Call of Duty: Black Ops 6 jatkaa Treyarchin tuttuja juonikuvioita männävuosien mustista operaatioista, mutta hieman erikoisella aikajanalla. 1990-luvun alkuun sijoittuva paukuttelu jatkaa pintapuolisesti vuonna 2020 julkaistun Call of Duty: Black Ops Cold Warin tapahtumaketjuja, mutta paljon on tapahtunut välissä. Kylmän sodan tapahtumien lisäksi tarinassa muistellaan myös Call of Duty: Black Ops II:n juonessa vilahtaneita 80-luvun konflikteja, joten jo alussa ollaan hieman pää pyörällä siitä, mikä on uutta juonta ja mikä on jatkumoa takavuosille. Sotkuisesta lähtötilanteesta huolimatta Black Ops 6 onnistuu viihdyttämään kampanjana vallan positiivisesti.
Tarina tärähtää käyntiin vauhdilla lyhyehköllä erikoisoperaatiolla Kuwaitissa. CIA:n tarkoituksena on napata Irakin puolustusministeri Saeed Alawi haltuunsa tulevia kuulusteluja varten. Hommahan menee täysin reisille Cold Waristakin tutun Russell Adlerin saavuttua paikalle teloittaen ministerin poissaolevaksi pysyvästi. Tilanne eskaloituu sen verran katastrofaalisiin sfääreihin, että pelaajan ohjaama William ”Case” Calderon tiimeineen joutuu pakotetulle sapattivapaalle. Mutta koska kyseessä on Call of Duty, ei loman pitäminen tule kuuloonkaan vaan luontaisena siirtymänä on epävirallinen operointi isoveljen valvovaa silmää välttäen.
Pelaaja tiimeineen siirtyy ”The Rookiin”, joka on Bulgariassa sijaitseva entinen KGB:n turvatalo. Rakennus toimii päämajan lisäksi pelaajan keskusalueena ja välietappina ennen varsinaisiin tehtäviin siirtymistä. Turvatalo kätkee sisäänsä myös mysteereitä sekä arvoituksia mustien operaatioiden hengessä, sillä talossa pyöriessä uv-taskulampun kanssa saattaa törmätä vaikka mihin mielenkiintoiseen esiintymään. Päämajassa ei myöskään tarvitse kärvistellä yksin, sillä tarinan aikana tavatut tiimin jäsenet touhuavat kiinteistöllä milloin mitäkin. Heidän kanssaan voi käydä erilaisia keskusteluita, jotka vaihtelevat kahvipöytärupatteluista juonikuvioiden laajentamiseen.
Smalltalkin ABC:n lisäksi päämaja antaa pelaajalle avaimia ohjaamansa soturin kehittämiseen. Kampanjan aikana on mahdollista löytää käteistä valuuttaa, jolloin tukikohdan ampumaradalta, arsenaali- sekä tarviketiloista voi lunastaa pelattavuutta helpottavia kykyjä sekä ominaisuuksia. Päivitykset ovat aika tyypillisiä herkkuja aina lippaan vaihtonopeuden nostosta isompaan vahingon kestämiseen. Räiskyttelyn rinnalla voi myös päivittää esimerkiksi mukana kannettavien lippaiden, kranaattien ynnä muiden tarvikkeiden määrää.
Toisin kuin Call of Duty: Black Ops Cold Warissa, pelataan Black Ops 6:sen kampanjaosuus lineaarisesti. Pelaajan valinnan vapautta nähdään kuitenkin varsinaisten tehtävien aikana, sillä perinteisen putkiramboilun sijaan konflikteihin voi lähestyä useammalla tavalla. Pelaajalle tarjotaan useampi mahdollisuus hyökätä tilanteisiin joko hampaat irvessä tai vaihtoehtoisesti vaikka vaimennetuilta aseilla varjoista. Tehtävien luonne voi välillä muuttua radikaalisti, jos hiippaileva joukkio aiheuttaakin hälytyksen. Tämä ei tarkoita tehtävän automaattista epäonnistumista kuin muutamissa tapauksissa, mutta luotimyrsky on vähintäänkin taattu. Vaihtoehtoisia reittejä ei myöskään pakoteta ruudulle esimerkiksi ikonien avulla, vaan teos lähinnä hienovaraisesti johdattelee vaihtoehtojen olevan auki tietyissä tilanteissa.
