Vampyyreja ja muita verenimijöitä 1800-luvun vaihtoehtoisessa villissä lännessä kurissa pitävän Rentier-säätiön agentti Jesse Rentier yrittää karistaa lafkan perustaneen isänsä varjoa yltään. Rämäpäisesti omiin seikkailuihinsa sinkoileva kovanaama on karski ja väkivaltainen mies. Tätä kurissa pitämään määrätty jo eläkkeelle kaipaileva Edgar Gravenor yrittää ohjata kollia oikeaan suuntaan, mutta kasvaakseen Jessen pitää saada tehdä omat virheensä. Määrätyiltä poluilta poikkeaminen johtaa lopulta tilanteeseen, jossa instituutin, isän ja samalla tietenkin koko maailman kohtalo on Jessen käsissä. Alkaa vimmainen taistelu pimeyden voimia vastaan. Outo länsi -alagenren edustajan tarina alkaa lupaavasti muttei valitettavasti onnistu lunastamaan lähtökohtien asettamia lupauksiaan matkan aikana.
Evil Westiä on vaikea määritellä tietyn peligenren edustajaksi. Jessen käytössä on massiivisen monipuolinen arsenaali erilaisia tappovehkeitä ja apuvälineitä. Halutessaan vihollisia voi keskittyä lahtaamaan puhtaasti pitkän kantaman tuliluikuilla, mutta iso osa painosta on annettu lähitaisteluhyökkäyksille. Isolta osin toimiva taistelusysteemi voisi paremmissa puitteissa tarjota myös merkittävän määrän syvyyttä. Näyttävästi tai tehokkaasti taisteleminen vaatii myös merkittävän määrän taitoa, sillä ohjaimesta on aktiivisessa käytössä joka ikinen näppäin. Parhaimmillaan kokonaisuus tuntuu Gears of Warien ja Devil May Cry -pelien epäpyhältä jälkeläiseltä, heikoimmillaan meno puolestaan muistuttaa lähinnä Ranen ja Keravan kollien seinänpotkintasessioita.
Toimivaa taistelujärjestelmää tukemaan ei kuitenkaan ole onnistuttu luomaan erityisen toimivia skenaarioita. Vastaan osuvat viholliset kestävät kaikenlaisia iskuja ja osumia kuin peruskallio. Monipuolisesta liikekatalogista huolimatta loputtoman kestävien mörköjen lätkyttely alkaa tympimään hyvin nopeasti. Tilannetta monimutkaistaa entisestään mahdollisuus pelata koko tarinakampanja läpi kahdestaan toisen pelaajan kanssa. Paperilla idea on hyvä, mutta toisen pelaajan liittyessä mukaan viholliset käytännössä vielä tuplaavat kestävyytensä. Kahden pelaajan riehuminen taistelukentällä myös tekee kohelluksesta valitettavasti kaikin puolin sekavaa. Vihollisia on onneksi sentään erilaisia ja osumaa ottaessaan ihmissudet, vampyyrit ja muut lötköttimet karistelevat lihaklönttejä irti kehostaan kuin lihakaupan alennusmyynnissä konsanaan. Veren, lihan ja yleisen visvan määrä on yleisesti ottaen täysin omilla tasoillaan. Ajoittain täysin läskiksi lyöty väkivalta tuo mieleen jopa Peter Jacksonin uran legendaariset alkupään goreklassikot.
Myös audiovisuaalisesti Evil West on kovin kaksijakoinen teos. Partikkeliefektit ovat ajoittain todella näyttäviä ja esimerkiksi räjähdykset sekä sähkötehosteet hivelevät silmiä mukavasti. Myös maisemiin ja maastoihin on panostettu ja usein miljööt näyttävät myös laajemmilta kuin oikeasti ovat. Hahmomallit, aseet ja tekstuurit puolestaan on kuin kaksi sukupolvea vanhasta konsolijulkaisusta. Peli käyttää Epicin vanhemman polven Unreal 4 -moottoria pohjanaan uudemman Unreal 5:n sijaan, mutta suoraan sanoen kokonaisuus on ulkoisesti lähempänä moottorin kolmannen iteraation julkaisuja. Karuhkon ulkoasun voisi kuitenkin antaa anteeksi, jos homma edes pyörisi siedettävästi.
Valitettavasti Evil Westiä vaivaa suorityskykyongelmat ja kaatuilut pahemmin kuin suomalaista Tallinnan-matkailijaa. Noin kymmentuntisen kampanjan aikana teos kaatui lähes poikkeuksetta jokaisen session aikana vähintään kerran. Yhdessä toisen pelaajan kanssa tarinaa eteenpäin nakuteltaessa ongelmat käytännössä tuplaantuvat. Silloin kun toinen pelaaja onnistui yhdistämään peliini, joutui touhun lopettamaan tasaisin merkittävästi eskaloituvien ongelmien takia. Kummankin pelaajan avatessa hahmonkehitysvalikon, saattoi koko komeus myös joko kaatua tai vaihtoehtoisesti lopettaa äänien toistamisen. Vaihtoehtoisesti toisen pelaajan hyökkäyksistä koituvat äänet jäävät toisinaan jumiin muun ääniraidan päälle. Jos migreeneistä on ollut viimeaikoina pulaa, on dynamiittipötköjen palavan sytyslangan pitämän sihinän jumittuminen takaraivon tietämille jotain millä asian voi korjata hyvin tehokkaasti.
Isompien bugien lisäksi mukana on valtava nippu pienempiä graafisia ongelmia ja fysiikan yskähtelyä. Maaston geometriaan on myös huomattavan helppo jäädä jumiin. Jumitilanteissa ainoaksi vaihtoehdoksi jää edellisen tallennuspisteen udelleen lataaminen. Viimeistään tässä vaiheessa on mukava huomata, että tallennuspisteitä viljellään kovin niukasti. Viiden tai kymmenen minuutin etenemisen menettäminen kirpaisee kerralla jonkin verran, mutta sen jatkuva toistuminen syö peli-ilon jo käytännössä täysin.
Kirsikkana kakun päällä yhteispeliseikkailumme ajautui tilanteeseen, jossa tallennusta ei enää ollut mahdollista jatkaa ollenkaan. Ainoaksi ratkaisuksi osoittautui jatkaa yhden tehtävän ajan yksin, jonka jälkeen vierailija sai taas liityttyä mukaan jokseenkin ongelmattomasti. Näin ollen koko kampanjaa ei siis yrityksistä huolimatta voitu pelata yhdessä maaliin saakka.
Evil West ei ole hyvä peli. Pakettia voidaan toki saattaa päivityksillä toimivammaksi. Fakta on kuitenkin se, että jopa teknisesti virheettömänä se olisi suorastaan masentavan keskinkertainen tuote. Tylsähkö, hädin tuskin kasassa pysyvä tarina ja jatkuvasti itseään toistavat epätyydyttävät mekaniikat takaavat sen, ettei teosta tulla juurikaan muistelemaan kaiholla vuosien tai oikeastaan edes kuukausien päästä.
Saatavilla: PC (testattu), PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 18 (väkivalta, kielenkäyttö)
YHTEENVETO:
** / *****
Huomattavan pahasti teknisistä ongelmista kärsivä heikohko seikkailu, joka jättää toivomisen varaa lähes jokaisella osa-alueella. Muutamista valonpilkahduksista huolimatta valitettavan keskinkertainen julkaisu, joka ei missään vaiheessa yllä mielenkiintoisen premissinsä tasolle.
Jessellä oli huomenna tiedossa ns. normipäivä.