Toista maailmansotaa on nähty ennenkin strategiapelimuodossa, joten nyt esittelyssä oleva Codename: Panzers – Phase Two ei kuulosta ennakolta kovinkaan ihmeelliseltä. Reaaliaikastrategian ystävien kannattaa kuitenkin pistää juuri tämä peli mieleen, sillä harvoin nähdään näin hyvin toteutettua ja mukavan pitkäikäistä naksuttelua, jossa keskitytään nimenomaan sotimiseen, eikä resurssien hamstraamiseen ja rakennusurakointiin.
Codename: Panzersin hienous on se, että voittaja ei aina olekaan se, jolla on isoin pyssy ja massiivisin armeija. Toki taistelukalusto on sodankäynnin selkäranka, mutta korjausajoneuvot, lääkintämiehet ja muut taustajoukot ovat sitten niitä nikamia, joita ilman voi yrittää elää, mutta kovin tuskaista siitä tulee.
Teknisesti Codename: Panzers on laadukas. Grafiikkaengine on erinomainen tarjoten ruudulle paljon yksityiskohtia, eikä äänimaailmassa jäädä paljoa tästä jälkeen. Moninpelikin toimii vähintäänkin hyvin. Kuten monissa sarjan peleissä, käyttöliittymän kaikkien pikakomentojen oppiminen vaatii harjoittelua, mutta kun homma on hallussa, pysyy pelaaja käskemään yksiköitään nopealla tempolla. Toimituksessa jäimme kaipaamaan hieman nykyistä omatoimisempaa tekoälyä. Koska peli on moniin muihin strategiapeleihin verrattuna nopeatempoinen, on pelaajalla usein kova kiire.
Pelistä kuitenkin löytyvät kaikki hyvän strategiapelin elementit. Pienellä miettimiselläkään on vaikea löytää hyvää syytä sille, miksi peli pitäisi jättää kauppaan.