Kampanja noudattaa Call of Dutyn epävirallisia sääntöjä sen sisältäen pelattavaa noin 8-10 tuntia. Vaihtelevuus ajassa perustuu vahvasti siihen, miten perinpohjaisesti ja millä tavalla pelaaja haluaa lähestyä laajempia tehtäviä. Tarina on yllättävän monipuolinen paketti täyttä toimintaa, varjoissa hiipimistä, CIA-teemaan sopivaa vakoilua ja yliluonnollisuutta. Pelaajan ohjastama ”Case” on valitettavasti päähahmona täysin mykkä, mistä rokotan aina automaattisesti pisteitä. Mielestäni on käsittämätöntä, että mykkä sankari selviää sekä ymmärtää kaiken päästämättä hiiskaustakaan. Black Ops 6:ssa käsitellään kuitenkin oikean maailman myllerryksiä aina Saddam Husseinista epävirallisiin jalosteisiin MK-ULTRA:sta, joten näihin kuvittelisi saavan jotain kommenttia.
Teknisellä ja audiovisuaalisella kulmalla Call of Duty: Black Ops 6 rokkaa täysillä, aivan kuten kaikki edeltäjänsä vuodesta 2019 lähtien. Myös Treyarch sai julkaisuvuorollaan käyttöönsä vuonna 2019 uudistetun I.W Enginen, joten operaatiot ovat alusta loppuun täyttä graafista ilotulitetta. Hahmot vaikuttavat eläviltä, välivideot ovat vakuuttavaa tuotantoa ja ruudunpäivitys tarjoaa tasaisen pehmeää 60 ruutukuvan sekuntitahtia. Luonnollisesti ruudunpäivitys on mahdollista nostaa 120:een, jos konsoli sekä televisio tätä tilaa tukee.
Call of Duty: Black Ops 6:sen kampanjaosuus on kokonaisuudessaan hyvinkin viihdyttävä eepos. Meno aavistuksen lässähtää loppua kohden, mutta juonen ollessa sekavuudestaan huolimatta hyvin koukuttava kokonaisuus, ei aiheesta voi spoilaamatta paljoa suuta avata. Kehottaisin siis lähinnä kevyeeseen skeptisyyteen asioiden mennessä liian lupaavalla vaihteella. Pehmennyksistä huolimatta BO6 pyyhkii myös Modern Warfare III:sen jättämän pahan maun suusta kertaheitolla ja on täten todella tervetullut lisä Call of Duty -kampanjoiden värikkääseen joukkoon.
Saatavilla: PC, PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PS5, PS5 Pro, Xbox One, Xbox One X, Xbox Series X|S (testattu X)
Ikäraja: PEGI 18 (voimakas ja realistinen väkivalta, kielenkäyttö, kauhu, verkko-ostot)
YHTEENVETO:
**** / *****
Viime vuoden modernin sodankäynnin kampanjaosuus on enää muisto vain mustien operaatioiden ryntäessä tantereelle. Dynaamista pelattavaa ja mukavaa vaihtelua ilman ilmiselviä ”paina tästä jatkaaksesi” -valintaikkunoita. Tapahtumien rosoinen ysäritunnelma tuntuu myös miellyttävän kotoisalta verrattuna moderniin hienostuneisuuteen.
Lue myös: Pelihistorian mestariteos sai upean dokumentin – katso nyt ilmaiseksi
Lue myös: Kuolema saa odottaa – arvostelussa Life is Strange: Double Exposure