Borderlands on peli onnenonkijoista, jotka matkaavat erämaaplaneetta Pandoralle etsimään avaruuden muukalaisten jälkeensä jättämiä aarteita. Roolipelia ja räiskintää yhdistelevän pelin auringon paahtama maisema on lakoninen. Tuntuu siltä, että se on syntynyt häivyttämällä villin lännen kultakuumetta kunnes jäljellä on vain ääriviivat ja muutamia karujen miesten urahduksia.
Mahdollisia pelihahmoja on neljä: tarkka-ampuja Mordecai, sotilas Roland, pimu Lilith ja vahva mies Brick. Jokaisella hahmolla on omat erikoiskykynsä, ja hahmon valinta vaikuttaa pelitapaan merkittävästi. Tarkka-ampujalla kannattaa kyylätä kaukaa, muskelimiehellä juosta päin.
Borderlands on ennen kaikkea moninpeli. Peliä voi pelata yksinkin, ja moni varmasti pelaakin, mutta silloin tuntuu aina siltä, että pelistä puuttuu jotain olennaista. Maailma on niin autio, että pelaaja tulee yksinäiseksi jos ei ole kaveria jeesaamassa. Pelin suunnittelusta näkee, että myös tekijät ovat tarkoittaneet sen pääasiassa moninpeliksi: kun hahmo on kuolemassa, hän kituuttaa paikallaan vielä hetken, jotta kaveri voi käydä pelastamassa hänet. Yksinpelissä kituutus johtaa vain kuolemaan. Myös hahmon värien säätäminen on toiminto, jossa on järkeä vain moninpelin kannalta.
Räiskintää ja ammuskelua Borderlandsissa piisaa. Roolipelimäiset elementit sen sijaan rajoittuvat siihen, että hahmosta kehittyy kokemuksen myötä vahvempi. Roolipeleissä on perinteisesti panostettu tarinaan, mutta tässä pelissä sen kanssa ei juuri ole viitsitty nähdä vaivaa. Päähenkilön motivaationa on ahneus ja erämaan asukkaiden dialogi jää mutinaksi tehtäväruutujen taustalle. Pelatessa on helppo unohtaa, että pelissä on tarinaa ollenkaan.
Taktisesti pelissä on paljon kiinnostavia tilanteita, ja vaikka pelin maailma ei olekaan varsinaisesti avoin, on siinä usein mahdollista lähestyä samaa ongelmaa monesta eri kulmasta. Valitettavasti jo tapetut ötökät ilmestyvät pian uudestaan vanhoille sijoilleen. Tiuhaan liikennöidyissä kohdissa ne joutuu tappamaan vähän liian monta kertaa. Onneksi hitaimmista voi juosta tai ajaa ohi. Maailmassa on vivahteita massiivimoninpeleistä: vihollisista näkee, jos ne ovat liian kovia hahmolle päihitettäväksi ja tehtävissä on suositustasot, joita heikommalla hahmolla niitä ei kannata yrittää.
Parasta Borderlandsin erämaassa on sarjakuvamainen, mustia ääriviivoja korostava visuaalinen tyyli. On hauskaa nähdä vaihteeksi peli, joka näyttää erilaiselta. Tyylittely häivyttää hieman ympäristön alastonta pelimäisyyttä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Rajaseuduilla on parempi seikkailla kaverin kanssa.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
