Demonien metsästyskausi on jälleen alkamassa. Merkiksi tästä kauppoihin on saapunut Devil May Cry -pelisarjan kolmas osa. Tällä kertaa Dante lähtee pahan kaksoisveljensä perään, joka ilmestyy paikalle tavalla, joka saa useimmat elokuvasisääntulot kalpenemaan. Vai pystyykö maan alta nousevan jättiläistornin huipulla seisovasta hahmosta pistämään vielä paremmaksi?
Kaiken kaikkiaan Devil May Cry 3: Dante’s Awakening tuokin mukanaan tyylikkyyttä ja elokuvamaista tunnelmaa. Tarina on eheämpi kuin pelisarjan edellisissä osissa ja hahmoissakin on hitusen enemmän särmää. Peli onnistuu tuomaan ruudulle myös muutaman todella vakuuttavan välipomon. Japanilaisten käsistä lähtenyt kuvaelma Danten amerikkalaisvaikutteisesta tyylikkyydestä menee tosin överiksi, ja hahmo tuntuu paikoin lähinnä rasittavalta.
Pelattavuus on Devil May Cry 3:n paras osa-alue. Taistelujärjestelmä toimii moitteettomasti ja nyt Dante voi mäiskiä vihollisiaan käyttämällä selkeästi toisistaan eroavilla tekniikoita. Erilaiset taistelutyylit eivät varsinaisesti räjäytä tajuntaa, mutta ne tuovat peliin pienen taktisen elementin. Taisteluissa järjen käyttö onkin sallittua, sillä peli on järjettömän vaikea.
Paholaisen uusimmasta nyyhkytarinasta puuttuu se viimeinen niitti. Liekö syynä jopa liian korkea vaikeustaso, yllätyksettömyys vai mikä, mutta Devil May Cry 3 ei jaksa viihdyttää parhaiden hack’n’slash-pelien tapaan. Peli vaatii siis pelaajaltaan pitkää pinnaa ja pientä kiinnostusta genreä kohtaan. Mikäli tunnet omaavasi nämä ominaisuudet, tarjoaa Devil May Cry 3 viihdettä koko rahan edestä.
