Fable III

Teollinen vallankumous on saapunut Fable-pelien satumaailmaan. Vallassa on paha kuningas, joka teloittaa duunareita ja suosii lapsityövoimaa. On siis korkea aika tehdä vallankumous. Tai ainakin vallankaappaus, sillä uusi hallitsija on vanhan veli tai sisko, pelaajan toiveista riippuen.

Fable-pelit ovat satumaisia fantasiaroolipelejä, joiden paras puoli on aina ollut niiden hirtehinen huumori ja pelimaailman vapaus. Pelaaja voi ostaa lähes minkä tahansa talon asuinpaikakseen. Kaikki ohikulkijat ovat mahdollisia puolisoita, jos iskuhommiin vain viitsii panostaa. Yksi Fable II:n vahvuuksista oli pelin tapa yhdistää vakavia aiheita läppämeininkiin. Kolmas Fable yrittää samaa, mutta lopputulosta ei voi pitää järin onnistuneena. Vitsit ovat hauskoja, mutta syvällisemmän kaman kanssa menee metsään.

Suuren osan Fable III:sta pelaaja etsii liittolaisia vallankaappaustaan varten. Tämä osuus on roolipeleistä tuttua kamaa, tehtävien suorittamista ja vihollisten kurmottamista. Pelin omaperäisin ja ongelmallisin osuus alkaa, kun vallankumous on tehty ja pelaaja hallitsee. Loppusuoralla tuntuu, kuin pelin tekijät yrittäisivät kovasti sanoa jotain. Poliittinen viesti jää kuitenkin karikatyyrien ja yksinkertaistusten varjoon. Tyydyttävään loppuratkaisuun pääsee vain armottomalla hinkkaamisella. Jos sitä ei jaksa, peli rankaisee teki pelaaja mitä tahansa.

Tästä huolimatta Fable III:ssa on paljon hyvää. Monet kakkospelistä tutut hienot ratkaisut ovat edelleen mukana. Homoavioliitto luistaa luontevasti, ja lapset voi käydä adoptoimassa orpokodista. Visuaalisen ilmeensä puolesta peli on ilmeikäs ja omaperäinen. Yhdessä pelin hauskimmista kohdista irvaillaan huolimattomasti suunnitelluille tietokoneroolipeleille. On hyvä, ettei pelistä ole tehty anonyymin kansainvälistä. Englantilainen meininki paistaa läpi.

Pahimmillaan Fable III tuntuu silti palikkaversiolta Fable II:sta. Maailma on samanlainen, paitsi ahtaampi. Taistelu on tuttua, mutta yksinkertaisempaa. Rämpyttämällä selviää melkein kaikista tilanteista.

Fable III on peli hallitsijan vastuusta. Aihetta käsitellään kunnianhimoisesti, ankeita asioita kaihtamatta. Pelatessa jää silti hämäräksi, mitä tässä oikein yritetään viestiä. Kirjaimellisesti tulkittuna peli sanoo, että joskus täytyy rakentaa orpokodin sijaan bordelli jotta kansalaiset saadaan pelastettua varmalta kuolemalta. Onko pelin tarkoitus tosissaan puolustaa kompromisseja ja poliittisten lupausten rikkomista?

ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON

PÄÄSTÖTODISTUS
Kepeä saturoolipeli kompastelee, kun pitäisi käsitellä vaikeita asioita.