissa on todella helppo turhautua. Huomasinkin ahdistuvani joka kerta peliä käynnistäessä ja sykkeen laskevan lähinnä session lopettamalla. Tarinassa on potentiaalia ja Ubisoftille on nostettava hattua jo ihan puhtaasta kokeilunhalusta, mutta vastaisuudessa uudistavien lisäysten olisi ehkä syytä olla myös hieman harkitumpia. The Lost Gods on yksinkertaisesti summattuna turhauttavan kömpelö ja raivostuttavan kankea lisäys muuten erinomaiseen teokseen.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Switch, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 12 (kielenkäyttö, väkivalta, seksi)
Eh. Nyt meni nimittäin kuppi nurin!